Onko niin, että itseensä tyytyväinen ihminen ,on toisille reilu ja lempeä?

Eiköhän se niin ole.

Tavallaan pitää paikkansa, koska hän ei koe ketään uhkaksi, eikä kenenkään onni ole häneltä pois. Varmasti ihan mukava mielentila.

Mutta "itseensä tyytyväisyys" voi toki esiintyä myös itserakkauden tai narsismin muodossa.

On niin. Huomaan eron itsessäni. Erottuani henkisesti raskaasta suhteesta huomasin, että aloin voida paremmin. Negatiivisuus on lähtenyt elämästäni lähes kokonaan - tuntuu hyvältä, ja olen ihmisille ylipäätään mukavampi ja lempeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan pitää paikkansa, koska hän ei koe ketään uhkaksi, eikä kenenkään onni ole häneltä pois. Varmasti ihan mukava mielentila.

Mutta "itseensä tyytyväisyys" voi toki esiintyä myös itserakkauden tai narsismin muodossa.

Näkisin tuon olevan todella harvinaista. Kyse on useammin ilmiöstä, jossa ihminen antaa kuvan että hän on tyytyväinen, menee hyvin, on paras vaikka kyse on epävarmuudesta, pahasta olosta joka on naamioitu. 

Narsistikin ovat vain epävarmoja. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan pitää paikkansa, koska hän ei koe ketään uhkaksi, eikä kenenkään onni ole häneltä pois. Varmasti ihan mukava mielentila.

Mutta "itseensä tyytyväisyys" voi toki esiintyä myös itserakkauden tai narsismin muodossa.

itserakas tai narsistinen ihminenkö on mielestäsi muille reilu ja lempeä?

Kuulostaa pahalta. En haluaisi ystäväkseni mitään "lempeää" ihmistä, vaan haluan normaaleja särmäisiä ihmisiä, jotka eivät ole kuin joidenkin aineiden turruttamia uskiksia. Itsetyytyväisyys on lähes aina itserakkautta ja jopa narsismiin saakka menevää liioittelua, joka ei vain toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan pitää paikkansa, koska hän ei koe ketään uhkaksi, eikä kenenkään onni ole häneltä pois. Varmasti ihan mukava mielentila.

Mutta "itseensä tyytyväisyys" voi toki esiintyä myös itserakkauden tai narsismin muodossa.

itserakas tai narsistinen ihminenkö on mielestäsi muille reilu ja lempeä?

Otsikossa kysyttiin: onko niin että itseensä tyytyväinen ihminen on toisille reilu ja lempeä?

Ei näin: Onko toisille reilu ja lempeä ihminen itseensä tyytyväinen?

Koin vastaavani otsikossa olleeseen kysymykseen. Itseensä tyytyväisyys voi olla tervettä tai epätervettä ja halusin sen tuoda ilmi, kun ap ei sitä määritellyt.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pahalta. En haluaisi ystäväkseni mitään "lempeää" ihmistä, vaan haluan normaaleja särmäisiä ihmisiä, jotka eivät ole kuin joidenkin aineiden turruttamia uskiksia. Itsetyytyväisyys on lähes aina itserakkautta ja jopa narsismiin saakka menevää liioittelua, joka ei vain toimi.

Aika surullinen ihmiskuva/käsitys sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa pahalta. En haluaisi ystäväkseni mitään "lempeää" ihmistä, vaan haluan normaaleja särmäisiä ihmisiä, jotka eivät ole kuin joidenkin aineiden turruttamia uskiksia. Itsetyytyväisyys on lähes aina itserakkautta ja jopa narsismiin saakka menevää liioittelua, joka ei vain toimi.

Tällanen näkökulma: mä vaan en kaipaa mitään turhaa ihmissuhdedraamaa elämääni, niin saatan olla joidenkin mielestä liiankin diplomaattinen.

Tasapainoinen olisi ehkä kuvaavampi sana, mutta kyllä, minun mielestäni ainakin näin. Tasapainoinen ihminen ei halua osallistua turhaan draamaan, vaan kohtelee kanssaihmisiä ystävällisesti. Ei se silti tarkoita, etteikö  olisi mitään tunteita tai mielipiteitä.

Mitä on olla reilu ja lempeä? Kuuluvatko esimerkiksi kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajat tähän kerhoon, entä ylipäänsä luontoa raiskaava valkoihoinen (mies). Ei siinä reiluuden kanssa ole mitään tekemistä kun pystytetään öljytornia kehitysmaahan ja kun tavara on saatu talteen jätetään paskat jäljelle.