Lue keskustelun säännöt.
Ero, oma sairaus, etä-äitiys.. Tsempatkaa!
28.04.2016 |
Meillä on neljä lasta (2v kaksoset, 4v ja 11v) ja takana on lähes 20v liitto, jossa on ollut ylä- ja alamäkensä, mutta tähän saakka niistä on selvitty, jopa miehen pettämisestä, vaikka olen aina ollut sitä mieltä, että jos pettää niin se on kerrasta poikki.
Mulla todettiin reilu vuosi sitten vakava sairaus, jota ei ole vielä täysin selätetty, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että elämä voittaa. Tämän itse sairauden lisäksi, osin ehkä juurikin tämän sairauden takia mulla on myös masennusta, pahin tämänkin suhteen taitaa olla takanapäin.
Nyt mies kuitenkin haluaa erota, en ole saanut selkeää vastausta miksi, mutta vahvasti epäilen hänellä olevan toinen nainen, vaikkei mies tätä olekaan myöntänyt. Alustavasti on miehen kanssa puhuttu, että mies jäisi tähän ja minä muuttaisin muualle. Tämä siksi, koska minä en sairauteni takia tällä hetkellä jaksaisi olla lasten kanssa kokopäiväisesti ja tulen vielä jatkossakin olemaan myös paljon sairaalassa.
Vaikka tiedän, että lasten kannalta on oikeasti parempi, että musta tulee etävanhempi, niin silti se vaan ahdistaa tosi paljon. Mies ei ole lämmennyt ajatukselle, kun olen ehdottanut, josko vielä oltaisiin jonkun aikaa yhdessä, että tulisi varmuus minun terveyteni suhteen.
Kommentit (56)
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Tottakai meillä on koko liiton ajan ollut niitä isompia ja pienempiä ylä- ja alamäkiä, mutta ei sellaisia, että siksi olisi pitänyt jättää kolmas lapsi tekemättä.
Ei ole myöskään kyse siitä, että mä en pärjäisi taloudellisesti lasten kanssa, pärjäisin kyllä. On kyse siitä, että sairauteni takia olen fyysisesti hyvin heikossa kunnossa vielä toistaiseksi ja arjen pyöritys joka päivä ei vaan onnistu ja tätä hankaloittaisi vielä sairaalassa olemiseni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Mies on tosi epäreilu sinua kohtaan nyt, oletettavasti toinen nainen on kierroksessa. Sovitte nyt vaikka loppuvuodeksi tämän järjestelyn lastenvalvojalla. Tehkää viralliset paperit ja vuoden vaihteessa asioiden tarkennus, miten jatkatte. Sinne papereihin korostat tämän olevan välivaiheen sairautesi vuoksi, saat tukea sieltä. Tärkeää on nyt saada itsesi kuntoon! halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vain määräaikainen sopimus lastenvalvojalla. Helpompi saada muutettua sitten määräajan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Ajattelitko siis, että esimerkiksi syövän, vakavan autokolarin, tapaturman (esim. puukotus tmv. välikohtaus) tai vastaavan voisi ennustaa etukäteen? "Teenpä nyt vain yhden lapsen, jos vaikka satun syövän saamaan niin jaksan todennäköisesti hoitaa sen yhen jos mieheni kanssa eroamme ja käyn syöpähoidoissa, kunhan lapsi on vähintään kymmenvuotias".
Ei sitä elämää ihan aina suunnitella tuosta noin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sun ole pakko iäti jäädä tosiaan etä-äidiksi, vaikka se nyt olisikin parasta kaikille. Toivottavasti paranet hyvin, vaikutat todella vahvalta ihmiseltä!
Voi miten rankkaa. Sairastua ja jäädä yksin :( sinua varmaan pelottaa paljon. Onko sinulla miehen lisäksi ollut jonkinlaista turvaverkkoa? Läheisiä sukulaisia tai ystäviä? Vai jäätkö aivan yksin, kun mies sinut jättää?
Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka pitävät sinusta huolta ja kuuntelevat huoliasi ja auttavat jos jotain tarvitset.
Ymmärrän, että mies ei voi olla kanssasi väkisin jos ei halua, mutta kuulostaa niin rankalta sairaan ihmisen hylkääminen... Tuntuu julmalta.
