Te jotka olette olleet pienenä alle 5-vuotiaana yö hoidossa, mitä traumoja

ja niistä on vain ihania muistoja. Mummulaan aina PÄÄSTIIN ei koskaan jouduttu.

ei osaa tuon ikäisenä käsitellä kokemiaan traumoja vaan repressoi ne. Ne muuttuvat hiljalleen luonteenpiirteiksi, tavoiksi toimia ongelma- ja surutilanteissa. Ei kukaan aikuinen voi sanoa tuollaisista (ap:n esimerkki) jäikö traumoja vai ei. Esim. alle 3-vuotiaille ei jää hyvin paljoa aktiivisia muistoja, varsinkaan sellaisia, joita lapsi (edes 5-vuotias) pystyisi erittelemään tai käsittelemään.

Mulle on erittäin vastenmielistä olla missään yötä kodin ulkopuolella. Ainut poikkeus oma äitini, lapsen mummola.



Ala-asteella eka kertaa naapurissa koitin nukkua mutta luikin kotia..

Näin onnekas olen ollut ja omat lapseni ovat.



Päättele siitä.

Mikä teitä vaivaa? Pitääkö nyt ihan väkisin pelotella niitä jotka ehkä harkitsevat että uskaltaisko kerrankin viettää illan vaikka ihan aikuis-seurassa ja lapsi voisi olla esim isovanhempien hoidossa?

Se ei kerta kaikkiaan voi olla lapsen elämää pilaava asia, jos ei ole jatkuvaa.

KAIKKI IHMISET kaipaavat joskus vapaa-aikaa, ÄIDITKIN.

Ne jotka ei sellaista tunnusta ja tuomitsevat, ovat itse eläviä esimerkkejä siitä mitä tapahtuu kun marttyyrius pääsee vallalle.

Äitiyteen kuuluu myös omasta hyvinvoinnista huolehtiminen- se hyödyttää lastakin jos äiti voi hyvin.

Mulla ei todellakaan ole mitään traumoja. Ihania muistoja vain.

Mä jo 2 kk ikäisestä yöhoidossa mummollani äitini vuorotyön takia (ja lyhyet äitiyslomat) ja olen ollut päivähoidossa tädilläni, ja samaten yöhoidossa. Ainoo seuraus siitä oli se, että mä aikuisena ravaan alvariinsa kylässä tädillä, mummolla ja serkuilla.



Mun omat lapset (7v, 4v, 2v.) oikein pyytää päästä mummolaan ja ukkilaan yöksi.

yö per ikävuosi!

Mun vanhemmat oli vuorotöissä ja olin viikossa 2-4 yötä hoidossa. Ei traumoja. Olen hyvin sosiaalinen ja tasapainoinen (ainakin omasta mielestäni:). Oma lapseni myöskin vuorotarhassa ja hyvin sujuu. Ainakin pari vuotta on sujunut hyvin. Katotaan mitä tulee...