Onko epäsosiaalisella ihmisellä mahdollisuuksia OPPIA sosiaaliseksi? Miten?

---tai jos hakuat aloittaa kevyemmin mene vaa ryhmiin opiskelemaan

ja tai muuten opiskelemaan- siellä näkee muita ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa

nimittain harjoittelemalla. Aluksi pienessa piirissa ja sitten isommassa. Mene vaikka ilmaisutaidon kurssille kansalaisopistoon. Itsekin olen erittain epasosiaalinen perusluonteeltani, mutta aloin pelosta huolimatta vakisin tuppautumaan tilanteisiin mukaan ja nyt sujuu jo paremmin.

Ei tarvitse valttamatta olla se juhlien keskipiste, sielta loytyy muitakin hiljaisempia joiden kanssa jutella vaikka kahdestaan, sama patee melkein kaikkiin tilaisuuksiin. Ja jos ei keksi mitaan sanottavaa niin joskus voi olla hiljaakin, pitaa vaan oppia hyvaksymaan se hiljaisuus eika nolostumaan siita. Joitakin repliikkeja voi tallaisia taukoja varten harjoitella etukateen, kysy vaikka toiselta jotakin, ihmiset yleensa mielellaan puhuvat itsestaan jos joku kuuntelee

Vierailija:

---tai jos hakuat aloittaa kevyemmin mene vaa ryhmiin opiskelemaan

ja tai muuten opiskelemaan- siellä näkee muita ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa

ap

sosiaalsiuus vain tarkoittaa että on altis oppimaqan sosiaalisia taitoja.



Kaikille niiden oppiminen on mahdollista. Ja kaikki niitä jonkin verran joutuvat opettelemaan.

Tai ahdistus kyllä helpottaa. Kannattaa vain tuppautua tilanteisiin, joissa on pakko olla ihmisten kanssa. Itse huomaan neljän kotiäitivuoden jälkeen olevani taas paljon ujompi, kun sosiaalisia tilanteita ei ole niin paljon. Työelämässä jatkuva kanssakäyminen helpotti esiintymispelkoa.



Ilmaisutaitokurssille minua ei kyllä saisi ikinä :o) Ajatuskin puistattaa.

Enää en halua yrittääkään. Mitkään ryhmät eivät ole minun juttu, koska en uskalla edes mennä sellaisiin. Opiskeluaika oli kauheaa, töissä vielä kauheampaa. Onneksi olen voinut olla kotiäitinä. Nyt 47-vuotiaana hyväksyn itseni tällaisena kuin olen.