Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisten käyttäytyminen lastani kohtaan vaihtui välittömästi välinpitämättömyydestä ja vihasta auttamisen haluun ja lapsen innostamiseen, kun aloin sanoa lastani autistiksi Aspergerin syndrooman sijaan.
27.04.2016 |
14-vuotiaallani on Aspergerin syndrooma ja se on vaikuttanut hänen ja koko perheen elämään aika paljon. Asperger ei näy ulospäin, joten lapsen käytös voi vaikuttaa ulkopuolisen silmiin oudolta, epäkohteliaalta ja epäsosiaaliselta. Koulussa lapsi on saanut paljon apua, koska esimerkiksi tehtävien itsenäinen suorittaminen takkuaa, lapsi on motorisilta taidoiltaan muita kömpelömpi ja kiinnostusten kohteet ovat jumittavia ja kokonaisvaltaisia.
Puhuin hänestä noin 12-vuotiaaksi asti lapsena, jolla on Aspergerin syndrooma. Ihmiset pitivät sitä mukadiagnoosian, muotidiagnoosina, pelleilynä ja leimasivat lapseni vain vaikeaksi ja diagnoosilla ratsastajaksi. Samanlaista kohtelua olen kuullut ADHD-lasten vanhemmilta. Kun aloin puhua lapsestani autistina (tarkemmin high functioning autism - termi, jota Yhdysvalloissa käytetään usein Aspergerista), niin suhtautuminen muuttui välittömästi. Lapsesta oltiin kiinnostuneita, hänen annettiin yrittää puhua lauseita loppuun, lapselle hymyiltiin, lapselle puhuttiin suoraan (eikä niin, että puhuttiin minulle tai miehelleni, vaikka lapsi oli vieressä) ja muutenkin kaikki olivat positiivisella mielellä.
Miksi?
Kommentit (2)
Eihän tuossa edes periaatteessa valehtelekaan 😊 aspergerhan kuuluu autismin kirjoon 😃 mieheni veli on myös asperger, joten saanut kans tätä seurata aikuisen assin näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Saman kokenut! Meillä myös Asperger-tyttö (nyt 9v). Edes sukulaiset eivät oikein edes yrittäneet ottaa kontaktia tyttöön, koska se oli niin "hankala" ja piti aina odottaa ihan hirveän kauan, että saa lauseen loppuun. Mutta kyllästyin tuohon negatiivisuuteen ja aloin puhua tytöstä autistina. Johan kiinnosti! Ja hienoa, että osaa sitä ja tätä ja mitä sulle kuuluu ja onpa kiva nähdä jne. Aiemmin ei edes tervehditty.