Oletko onnellinen?

Raha, raha, raha 

tai

vapaus

En ole täysin onnellinen, sillä elämässä on ollut nyt pari vuotta terveys-ja rahahuolia. Ne toivon mukaan alkavat pian helpottaa. Onnellisuuttani lisäävät ihana mies ja lapset, liikunta ja hyvät ystävät.

En koska maailma on paha

En ole onnellinen. Olen eronnut ja kaipaan perhettäni. Elämäni on kuin painajaista.

En ole ollut onnellinen vuosiin. Olen yksinäinen, ei miestä, ei kavereita, työ josta en pidä. Elämäni on pelkkää töissä käymistä ja kotona oleilua/nukkumista. Olen vakavasti masentunut. N27

"Oootsä vähän onnellinen?" (kysyttiin vuonna -60) :DD

Olen ollut pääsääntöisesti 39v.Lapsi, terveys,riittävä toimentulo.Esteet voi aina raivata tieltään ja pienet vastoinkäymisetkin vahvistavat onnellisuutta.Jos aina "menisi hyvin" kuinka ymmärtäisi että on aihettaa onneen ja tyytyväisyyteen.Tietty nyt en tarkoita musertavia takaiskuja, joista on vaikea toipua.

Ei olisi mitään syytä olla olematta. On terveyttä, hyvä työ, hyvä parisuhde, hyviä ystäviä... kaikki perusasiat tosi hyvin. Jostain syystä olen kuitenkin koko ajan alakuloinen.

Olen onnellinen.

Onnellisuutta tuttavat muun muassa seuraavat asiat: Parisuhde miehen kanssa on 25 vuoden pituudesta ja siitä seuraavasta tietystä ensihurman hahtumisesta huolimatta molemminpuolisesti kunnioittava ja arvostava ja tuotamme toisillemme hyvää mieltä. Työelämässä mulla on työn haastavuudesta ja määräaikaisuudesta ja satunnaisesta paskansietopakosta huolimatta tilaisuus tehdä yleensä juuri niitä asioita, joita haluankin. Ja mun lapsi on parantumattomista pitkäaikaissairauksistaan huolimatta kasvamassa onnelliseen ja yhteiskuntakelpoiseen aikuisuuteen. Ulkona paistaa aurinko.

Onnellisuutta hieman rajoittaa tietoisuus siitä, että veroilmoitus on täyttämättä, enkä ole ihan varma, missä kaikki tarvittavat paperit on.

Kukaan ei suostu panemaan minua perseeseen koska minulla on peräpukamia 😭😢😥

Vierailija kirjoitti:

"Oootsä vähän onnellinen?" (kysyttiin vuonna -60) :DD

Olen ollut pääsääntöisesti 39v.Lapsi, terveys,riittävä toimentulo.Esteet voi aina raivata tieltään ja pienet vastoinkäymisetkin vahvistavat onnellisuutta.Jos aina "menisi hyvin" kuinka ymmärtäisi että on aihettaa onneen ja tyytyväisyyteen.Tietty nyt en tarkoita musertavia takaiskuja, joista on vaikea toipua.

Illuusio vapaasta tahdosta, vaikka tarina on valmiiksi kirjoitettu. Ja sitä paskaa tulee niskaan mihin sinun raivaamisesi eivät vaikuta paskan vertaa.

Onnellisuudentutkijat sanovat,että onni syntyy ikäänkuin sivutuotteena  ihmisen elämässä,mutta että jos sen nimenomaan ja vartavasten ottaa oikein päämääräkseen sinänsä ,niin aivan varmastikaan sitä ei sillä tavalla  saavuta.

Täytyy sanoa, että olen aidosti onnellinen juuri nyt. Olen viime vuonna eronnut hankalasta suhteesta ja vuosi sitten ja kesän/syksyn ajan olin kyllä aika pohjamudissa eron vuoksi. Loppuvuonna olo helpottui ja näin eron helpotuksena. Nautin yksinolosta (lapsen kanssa), tein juttuja mitä itse halusin eikä tarvinnut katsoa alkoholisoitunutta pahantuulentuojaa kotona. Alkuvuonna tapasin hienon miehen, jonka kanssa olen nyt etäsuhteessa. Saan edelleen pitää oman rauhani ja tilani, kuitenkin siellä jossain on tämä tärkeä ihminen, jonka kanssa tavataan kun molempien aikatauluun sopii, viestitellään päivittäin ja soitellaan, toivotetaan hyvät yöt ja huomenet. Kyllä, olen onnellinen. :)

Olen. Onnellisuuteni syntyy arkisista asioisita. Tänään erityisesti aurinko ja säätiedotuksen "lupaus", että tätä iloa jatkuu ainakin kesäkuun alkuun. Mulla on kiva työ ja olen voinut viimeiset 3,5 vuotta tehdä sitä kokonaan etätyönä. En ole enää tarvinnut herätyskelloa vaan herään ja nousen ylös sitten, kun ei enää väsytä. Käytän koiran ulkona, kannan aamiaisen tarjottimella työpöydän ääreen ja aloitan aamuni syömällä aamiaisen ja surffailemalla netissä. Mulla on koti, jossa viihdyn, läheisiä ihmisiä ja ystäviä. Terveyskin on menossa taas parempaan suuntaan, kun olen saanut painoa pudotettua ja verenpainelääkityksen puolitettua. Kesäloma alkaa neljän viikon päästä ja eilen ystävättären kanssa suunniteltiin ostosreissua ensikuussa Tallinnaan.

