Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisinä aloitte pelätä kuolemaa?
30.04.2016 |
21-v kun lapsiasiat tulivat ensimmäistä kertaa ajankohtaisiksi.
Kommentit (33)
Miksi pelätä etukäteen? Siinä menee vain elämä hukkaan. Kukaan meistä ei voi tietää miten ja milloin täältä lähtee, joten elämä on otettava vastaan sellaisena kuin se tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan pelännyt. Olen 50-vuotias.
Lapsena pelkäsin. Aikuisena aloin toivomaan sitä
40 -kymppisenä. Välillä pelkään, välillä odotan. Ei ikuinen elämäkään täällä maapallolla kuitenkaan olisi kiva, jäisi elämästä syvät tunteet kokonaan tarpeettomiksi.
Joskus 11-vuotiaana kun tapasin erään ihmisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7-vuotiaana. Silloin syövästä ja kuolemasta kehittyi mulle pakkomielle, jonka miettiminen ja pelkääminen täytti suuren osan päivääni n. 25-vuotiaaksi saakka.
Vierailija kirjoitti:
40 -kymppisenä. Välillä pelkään, välillä odotan. Ei ikuinen elämäkään täällä maapallolla kuitenkaan olisi kiva, jäisi elämästä syvät tunteet kokonaan tarpeettomiksi.
siis 4 -kymppisenä ;) silloin kun omat vanhemmat lähestyy kuolemaa ja sen tajuaa, että heidän jälkeensä on itse seuraava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pelkää kuolemaa. Sitten loppuu fyysinen kärsimys. Uskon, että Jeesus Kristus vie minut taivaaseen.
Yli 30v. Menetin 2 läheistä lyhyen ajan sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus pienenä pelkäsin, mutta ei sitä kauan kestänyt. En yksinkertaisesti ehdi miettimään ja suremaan tuollaisia asioita, hukkaan menisi hyvää aikaa silloin. N41
N. 10-vuotiaana. Nyt 16-vuotiaana ajattelen sitä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
31-vuotiaana kun mieheni kuoli äkillisesti
Miksi kuolemaa pitäisi pelätä?
Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin itse elämä. Jokainen meistä tulee kuolemaan ja siihen ei ole mitään kiertotietä miten välttää kuolema.
Itse olin 12 - 18 vuotias kun pelkäsin kuolemaa ja pidin kuolemaa jonkunlaisena pimeänä pahana asiana.
Sitten vähitellen en enään ajatellut asiaa eli kuolemaa, kunnes omassa lähipiirissä tuli kuolemia...
Nyt olen aikuinen ihminen ja en enään pelkää kuolemaa, vaan otan sen vastaan kun se tulee. En kuitenkaan odota sitä aktiivisesti tai edes auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ihan lapsesta alkaen, pelännyt tai pikemminkin ollut varuillani. Äiti oli vakavasti sairas ja meillä elettiin aina puolen vuoden pätkissä. En ole koskaan osannut ajatella olevani "kuolematon".
Omaa en pelkää, olen uskossa, ehkä se pelottaa miten se tulee tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Omaa en pelkää, olen uskossa, ehkä se pelottaa miten se tulee tapahtumaan. Ai niin ja vastaus, noin viisikymppisenä.
Nyt pelkään kuolemaa. Puolisoni on sairas ja pelkään että mitään ei voida tehdä. Toistaiseksi mennään päivä kerrallaan.
Eikkai kuolemmaa tartte pelätä. Eihän siitä tuu mittää jos rupiaa nuorena kuolemmaa pelekkäämmää. M31v
En koskaan, koska se tulee väistämättä meille kaikille.