Rotevuus - kun laihdutus ei auta
Olen isoluinen, ihan oikeasti. Luustoni malli on todella leveä, on leveä lantio, laaja rintakehä jne... Laihdutin ja kiinteytin entisestään, mutta nyt huomaan, että ainoastaan nämä kolhot luut paistavat läpi, mutta näytän silti tukevalta. Olisipa siro luusto. :/
Kommentit (17)
Minkäs sille mahtaa. Rintsikoita kokoa 85 A on vieläpä vaikea löytää. Koon 42 kenkiä sentään löytää melkein joka paikasta ja koon 8,5 hanskojakin löytyy välillä.
Ei tuolle voi mitään, se on peritty luuston rakenne. Itse olen samanlainen, ja vielä lyhyt. Ei ole maailman kaunein kroppa lyhyt mutta leveä.
Mulle kävi sama, että kun laihdutin 60 kilosta 50 kiloon, niin sen sijaan että näyttäisin paremmalta, näytänkin huonommalta, kun nyt luut törröttää lantiolta, hartioissa ja joka puolella tosi rumasti. Lantioluutkin tulee tuossa sivuilla eteenpäin kuin mitkäkin kahvat. Oli sittenkin parempi se kun oli enemmän lihaa päällä.
Pukeutumalla saa huijattua sirompaa kroppaa. Ei se laihdutus kaikkeen auta, jos luusto tulee vastaan. Normaalipainosta pienemmäksi (ja terveellisesti) auttaa illuusiot vaatteilla :)
Mitäs jos vain olisit tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet?
Jos on roteva ruumiinrakenne niin ei silloin tule siroksi vaikka mitä tekisi. Hartiat, rintakehä ja lantio on mitä on ja vaikka laihduttaisi kaikki läskit ja lihakset pois niin olisi kolho anorektikko eikä siro anorektikko.
Voit toki tehdä itsellesi ruumiinrakenteesta todellisen ongelman ja pakkomielteen mutta veikkaan että itsensä hyväksyminen ja terve elämä takaa paremman elämän.
Miksi pitäisi olla siro? Miksi ylipäänsä aikuiset naiset haluavat näyttää lapsilta?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vain olisit tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet?
Jos on roteva ruumiinrakenne niin ei silloin tule siroksi vaikka mitä tekisi. Hartiat, rintakehä ja lantio on mitä on ja vaikka laihduttaisi kaikki läskit ja lihakset pois niin olisi kolho anorektikko eikä siro anorektikko.
Voit toki tehdä itsellesi ruumiinrakenteesta todellisen ongelman ja pakkomielteen mutta veikkaan että itsensä hyväksyminen ja terve elämä takaa paremman elämän.
Ah kun se itsensä hyväksyminen olisikin aina niin helppoa, että naps vain! Koko ajan opettelen, usko pois, mutta vuosikymmenen koulukiusaaminen ja läskiksi haukkuminen ovat jättäneet jälkensä... Mutta nyt tiedän, etten tosiaan kuihduttamallakaan tästä siroksi muutu, enkä aio siitä enää sen suurempaa ongelmaa tarkoituksellisesti tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla siro? Miksi ylipäänsä aikuiset naiset haluavat näyttää lapsilta?
En minä ainakaan lapselta haluaisi näyttää. Mutta varsinkin kun olen lyhyt (160 cm), niin olisi kiva näyttää sitten jotenkin sopusuhtaiselta suhteessa pituuteen, mitä olisin vain jos olisin sirompi luustoltani. Eksäni joskus vitsailikin sitä että näytän fantasiakirjojen dwarffilta (roteva mutta lyhyt kääpiö), eikä se kivalta kuulostanut. Kääntöpuoli sitten on, että olen kokoisekseni varsin vahva, ilman mitään treenaamistakaan.
Ja en nyt tosiaan mieti ulkonäköäni ja kroppani ongelmia päivät pitkät, keskityn muihin asioihin. Mutta jos asiaa ihan kysytään, niin myönnän kyllä että jos valita saisi, olisin sirompi luustoltani.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla siro? Miksi ylipäänsä aikuiset naiset haluavat näyttää lapsilta?
Koska pidän siroa kauniina. Onko esim. Cate Blanchet mielestäsi lapsen näköinen? :D Omituinen kommentti sinulta.
Minulla on sama "vika"; kroppani on todella roteva. On vaikea edes laihduttamalla päästä normimittoihin eli niin ettei luokiteltaisi ylipainoiseksi. Lihasmassa lisää vielä painoa entisestään. Hävettää olla näin massava, mutta minkäs sille voi, kun on syntynyt tälläiseksi. Onneksi on sentään voimaa.
Niin eihän se itsensä hyväksyminen napista painaen tule mutta onneksi ikä tuo helpotusta tähänkin asiaan.
Kun 20 vuoden päästä katsot kuvia itsestäsi niin ihmettelet että mitä oikein vouhkasit sillä näytät oikein hyvältä ja et ollenkaan niin rotevalta kuin luulit.
