Juhlapyhinä sen huomaa, kun kukaan ei kaipaa.

Turruttaa nähdä valokuvia lehdistä ja sosiaalisesta mediasta, kun pariskunnat, perheet ja porukat ovat joukoittain vappujuhlissa piknikillä, marssimassa ja terasseilla.
Ja sama toistuu kauniina viikonloppuina ja muina juhlapäivinä. Itse sitten huomaa jääneen kaikesta ulkopuolelle eikä kukaan kaipaa.
Ei soi puhelin, viestejä ei tule ja eikä kukaan vanha tuttu enää toivottele tervetulleeksi mukaan, jos kadulla sattumoisin tavataan.
Vuodet syrjäyttää. Mitä vanhemmaksi tulet, etkä ole päässyt kiinni opiskelu, työ ja perhe-elämään, huomaa jääneen kelkasta. Pari vuotta työttömänä "sosiaalipummina" riittää syrjäyttämään yhteiskunnan ulkopuolelle. Näemmä ei kehtaa enää vanhat tututkaan muistaa sitä, joka on jäänyt hierarkiassa alimaiseksi.
Etenkin yksinäisyys korostuu näin juhlapyhinä kun huomaa olevansa yksin.