Olen onnellinen :) elämässä on nyt kaikki niinkuin pitääkin, ihana mies, kolme lasta, työasiat mallillaan, on muutama hyvä ystävä ja raha-asiat kunnossa :)

Ja tätä kaikkeaarvostan ihan älytön, neljä vuotta sitten kaikki oli toisin. Parisuhdehelvetissä mielenterveysongelmaisen kanssa, henkisesti ihan loppu, lapset jotka reagoi voimalla, rahat ihan loppu ja järjetön huoli kaikesta koko ajan. Siitäki selvitty ja noustu pikkuhiljaa ja nyt olen onnellisenpi kuin ikinä ennen :)

Jos pääsisin röihin olisin maailman onnellisin nainen. Kaikki muut asiat elämässäni ovat niin hyvin :)

Olen onnellinen ja sitä vahvistaa se, että elämäni on mennyt aivan toisin kuin ennusteet antoivat olettaa.Roskajoukko taustallani minun pitäsi olla ties missä, nyt kuitenkin elän ihan  hyvää vanhuutta,ilman kummempia sairauksia ja ikääkin on sen verran ettei tarvitse "pelätä" kuolemaa.Jälkikasvu kun on toimeentulonsa varmistanut, eikä elämässä kukaan ole selvinnyt hengissä...

Uskon että onnellisuuteeni vaikuttaa peritty "tyhmyyteni".Äitinikään ei ymmärtänyt ,miksei hänellä olisi syytä onneen, vaikka muiden mielestä hänen elämänsä oli pelkkää painajaista.Mutta kun ei odota liikoja, saa enemmän kuin ansaitsee ja elämä tuntuu ihmeelliseltä seikkailulta :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oootsä vähän onnellinen?" (kysyttiin vuonna -60) :DD

Olen ollut pääsääntöisesti 39v.Lapsi, terveys,riittävä toimentulo.Esteet voi aina raivata tieltään ja pienet vastoinkäymisetkin vahvistavat onnellisuutta.Jos aina "menisi hyvin" kuinka ymmärtäisi että on aihettaa onneen ja tyytyväisyyteen.Tietty nyt en tarkoita musertavia takaiskuja, joista on vaikea toipua.

Illuusio vapaasta tahdosta, vaikka tarina on valmiiksi kirjoitettu. Ja sitä paskaa tulee niskaan mihin sinun raivaamisesi eivät vaikuta paskan vertaa.

:DDDDDDDDDDDDDDDDD

Minä en ainakaan ole onnellinen vapaudesta. Helpompaa, jos on tietyt tehtävät, jotka pystyy täyttämään, se tekee onnellisemmaksi kuin ainainen valinnanvapaus ilman tietoa siitä, mikä lopulta olisi hyvä toimintatapa. Oikeastaan helpompaa, jos joku asioista tietävä kertoo mitä tehdä tilanteissa, joissa ei itse tiedä hyvää toimintatapaa. Vapauden puute turhauttaa lähinnä, jos se päättävä osapuoli ei tajua, miten asiat kannattaa hoitaa ja antaa ihan typeriä käskyjä. Näin valitettavasti usein työelämässä, koska johtotehtäviin päätyvät yleensä kyynärpäätekniikan taitavat mulkerot ja oman edun tavoittelijat, harvemmin koko työyhteisön hyvinvointia ja yhteistä etua ajavat tahot. Tai sitten olen työskennellyt ihan väärillä aloilla. :/

Olen hyvin onnellinen siitä etten syntynyt esim. Syyriaan.On kysymys vain sattuman sadosta, etten ole nyt pakolaisleirillä.

Onnen orja kirjoitti:

Minä en ainakaan ole onnellinen vapaudesta. Helpompaa, jos on tietyt tehtävät, jotka pystyy täyttämään, se tekee onnellisemmaksi kuin ainainen valinnanvapaus ilman tietoa siitä, mikä lopulta olisi hyvä toimintatapa. Oikeastaan helpompaa, jos joku asioista tietävä kertoo mitä tehdä tilanteissa, joissa ei itse tiedä hyvää toimintatapaa. Vapauden puute turhauttaa lähinnä, jos se päättävä osapuoli ei tajua, miten asiat kannattaa hoitaa ja antaa ihan typeriä käskyjä. Näin valitettavasti usein työelämässä, koska johtotehtäviin päätyvät yleensä kyynärpäätekniikan taitavat mulkerot ja oman edun tavoittelijat, harvemmin koko työyhteisön hyvinvointia ja yhteistä etua ajavat tahot. Tai sitten olen työskennellyt ihan väärillä aloilla. :/

Meidän mulkeroiden työsopimuksessa lukee, että olemme työnANTAJAN edustajia. 

Emme suinkaan teidän, vaikka teille niin aina välillä uskotellaankin. 

Zinkkimiez