Lue keskustelun säännöt.
APUA AUTTAKAAAAAAAAAAA!!!!!!!
06.05.2016 |
Oon se sama joka pelkää niitä sairauksia.
Nyt olen ruvennut pelkäämään, että mulla on joko leukemia tai munuaisten vajaa toiminta.
1. Leukemia siksi, että minua koko päivän tänää oksettanut vaikka olen syönyt. Töissä mulle sanottiin, että näytän kalpealta.
Lisäksi mulle on viime aikoina tullut raapiessa tosi herkästi ihoon sellaisia punaisia jälki ei naarmuja vaan sellaisia rusertavia rykelmiä.
Lisäksi mulla oli leukosyytit viime syksyllä lievästi alhaalla, mutta palasivat normaaleiksi. Mulla olikin silloin kuukausia jatkunut yskä ja lääkäri sanoi, että virukset voivat laskea leukosyyttejä.
Eli pelkään, että mulla on nyt leukemia ja lääkäri oli väärässä syksyllä. Jos mulla olis leukemia niin eivätkö leukkarit olisi palanneet normaaleiksi?
2. pelkään munuaisten vajaa toimintaa.
V. 2012 kävin harvoin vessassa ja pidättelin paljon. Ihmettelin kun jossain kohtaa vessahädän tarve katosi huomattavasti ja aloin käydä useammin. Luin myöhemmin, että pidättely voi vaurioittaa munuaisia
.
Enkä vielä tänä päivänäkään käy niin usein kusella kun ennen.
Jos juon vaikka litran niin ei mun tarvi hirveästi kusta jos tuo on kokopäivän juomiset. Mutta jos juon vaikka 2.5 l-3l niin tulee käytyä vessassa useamman kerran mutta ei silloinkaan montaa kertaa ihan pakottavaa tarvetta tule.
Sitten mulla aina ollu paksut nilkat se on kuulemma munuaishäiriön merkki.
Kuitenkin verikokeissa otettiin jokin munuais arvo juttu ja kaikki oli kunnossa. Sekä munuaiset on ultrattu 2014 syksyllä. Mitään poikkeavaa ei ollut.
En kuitenkaa ole puhunut näistä peloistani lääkerille.
Sitten yks ilta join vettä ja aloin miettiä, että mitä jos vesi ei lähdekkään liikkeelle kehossani kun ei tullut vessahätää niin aloin pelätä hyponatreumiaa ja olo alkoi tuntua poissa olevalta ja epätodelliselta.
Kuitenkin yön aikana oli tullut ainakin 3-4 dl virtsaa rakkoon ja outo olo oli mennyt ohi.
Kommentit (6)
Nyt alko pelottaa, että sairastun siksi kun strrssaan kokoajan. Tai mitä jos olen jo sairastumassa??
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekä #1 että #2 osalta ei huolta. Hypokondrian osalta kannattaisi suunnata ajatukset muuhun kuin oman kehon "kuuntelemiseen". Tosiasia on nimittäin se, että jos pelkäät koko ajan sairastuvasi, niin psykosomatiikan vuoksi tulet sairastumaan! Suuntaa siis ajatukset johonkin ihan muuhun.
? Selitä lisää tota psykosomatiikkaa
Sä olet jo sairastunut. Sä sairastat ahdistushäiriötä, nyt nopesti psykologille ja terapiaan ennen kuin menee niin pahaksi, että loppuelämä on pilalla.
Miksi muuten haluat koko ajan olla sairas, etkö saa muuten huomiota?
Hei ap.
Mulle tuli mieleen, että onko sinulla elämässä jokin vaihe, että koet turvattomuutta yleensäkin? Itse uskon vahvasti siihen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja jotain tuo tautien pelko sinulle kertoo.
Tautien pelkoa ei paranneta sillä, että otetaan kokeita tms jatkuvasti, sillä vaikka yksi tauti suljetaan pois, mieli kehittelee uuden huolen. Ennemmin kannattaa tarkastella, mitä tuo huoli itsessään pitää sisällään ja miten huolestuneisuutta voisi hoitaa.
Tarvittaessa voit hakea keskusteluapua esim. sairaanhoitajalta tai vaikkapa diakoniatyöntekijältä. Usein jo se auttaa, että tulee kuulluksi ja voi avautua huolistaan.
Joskus "luulosairaus" ei olekaan luulosairautta, vaan ihmisellä on oikeasti se sairaus, jota hän epäilee. Minulla oli kymmenen vuotta sitten se tilanne, että diagnosoin itselläni MS-taudin, mutta yleislääkäri ja neurologi sanoivat, että minulla ei ole sitä. Vaadin silloin päästä tutkimuksiin, mutta minua ei päästetty. Oireina oli puutumisia, huimausta, lieviä pahoinvointikohtauksia, väsymystä ja lieviä näköhäiriöitä.
Pari vuotta sitten vointini romahti päivien kuluessa. Menetin liikuntakykyni ja näin kaiken kahtena.
Sairaalapäivystyksen lääkäri ei vieläkään uskonut! Minua ei kuitenkaan voinut päästää kotiin, koska olin liikuntakyvytön ja asuin tuolloin yksin. Neurologi vaihtui ja uusi laittoi minut heti tutkimuksiin. Diagnoosi: MS-tauti, joka oli radiologin analyysin mukaan ollut minulla jo yli kymmenen vuotta.
Joskus "luulosairas" on oikeassa ja lääkäri väärässä.
Ei ole normaalia, jos virtsaamistarve harventuu selvästi. Leukemiaa tuskin on, mutta virtsaamisongelman takia menisin vaikka yksityiselle urologille.
Sekä #1 että #2 osalta ei huolta. Hypokondrian osalta kannattaisi suunnata ajatukset muuhun kuin oman kehon "kuuntelemiseen". Tosiasia on nimittäin se, että jos pelkäät koko ajan sairastuvasi, niin psykosomatiikan vuoksi tulet sairastumaan! Suuntaa siis ajatukset johonkin ihan muuhun.