Mies 29v + 2v miettii; yhden yksinäisen vappu

Päiväsaikaan vietin sitä tunnelmallisesti perheen kanssa ja sitten erosimme tunteellisesti. Pikkuhiljaa ilta alkoi tietysti lähestyä ja päätin sitten lähteä ulos ilman mitään tsemppimusiikin kuuntelua; toiveikkaana mutta samalla vähän seesteisenä. Näin yhtä lesoa tyyppiä menneisyydestä ja siitä tuli vähän vastenmielinen olo, joka seurasi loppuillan ajan.

Tajusin pian että tokihan nyt vappuna melkein kaikkialla on täyttä, joten tavallaan helpotuin siitä että peli oli tietyssä mielessä menetetty jo alkuunsa, koska itsetuntemukseni antoi minun määrittää että suurin osa paikoista oli poissuljettuja heti kättelyssä. Suunnistin sitten sellaiseen paikkaan, missä saisi olla rauhassa ja join energiajuomaa, jotta saisin tietynlaisen hermostuneisuuden päälle. Ajattelin että tietynlainen värinä ja tärinä myös tehostaa tanssiliikkeiden dramaattisuutta ja tunnekerrontaa ja sopii alla kytevään haurauteen ja inhimillisyyteen, mikä kaikkien ihmisten esittämisen alla on.

Yksi nainen kävi juttelemassa, koska muisti minut ja se oli hänen osalta siinä. Toinen nainen kävi kehumassa paitaa ja hävisi samalla kun yritin kehua häntä takaisin. Avasin myös keskustelun kahden ihan mukavan naisen kanssa, mutta pallon jäädessä heille se veivät sen mennessään. Ennen sitä juttelin myös yhdelle ulkomaalaiselle naiselle, jonka kanssa kävi vielä huonommin; hän ei vaikuttanut edes kovin ystävälliseltä.

Ennen pitkää kiinnostuin yhdestä naisesta vähän enemmän vähäpätöisen ulkonäköseikan perusteella ja tuntui että hänkin vähän katseli minua. Hänellä oli useita kavereita, joten ajattelin että kai he voisivat keksiä jonkun tekosyyn lähestyä minua jos kiinnostaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja ohitimme toisemme monta kertaa niin että minäkään en enää edes jaksanut hakea katsetta, vaan keskityin enemmänkin pitämään silmät kiinni ja olemaan omissa maailmoissa, joista joku voisi herättää minut. Lopulta kävi sattumalta niin että lähdimme naisen kanssa samaan aikaan, molemmat yksin, jolloin kävelimme jonkun aikaa samaa reittiä ja ajattelin että kohta hän varmaan kääntyy muualle; olisin halunnut kysyä josko hän olisi silti halunnut tanssia kanssani ja lopulta se käännös sitten tuli. En kehdannut poiketa reitistä seuratakseni häntä, vaikka se seuraaminen ei tietysti olisi ollut hänelle ilmiselvää, koska hän ei tietenkään tiennyt minne minun matkani veisi. Olisihan se voinut olla aika romanttista jos hänen silmänsä olisivatkin kirkastuneet epävarmuuden hälvetessä kysymyksen jälkeen. Todennäköisempää kai on että naisen pieni ulkonäköseikka oli väärä signaali ja hän olisi vastannut puolustautuvalla ja matalan karskilla äänellä, jolloin päässä kehittelemäni idyllinen näkemys hänestä olisi huuhtoutunut nopeasti katuviemäriin.

Vähän raadollinen ilta oli mutta onneksi päivällä oli sentään ihan mukavaa.