Miksi mua ahdistaa jos en jonkun seurassa keksi mitä sanoa?

Ahdistut koska ajattelet että pitäisi aina puhua jotain. Et uskalla olla hiljaa?

Tunnistan tuon piirteen itsessänikin. Lähinnä se on kuitenkin oma ongelmani. Eihän kukaan pakota puhumaan.

Sä ahdistut ja tunnistat sen itsessäsi mutta silti käännät ongelman toisen syyksi? Ihan oma ongelmasi tuo ahdistus on. Oot napannut jostain käsityksen että hiljaa oleminen on pahasta tai että kaikkien (kanssa) pitäisi osata höpöttää.

Mulla sama, ahdistun jos toinen ei puhu mitään ja täytän tilanteen pälätyksellä mikä ahdistaa sitten vielä enemmän. Nykyään olen alkanut vaan poistumaan tilanteesta, jos esim. ollaan ryhmässä missä kukaan ei puhu - sen sijaan että pälätän menen vessaan. Yleensä ryhmä on tauon aikana löytänyt jonkun puheenaiheen ja voin liittyä siihen stressaamatta.

Useimmat pitäisivät tuollaisessa tilanteessa itseään sosiaalisesti kyvyttöminä eivätkä lähtisi syyttelemään siitä sitä toista osapuolta. Aika erikoinen näkökulma on aloittajalla, suunnilleen yhtä kyvytönhän sä olet kuin se toinenkin?

up

Et keksi mitä sanoa mutta toisen pitäisi keksiä?