Lue keskustelun säännöt.
Mies oli tehnyt äitienpäiväyllärinä aamupalan jääkaappiin valmiiksi ja ensimmäinen ajatus mulla oli... Tarviin apua!
08.05.2016 |
ajatukseni oli siis;
"Hyi hitto miten paljon kaloreita."
Olen tavallinen kotiäiti, ei oo hirveesti kavereita, ei tukiverkkoa, mies käy töissä, niinkuin tänäkin aamuna oli lähätenyt kukonlaulun aikaan. Olen mitoiltani 165cm/76,5kg ja olen taistellut painoni kanssa KOKO IKÄNI. Joskus olen painanut 117kg, pari kesää sitten 73kg. Tää on ihan jatkuvaa taistelua ja kamppailua. Haluan elää terveellisesti, kuitenkin normaalisti mutta se tuntuu olevan mahdotonta. Katson tosi tarkkaan mitä syön päivän mittaan. Jos joskus joskus haluan hampurilaiselle tai pizzalle niin paastoan koko päivän sitä varten tms. Olen bulimiaistakin kärsinyt ajoittain.
Harrastan liikuntaa, kotiäidin pikainen lihaskuntotreeni 3 x viikossa, eli ei mitään ihmeitä, kahvakuulan heilutteluu... 2 x viikossa hikinen hölkkälenkki 10-15 km.
Rakastan kaikkea makeaa ja sitä tulee syötyä melkein päivittäin, ELLEN ole jollain superdieetillä missä syödän paljon kasviksia ja protskuu (nää on oikeesti hyviä ja tykkään kyllä rahkasta ja normaalista ruuastakin) , silloin mulla on motivaatiota pysyä kaikesta makeasta erossa. Määrät on jotain suklaapatukka tai pari pullaa tai kasa keksejä, joskus menee överit ja silloin saatan tahallisesti oksentaa :(
Mulla on myös paha pcos joka osittain selittää makeanhimoa (ja sitä että painonpudotus on vaikeaa )ja mulla on siihen lääkitys joka asiaan auttaa. Tällä hetkellä se on tauolla imetyksen vuoksi.
Joskus huijaan itseäni ja oletan olevani oikeasti normaalipainoinen. Aiemman sairaalloisen ylipainoin ja kolmen raskauden vuoksi minulla on kuitenkin kropassa PALJON löysää nahkaa ja leikin että jos se kaikki poistettais niin paino putoiais ainakin kuusi kiloa. :D
Tää tuntuu olevan kuin suo jonne hitaasti hitaasti uppoan kunnes kuolen.
Mistä tämmöne ruokavammainen voi saada apua?
Kommentit (12)
Psykiatrin kanssa minä sinuna juttelisin. Paino tuntuu olevan sinulle elämän keskeinen asia, eikä sen pitäisi olla. Neuroosi tuokin!
Kiinnität aivan liikaa huomiota siihen, etkä pysty edes miehesi tekemästä äitienpäiväaamupalasta ilahtumaan, vaan siitäkin mietit heti ekana kaloreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On äitienpäivä, olet äiti. Mitäpä jos tuntisit kiitollisuutta?
Sulle tuntuu olevan tosi tärkeää se, mitä vaaka näyttää. Mulla on sulle neuvo: heivaa se vaaka. Keskity asioihin, joista tulee sulle hyvä olo. Eikä mikään hetkellinen hyvä olo jostain suklaapatukasta, josta tulee hetken päästä kamala morkkis, vaan mieti miten saisit elämästäsi sellaista, jossa pysyvänä olotilana olisi iloinen mieli ja positiivinen asenne. Esimerkiksi sen sijaan että ajattelet että "en voi hallita makeanhimoani koska pcos" voisit ajatella niin, että "kävipä tuuri, pahasta pcos:stä huolimatta tulin raskaaksi ja sain lapsen/lapsia. Ehkä se on sittenkin hallittavissa."
Jos unohtaisit ne rajoittamiset edes päiväksi ja nauttisit elämästä hetken. Muutenkin suosittelisin että löysäät pipoa syömistesi kanssa. Jokaisen suupalan ei tarvitse olla erikseen terveellinen ja tasapainotettu. Tällä hetkellä sekä koitat kontrolloida enemmän kuin olisi hyväksi että repsahtelet kaikenmaailman suklaapatukoihin.
Moni neuvoo "olemaan kiitollinen" ja "löysäämään välillä", mutta tiedän, ettei se ole niin helppoa, kun suhde ruokaan ja syömiseen on epäterve. Uskon kyllä, että olet kiitollinen miehellesi, mikä varmasti lisännee omaa pahaa mieltäsi, kun et voi nauttia ruoasta. Suosittelisin hakeutumaan psykologille/psykiatrille, jotta saat apua syömishäiriöön. Et ainakaan kertonut, että olisit terapiassa/keskustelemassa asiasta..? Myös ravintoterapeutti voisi ohjeistaa ruokavalioon, johon kuuluu sopivasti kaikkea, eikä dieettejä tarvita, jolloin repsahduksetkin luultavasti vähenisivät, kun kaikki ei olisi niin ehdotonta. Joka tapauksessa tsemppiä ja erinomaista äitienpäivää sinulle ja koko perheellenne! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamupala lautasella oli kaksi ruispalaa salaatilla, juustolla ja kurkulla sekä kaupasta ostettua kääretorttua. Et kaikki varmaan tajuaa miten sekaisin mun ajatukset ruuasta on :(
En voi heittää vaakaa pöpelikköön kun tuntuu että se mitä en näe vaa'an ruudussa (mahdollinen painonnousu) ei ole olemassa. Ja lopulta joku kaunis aamu herään ja painan taas 100+kg. En tiedostanut silloin 117 kiloisenakaan olevani kauhean iso. :o
ap
No ei todellakaan ollut mitään vikaa aamupalassa..mene hoitoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syö toinen ruispala ja siivu torttua, sitten nakkaa se vaaka pihalle.
Koita saada lähete syömishäiriöpolille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö toinen ruispala ja siivu torttua, sitten nakkaa se vaaka pihalle.
Ja miehelle viesti että kiitos, kivasti ajateltu.
Heitä meneen ne miehen tekemät moskat ja sano miehelle että hyvää oli
Mitä mies oli tehnyt aamupalaksi?