Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri ärsyttää lasta, lapseni reagoi siihen, kumpi kiusaa? Miten saa loppumaan?
06.05.2016 |
Lapseni, 8v kaveri ärsyttää lastani koko ajan leikkiessään, vähän niinkuin huomaamatta. Aikuiset ei ärsyttämistä heti huomaa, ellei seuraa lähemmin lasten tekemisiä. Ärsyttäjä kehuskelee omilla saavutuksillaan, kuinka osaa tiettyjä juttuja paremmin kuin lapseni, esim. kuinka on parempi kaikissa urheilulajeissa, nopeampi, osaa lukea paremmin, ym. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole parempi, samanlaisia tavallisia lapsia ovat. Ärsyttäjä haluaa kisata joka asiassa ja hävitessään kisan julistautuu AINA voittajaksi. Oma lapseni katselee aina tätä aikansa, kunnes hermostuu. Nyt ärsyttäjän äiti syyttää lastani hermostumisesta. Ei ymmärrä, mistä johtuu. Oma lapseni ei halunnut edes leikkiä ärsyttäjän kanssa lähes vuoteen, ei kuulemma jaksanut kuunnella omakehua ja kilpailla kaikesta. Nyt ovat alkaneet taas muutamia kertoja leikkiä ja sama meno on taas alkanut. Syyt tulee minun lapseni niskoille.
Olen maininnut syyn ärsyttäjän äidille, ei ottanut kuuleviin korviinsa.
Kumpaa lasta moittisitte tilanteessa, ärsyttäjää vai ärsyyntyvää lasta?
Sanoin omalle lapselleni, ettei kannata enää olla ärsyttäjän kanssa.
Kommentit (5)
Lapset ovat joskus tuollaisia ärsyttäviä kehuskelijoita vailla mitään logiikkaa. Ja toiset lapset ärsyyntyvät. Äiti on ääliö, kun ei ota syitä korviinsa, lapsi joutunee myöhemmin kehumaan itseään yksikseen, ellei itsestään ohjaudu kasvamaan toiseen suuntaan. Äidin olisi hyvä miettiä esim. tapojaan kehua lasta, jos lapsi käyttäytyy noin lähes aina. Tietenkin voi olla että tuo lapsi ei tunne alemmuutta kuin ap:n lapsen seurassa, toivotaan näin.
Ap:lle neuvon vaan, että kannattaa ohjata lapsi tuon lapsen seurasta kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vähän ohi aiheen mutta...
Meillä on tuollainen ärsyttävä lapsi, joka kehuskelee itseään ja haluaa aina voittaa jos ei voita niin suuttuu. Tuntuu että tuo itsekehu on vaan niin kovasti luonteessa ettei lähde ja ymmärrä ettei aina tarvi olla muita parempi ja ettei se ole itseltä pois jos joku muu voittaa.
Onko teillä vinkkejä miten tollasen omakehun ja valokeilassa paistattelun saisi hillittyä lapsesta!?
Terveisin ärsyttävän lapsen äiti
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän ohi aiheen mutta...
Meillä on tuollainen ärsyttävä lapsi, joka kehuskelee itseään ja haluaa aina voittaa jos ei voita niin suuttuu. Tuntuu että tuo itsekehu on vaan niin kovasti luonteessa ettei lähde ja ymmärrä ettei aina tarvi olla muita parempi ja ettei se ole itseltä pois jos joku muu voittaa.
Onko teillä vinkkejä miten tollasen omakehun ja valokeilassa paistattelun saisi hillittyä lapsesta!?Terveisin ärsyttävän lapsen äiti
Puutut käytökseen ja kerta toisensa jälkeen kerrot realiteetit. Miten helvetin avuttomia nykyajan vanhemmat ovat? Ei ihme että narsistinen käytös lisääntyy..
Ajattelen, että harvoin elämässä ihmissuhteet ovat niin selviä että toinen on ärsyttävä ja toinen vain 'uhri', toki niinkin voi olla. En näe oikeudenmukaisena ratkaisua, että ärsyttävän kaverin kanssa heti lakataan olemasta tai kannustetaan jättämään hänet yksin. Mielestäni paras olisi opettaa lapsia kommunikoimaan ja vuorovaikuttamaan kyseisissä ärsyttävissä tilanteissa. Esim. voit opettaa omaa lastasi kertomaan tunteistaan ilman 'reagointia' kuten vaikka, että hän kokee epäreiluna että kaveri mitätöi hänen voittonsa pelissä.
Mielestäni kannattaa välttää jyrkkiä paha-hyvä -asetelmia etenkin lasten kaverisuhteissa ja ennemmin kehittää uusia, toimivia ratkaisumalleja. Useimmiten kekseliäisyydellä leikeissä ja toiminnassa löydetään kivoja kompromissseja. Mietin sitäkin, että jos tällä kaverilla on jatkuva tarve pönkittää itseään, saako hän koskaan keneltäkään vilpitöntä hyvää palautetta. Voisiko oma lapsesi kokeilla esim. viikon ajan mahdollisimman usein kiittää kaveriaan ja kokeilla, muuttaako se vuorovaikutusta parempaan suuntaan? Esimerkiksi: OLipa kiva, kun tulit pyytämään mua pihalle. Tai Wau, osaat kivasti tehdä tolla pallolla, opetatko muakin jne.
Elämä on aika pitkälti ihmisuhdetaitojen harjoittelemista.
Eivät sovi yhteen, joten parempi etteivät ole. Syyllistä on turha etsiä, jos luonteet ei käy yhteen.