Kovasti toivon sinulle jaksamista ja että parannut sairaudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Ajattelitko siis, että esimerkiksi syövän, vakavan autokolarin, tapaturman (esim. puukotus tmv. välikohtaus) tai vastaavan voisi ennustaa etukäteen? "Teenpä nyt vain yhden lapsen, jos vaikka satun syövän saamaan niin jaksan todennäköisesti hoitaa sen yhen jos mieheni kanssa eroamme ja käyn syöpähoidoissa, kunhan lapsi on vähintään kymmenvuotias".
Ei sitä elämää ihan aina suunnitella tuosta noin vain.
Ajattelen että jos mies on jo yhden lapsen kanssa uskoton ja liitto vuoristorataa, en tempaise siihen toista, kolmatta tai neljättä lasta.
Ja toimeentulon lasken niin että vaikka tulisi jokin sairaus tms. En joudu luopumuaan lapsista vaan kykenen esim palkkaamaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Ajattelitko siis, että esimerkiksi syövän, vakavan autokolarin, tapaturman (esim. puukotus tmv. välikohtaus) tai vastaavan voisi ennustaa etukäteen? "Teenpä nyt vain yhden lapsen, jos vaikka satun syövän saamaan niin jaksan todennäköisesti hoitaa sen yhen jos mieheni kanssa eroamme ja käyn syöpähoidoissa, kunhan lapsi on vähintään kymmenvuotias".
Ei sitä elämää ihan aina suunnitella tuosta noin vain.
Riskienhallinta on osa normaalia aikuisen ihmisen elämänsuunnittelua. Pitäisi olla itsestääänselvyys, että lasten hankkiminen tuo mukanaan kaikenlaisia riskejä, ja yhtäläinen itsestäänselvyys, ettei pidä ottaa sellaisia riskejä, joita ei ole valmis kantamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä vinkistä
ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on tosi epäreilu sinua kohtaan nyt, oletettavasti toinen nainen on kierroksessa. Sovitte nyt vaikka loppuvuodeksi tämän järjestelyn lastenvalvojalla. Tehkää viralliset paperit ja vuoden vaihteessa asioiden tarkennus, miten jatkatte. Sinne papereihin korostat tämän olevan välivaiheen sairautesi vuoksi, saat tukea sieltä. Tärkeää on nyt saada itsesi kuntoon! halaus!
Kyllähän se yksin jääminen pelottaa, mutta on mulla onneks muutamia hyviä ystäviä ja sit lisäks kavereita. Vanhemmat ovat molemmat jo haudassa ja sisaruksia mulla ei ole. Ja välit muuhun sukuun on erinäisistä syistä huonot eikä juuri olla tekemisissä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voi miten rankkaa. Sairastua ja jäädä yksin :( sinua varmaan pelottaa paljon. Onko sinulla miehen lisäksi ollut jonkinlaista turvaverkkoa? Läheisiä sukulaisia tai ystäviä? Vai jäätkö aivan yksin, kun mies sinut jättää?
Toivottavasti sinulla on läheisiä, jotka pitävät sinusta huolta ja kuuntelevat huoliasi ja auttavat jos jotain tarvitset.Ymmärrän, että mies ei voi olla kanssasi väkisin jos ei halua, mutta kuulostaa niin rankalta sairaan ihmisen hylkääminen... Tuntuu julmalta.
Kovasti toivon sinulle jaksamista ja että parannut sairaudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Siis naisen pitää pystyä, mutta jos mies sen tekisi niin ei käy?
Vierailija kirjoitti:
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Siis naisen pitää pystyä, mutta jos mies sen tekisi niin ei käy?
Mies voi myös kuolla tai vammautua eli siihenkin pitää varautuaö neljä lasta on kallis paukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Ajattelitko siis, että esimerkiksi syövän, vakavan autokolarin, tapaturman (esim. puukotus tmv. välikohtaus) tai vastaavan voisi ennustaa etukäteen? "Teenpä nyt vain yhden lapsen, jos vaikka satun syövän saamaan niin jaksan todennäköisesti hoitaa sen yhen jos mieheni kanssa eroamme ja käyn syöpähoidoissa, kunhan lapsi on vähintään kymmenvuotias".
Ei sitä elämää ihan aina suunnitella tuosta noin vain.
Ajattelen että jos mies on jo yhden lapsen kanssa uskoton ja liitto vuoristorataa, en tempaise siihen toista, kolmatta tai neljättä lasta.
