Lue keskustelun säännöt.
Hirveä korkeanpaikan kammo, paniikkikohtaus tulee. Miten tästä voisi päästä eroon?
06.05.2016 |
ja kun sanon että on hirveä, niin se on todella hirveä. Seiniä pitkin menen lähimpään nurkkaan jos näen edes jonkun vieraan reunan lähellä. Minulle usein nauretaan, koska saan paniikkikohtauksen ihan älyttömistä jutuista, tiedostan että ne on tyhmiä, mutta en voi sille mitään. Liikkumaan en pysty jos havahdun jossain korkeammalla pelkoon. Nyt reilu kolmekymppisenä pahempi mitä nuorempana. Kuten myös ampiais ym ötökkäpelko, onneksi se ei ole ihan näin paha sentään, vaikka onkin aika paha. niiltä kun ei voi välttyä, mutta korkeilta paikoilta voi
Voiko tästä päästä jotenkin eroon?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siedätyshoito. Pakotat vaan itsesi noihin tilanteisiin. Pikkuhiljaa ja joku tukena. Katsot valmiiksi reitit joista pääset tilanteesta pois.
Paniikkihäiriöstä pääsee eroon vaan omalla kovalla tahdolla. Se on kaikki sun päässä. Mua on auttanut se, että olen lukenut paljon paniikkihäiriöstä. Mitä se on ja mikä sen fyysisesti aiheuttaa.
Kyllä vain pahentuu mitä enemmän tulee ikää. Kaiken huippu, kun aloin pelkäämään ihan normaaleissa kaksikerroksisen talon portaissa. En tiedä auttaako mikään, kun itse en ole vielä havahtunut hakemaan apua ongelmaan. Välttelen vain kaikkia korkeita paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain pahentuu mitä enemmän tulee ikää. Kaiken huippu, kun aloin pelkäämään ihan normaaleissa kaksikerroksisen talon portaissa. En tiedä auttaako mikään, kun itse en ole vielä havahtunut hakemaan apua ongelmaan. Välttelen vain kaikkia korkeita paikkoja.
Mulla oli työkaverina yksi intian niemimaalta syntyisin oleva kaveri, ikää oli siinä vaihessa noin 34v, ja hän ei halunnut vuokrata asuntoa toista kerrosta ylempää. Hänestä sen korkeammalla hänellä oli epämukava olla. Sama kaveri opiskeli Japanissa yliopistossa ja oli saanut opiskelijakämpän, joka oli muistaakseni 48 kerroksessa. Hän kertoi olleensa kauhusta jäykkänä siellä koko ajan, ja häntä pelotti mennä ikkunan lähelle sulkemaan verhot, joten hän nukkui kuulemma verhot auki niin kauna että sai parin kuukauden päästä vaihdettua alemmaksi.
Sinänsä jännää, että useimpia ihmisiä joita korkeat paikat pelottavat eivät pelkää lentokoneessa vaikka katsovat sieltä alas.
Minulla ei korkean paikan kammoa ole, mutta en nyt koe oloani jyrkän kallion reunalla josta on pitkä pudotus alas mitenkään mukavaksi, en ainakaan jos ei ole turvaköyttä. Pitkiä ja vaihtelevia riippusiltoja pitkin olen kyllä muutamalla vaelluksella vuoristossa kulkenut, hieman oli perhosia vastsassa mutta ei mitään paniikkia sentään.
Onko sulla mitään asentohuimaukseen sopivia oireita?