Ja kun on henkisesti hyvä olla ja kaikki asiat on kunnossa niin se oma ulkoinen olemus ei ole niin tärkeää. Kanna "luusi" ylpeänä!
kyynio kirjoitti:
Olen isoluinen, ihan oikeasti. Luustoni malli on todella leveä, on leveä lantio, laaja rintakehä jne... Laihdutin ja kiinteytin entisestään, mutta nyt huomaan, että ainoastaan nämä kolhot luut paistavat läpi, mutta näytän silti tukevalta. Olisipa siro luusto. :/
Sama täällä. Olen melko roteva, on siis leveät kylkiluut ja lantio. Olen 164 cm pitkä ja olen laihtunut 25 kg. Nyt painan 63 kg, ja kylkiluut näkyvät todella rumasti. Siis ihan tiukan paidankin läpi erottuvat selkeästi. Edelleen olisi vaikka 10 kg pudotettavaa, mutta enpä tiedä uskallanko, jos se pudotus tekee kylkiluista entistä selvemmin erottuvat.
kyynio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos vain olisit tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet?
Jos on roteva ruumiinrakenne niin ei silloin tule siroksi vaikka mitä tekisi. Hartiat, rintakehä ja lantio on mitä on ja vaikka laihduttaisi kaikki läskit ja lihakset pois niin olisi kolho anorektikko eikä siro anorektikko.
Voit toki tehdä itsellesi ruumiinrakenteesta todellisen ongelman ja pakkomielteen mutta veikkaan että itsensä hyväksyminen ja terve elämä takaa paremman elämän.
Ah kun se itsensä hyväksyminen olisikin aina niin helppoa, että naps vain! Koko ajan opettelen, usko pois, mutta vuosikymmenen koulukiusaaminen ja läskiksi haukkuminen ovat jättäneet jälkensä... Mutta nyt tiedän, etten tosiaan kuihduttamallakaan tästä siroksi muutu, enkä aio siitä enää sen suurempaa ongelmaa tarkoituksellisesti tehdä.
Olen eri kommentoija, mutta: ei se olekaan helppoa. Silti jostakin kannattaa aloittaa. :) Sinun kehossasi on puutteensa, niin kuin meillä kaikilla, mutta siinä on myös vahvuutensa. Toki isoin työ itsensä hyväksymisessä on se, ettet jatka sitä työtä, minkä kiusaajat aloittivat. Jos siis pääsi sisällä on se ääni, joka aina muistuttaa sinua peilin ääressä puutteistasi, vaienna se. Itselläni (olen myös entinen koulukiusattu) auttoi, kun opettelin yksinkertaisesti kehumaan itseäni. Aluksi se kuulosti typerältä, jäykältä, omahyväiseltä ja myös oudolta kehuskella itseään yhtään mistään, ja myös merkityksettömältä. Se ei myöskään riitä korjaamaan koko koulukiusaamisen ajan traumoja, mutta positiivinen puhe itsestä edesauttaa kuitenkin itsensä hyväksymistä. Se antaa hyvän pohjan hyväksyä näkemänsä, jopa nauttia siitä, ja jopa leikitellä sillä - ja siitä päästäänkin siihen, että voit iloiten kokeilla erilaisia tyylejä pukeutua ja korostaa niitä ehdottomasti parhaimpia puoliasi. :)
Terveisin lyhyt ja pyöreä nainen - ihan nasta pallero, btw!
Niin, joku voisi sanoa minua rotevaksi kun minulla on muodokas tiimalasi-mallinen vartalo, suht leveät hartiat ja rintakehä, leveä lantio mutta itse en koe itseäni miesmäiseksi tai jotnekin epönaiselliseksi vaan päinvastoin, vartaloni on muodokas, näyttävä ja naisellinen, olen saanut kropastani paljon kehuja. Sirot naiset ovat kauniita, mutta ihan poikamainen ja linnunluinen en haluaisi olla. Meitä ihmisiä on eri näköisiä ja kokoisia, monet eri tyyppiset vartalot ovat viehättäviä, sopusuhtaisuus on se ratkaiseva tekijä, harvoin ääripäät näyttävät hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Minkäs sille mahtaa. Rintsikoita kokoa 85 A on vieläpä vaikea löytää. Koon 42 kenkiä sentään löytää melkein joka paikasta ja koon 8,5 hanskojakin löytyy välillä.
Mulla myös 8,5 naisten hanskat ja olen 170/62, luut törröttää joka suuntaan. Kuitenkin mulle on usein sanottu, että mulla on "kädet kuin lapiot", "miehen kädet" tai "nakkisormet". Onneksi mulla on kuitenkin hyvä itsetunto ja nämä niiskuneidit olen jättänyt saman tien taakseni.
Mitä väliä? Pääasia että ole normaalipainoinen ja sinulla on hyvä olla.
Ei ole tietenkään suuri ongelma, mutta kyllähän se harmittaa, etten pääse sutjakoihin mittoihin vaikka mitä tekisin. Pöh.