Olisko täällä ketään kuka ymmärtäis mua EDES JOTENKIN?!
Eli. Oon todella vaikea persoona, niin vaikea etten ymmärrä itsekään itseäni ja luonnettani. Mua on jotenkin pienestä pitäen ahistanu kaikki, ja tällä hetkellä ahistaa parisuhde. Tai en tiedä edes mikä siinä oikeen ahdistaa. Ollaan oltu 6v yhessä, lapsi 11k ja kaiken pitäs olla periaatteessa hyvin. Mut ei oo, tai välillä on mut sit taas masentaa kaikki, ylianalysoin kaikkea, otan kaikesta itteeni jne.. esim jos meillä ei ole ollut pariin päivään seksiä, rupean miettimään mielessäni eroa ja sitä miten jätän miehen jne. Toisaalta sit taas en halua erota, rakastan miestäni, rakastan lastani ylikaiken.. silti mun sisällä välillä kuohuu enkä osaa olla. Voiko joku vittu vaan nyt sanoo mulle et oon ihan normaali vai pitääks täs mennä hakee jotkut masarit kohta?!!?!
Kommentit (4)
Itse pysyn kaltaisistasi rasittavista tuuliviireistä visusti erossa.
Nooh... nuo edelliset kommentit nyt oli vähän kohtuuttomia.
Luulen, että koska olet kotona paljon lapsen kanssa yksin, on aikaa miettiä kaikkea, vähän liikaakin. On ihan normaalia, että silloin kaikenlaista tunnesakkaa alkaa nousta pintaan.
Sinulla on varmasti voimakkaita hylätyksi tulemisen pelkoja. Eli koska pelkäät menettämistä tai sitä että sinut torjutaan, alat itse ikään kuin mielessäsi jo suunnitella hylkäämistä. Eli hylkäät itse ensin, ettei sinua jätetä. Mielessäsi käyt tätä fantasiaa läpi, vaikket tietenkään ole sitä oikeasti toteuttamassa.
Kuulostaako tämä yhtään siltä, että jotain tällaista voisi olla meneillään?
🇺🇦🇮🇱
mies varmaan narsisti