Ja toimeentulon lasken niin että vaikka tulisi jokin sairaus tms. En joudu luopumuaan lapsista vaan kykenen esim palkkaamaan apua.
Harvalla on varaa palkattuun apuun jatkuvasti, tai esimerkiksi ympärivuorokautisesti pidemmiksi ajoiksi. Ja onko siis parempi että lapset ovat jatkuvasti hoitajien kanssa kuin oman isänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Ajattelitko siis, että esimerkiksi syövän, vakavan autokolarin, tapaturman (esim. puukotus tmv. välikohtaus) tai vastaavan voisi ennustaa etukäteen? "Teenpä nyt vain yhden lapsen, jos vaikka satun syövän saamaan niin jaksan todennäköisesti hoitaa sen yhen jos mieheni kanssa eroamme ja käyn syöpähoidoissa, kunhan lapsi on vähintään kymmenvuotias".
Ei sitä elämää ihan aina suunnitella tuosta noin vain.
Ajattelen että jos mies on jo yhden lapsen kanssa uskoton ja liitto vuoristorataa, en tempaise siihen toista, kolmatta tai neljättä lasta.
Ja toimeentulon lasken niin että vaikka tulisi jokin sairaus tms. En joudu luopumuaan lapsista vaan kykenen esim palkkaamaan apua.
Harvalla on varaa palkattuun apuun jatkuvasti, tai esimerkiksi ympärivuorokautisesti pidemmiksi ajoiksi. Ja onko siis parempi että lapset ovat jatkuvasti hoitajien kanssa kuin oman isänsä?
No nyt ap on köyhä, kipeä ja lapseton. Saavutus sekn toki.
J
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Siis naisen pitää pystyä, mutta jos mies sen tekisi niin ei käy?
Mies voi myös kuolla tai vammautua eli siihenkin pitää varautuaö neljä lasta on kallis paukku.
Joo niin voi kuolla ja vammautua molemmat, jolloin yksikin lapsi on liikaa.
No eikö jokaisessa parisuhteessa ole ylä- ja alamäkensä? Kuten jo aiemmin yritin sanoa, mitä et ehkä ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää), ettei meidän parisuhteessamme ole ollut mitenkään erityisen paljon vuoristorataa. Miehen pettämiseen oli syynsä, joita en nyt täällä ala eritellä sen tarkemmin, mutta luottamus kuitenkin palasi täysin ajan myötä ja vuosia meni hyvin. Nyt olen kyllä ollut huomaavinani merkkejä siitä, että miehellä on luultavasti toinen nainen.
Niin ja kyllä minä pystyisin palkkaamaan apua, jotta pärjäisin lasten kanssa, mutta kuten sanoin on lapsille pehmeämpää, että he jäävät nyt isälleen, koska viime aikoina isä on heistä muutenkin pääsääntöisesti huolehtinut, koska minun kuntoni on ollut mitä on sairauteni takia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh, miks? Ei meillä ollut miehen kanssa ennen kun päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla niin mitään ongelmia parisuhteessa. Miehen pettäminen tapahtui esikoisen syntymän jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.
Ai että 17 vuotta auvoa (mitä nyt mies uskoton) ja sitten kolme vuotta alamäkeä.
Joka tapauksessa lapsiluku kyllä kannattaisi aina miettiä niin että pystyy yksinkin heidät elättämään.
Ajattelitko siis, että esimerkiksi syövän, vakavan autokolarin, tapaturman (esim. puukotus tmv. välikohtaus) tai vastaavan voisi ennustaa etukäteen? "Teenpä nyt vain yhden lapsen, jos vaikka satun syövän saamaan niin jaksan todennäköisesti hoitaa sen yhen jos mieheni kanssa eroamme ja käyn syöpähoidoissa, kunhan lapsi on vähintään kymmenvuotias".
Ei sitä elämää ihan aina suunnitella tuosta noin vain.
Ajattelen että jos mies on jo yhden lapsen kanssa uskoton ja liitto vuoristorataa, en tempaise siihen toista, kolmatta tai neljättä lasta.
Ja toimeentulon lasken niin että vaikka tulisi jokin sairaus tms. En joudu luopumuaan lapsista vaan kykenen esim palkkaamaan apua.
Lis kannattanut nuo kaksoet jättää hankkimatta sinne sotkuun.