Toivon että mieheni löytäisi toisen ja jättäisi minut

Hep!

Ei ne löydä ku ovat :(

Muakaan ei vois vähempää kiinnosaa, vaikka mieheni pokaisi toisen naisen. Mutta ei, ei sitten millään.

No vähän samansuuntaisia ajatuksia. Olen niin heikko, etten osaa itse lähteä kun suhteessa ei fyysistä väkivaltaa ja perheenä toimii. Vihaan myös itseäni: olen vanha, kiukkuinen ja mielestäni rupsahtanut. En ymmärrä miten mies mua kestää ja miten kestän hänen passiivis-aggressiivisuuttaan, kylmyyttä mua kohtaan ja yleistä passivoitumista. Tosin kuopus vasta 11 kk, joten toivon, että ero tulee vasta parin vuoden päästä. Eronneena arki menee hankalaksi ottaen huomioon ylityönä ja lasten hoitoajat. Asuntokin vaihtuisi yksiöön tai pieneen kaksioon kahden lapsen kanssa. Mutta monta kertaa viikossa itken, eikä mies reagoi siihen mitenkään.

Siis haluat erota, jotta saisit   vapaata? Vapaata mistä? Kodinhoidosta, lapsistasi, hoitovastuusta? Olen itse yh ja ollut sitä koko ajan. Lapsi on nyt jo nuorimies. Vuosiin en pystynyt tekemään mitään spontaanisti, en edes kioskille voinut ilman lasta lähteä hakemaan vaikka maitoa. Illat melkein itkin, kun olin kodin ja lapsenhoidon vankina. Omaa aikaa ei juuri ollut. Koskaan vuosien aikana ei kukaan muu kuin minä vienyt lasta tarhaan tai tuonut häntä tarhasta jopa silloinkin kun oli 39 astetta kuumetta. Jos työmatka oli edessä, oli lapsen hoitoa suunniteltava jo viikkoja ennen. Isovanhemmat asuivat yli tunnin ajomatkan  päässä,  joten heistäkään ei ollut nopeasti apua. Yh-elämää ei kannata romantisoida. Ei ole mitään takuita, että lasten isä kantaisi eronneena vastuunsa sen paremmin kuin avioliitossa ollessaankaan.

Vapaailtoja saa varmasti paremmillakin keinoilla järjestettyä kuin eroamalla.

Kannattaako jäädä suhteeseen lasten takia?

Vapaata tulee yh:na monesti enemmän jos mies edes joskus hoitaa. Ei halua tavata minua niin tadaa - vapaa ilta/ viikonloppu. Ennen hoidin lapsia 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Siis haluat erota, jotta saisit   vapaata? Vapaata mistä? Kodinhoidosta, lapsistasi, hoitovastuusta? Olen itse yh ja ollut sitä koko ajan. Lapsi on nyt jo nuorimies. Vuosiin en pystynyt tekemään mitään spontaanisti, en edes kioskille voinut ilman lasta lähteä hakemaan vaikka maitoa. Illat melkein itkin, kun olin kodin ja lapsenhoidon vankina. Omaa aikaa ei juuri ollut. Koskaan vuosien aikana ei kukaan muu kuin minä vienyt lasta tarhaan tai tuonut häntä tarhasta jopa silloinkin kun oli 39 astetta kuumetta. Jos työmatka oli edessä, oli lapsen hoitoa suunniteltava jo viikkoja ennen. Isovanhemmat asuivat yli tunnin ajomatkan  päässä,  joten heistäkään ei ollut nopeasti apua. Yh-elämää ei kannata romantisoida. Ei ole mitään takuita, että lasten isä kantaisi eronneena vastuunsa sen paremmin kuin avioliitossa ollessaankaan.

Vapaailtoja saa varmasti paremmillakin keinoilla järjestettyä kuin eroamalla.

Olen samaa mieltä, tuskin se mies eron jälkeenkään suurempaa vastuuta osaa tai haluaa ottaa.

Mutta avioliiton ja ydinperheen ihanuuttakaan on turhaa romantisoida. Oma mieheni tekee matkatyötä ja on viikkoja pois kotoa. Häntä ei myöskään kiinnosta lapset millään tavoin. Ei soittele heille eikä ole kiinnostunut heidän asioistaan. Yksin hoidan kaiken kotona ja lapsiin liittyvät asiat, en saa edes henkistä tukea lapsiin liittyviin päätöksiin. Kotiin tullessaan hän on niin "väsynyt" reissuiltaan, että muutaman teennäisen ja väkisin väännetty tunnin jälkeen hänen pitää päästä rentoutumaan omiin harrastuksiin, joissa lapset olisi vain tiellä. Kärkkäitä kommentteja saan kuulla, kuinka minun pitäisi tehdä asioita paremmin ja kasvattaa paremmin yms. Kotona ollessaan hän on kuin yksi huolettaa lisää, paitsi ettei välitä pyynnöistä laittaa kengät kenkähyllyyn, pyykit koriin, loput ruoat jääkaappiin jne. Lapset jo sentään osaavat nämä. Mies on ollut ihana ja innovatiivinen aikoinaan, mutta nyt siitä on muodostunut sulkeutunut, itsekäs äyskijä.

Lapset eivät kuitenkaan minun turhautumista näe ja isäänsä palvoa. Minäkin olen aina pitänyt heille isänsä puolta ja yrittänyt selittää asiat parhain päin.

mutta olisipa onnellinen jos mies löytäisi matkoilta jonkun toisen. Silloin minä en olisi perheen rikkova pahis ja saisimme jatkaa lasten kanssa keskenämme kuten tähänkin asti.

Uskon (tai tiedän) että meitä on monta samassa tilanteessa kanssasi. Mietin eroa päivittäin, molemmat voi huonosti. En tajua kuinka olen näin saamaton. Eletään kaksi eri elämää kokonaan.  Tämä on väärin molempia kohtaan. Tiedän myös että mies ei tee päätöstä, koska näin on hyvä olla, palvelu pelaa ns. Nyt olen kk sitten löytänyt elämäni NAISEN jonka haluaisin olla 24h, totta....on pakko tehdä jotain.

Mä toivon että lapseni äiti löytäisi itselleen uuden miehen. Toivottavasti sellaisen kenen kanssa olisi oikeasti onnellinen, minun kanssa ei tunnu sitä olevan. Silloin hän myös haluaisi kahden keskistä aikaa uuden miehensä kanssa ja minä saisin aikaa lapseni kanssa.

Uusi mies saisi olla varakas, niin hän ei olisi niin minun vähäisten rahojeni perään

Ap, olen samoilla linjoilla kanssasi.

Niin luulin minäkin, mutta mies alkoi juomaan joka vkonloppu ja käymään baareissa..yhen ainoan kerran pitkinhampain hoiti että käväisin messuilla..kiire etsiä uusi "vaimo" .Eikä tästä uudesta vaimostakaan voi mennä takuuseen,ensialkuun hymyillään ja ollaan mielinkielin..mutta yleensä lapset ovat ylimääräisiä, sinun pentuja joita en hoida!!.Ja lapset luokitellaan sinun pennut, minun rakkaat lapset ja yhteiset kullanmurut.Näin se vaan oikeassa elämässä menee..

Minunkaan puolisoni ei vaikuta oikein onnelliselta, eikä seksiäkään ole. Ärtynyt yleisesti ja ärtyy melkein kaikesta mitä teen tai en tee. Harmittaa, kun toivoisin vain että yhteiselämä olisi mukavaa ja viihtyisimme toistemme seurassa. En oikein tiedä, mitä pitäisi tai voisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

En vaan haluais olla enää naimisissa mutta en halua olla se pahis joka rikkoo perheen. Yksin joudun lapset nytkin hoitamaan. Eron jälkeen saisin mahdollisesti silloin tällöin vapaa illan. Onko muita jotka toivovat eroa?

Eikö tämän ole aika raukkamaisesti ajateltu? Miksi et vain itse hae eroa? Tätä ennen pitäisi asioita yrittää selvittää, ehkä olette jo sitä tehneetkin? Suhteessa on kuitenkin aina kaksi ja kirjoittamasi perusteella et kovin suoraselkäiseltä ihmiseltä vaikuta, joten syytä olisi varmaan katsoa myös itse peiliin.