Onko normaalia, että suhteessa toinen haluaa olla yksin?

On normaalia ja jopa tervettä. Jatkuva tarve olla toisen seurassa ja ahdistus, jos joutuu viettämään aikaa ilman toista sen sijaan ovat huolestuttavia merkkejä.

Suhde säilyy paljon parempana ja kestää pidempään, kun se perustuu luottamukselle ja on riittävästi etäisyyttä ja riittävästi läheisyyttä vuorotellen.

on normaalia

Täysin normaalia, itse ainakin olisin paljon onnellisempi tuollaisessa suhteessa. Näitä törmäyksiä yksinolon suhteen tulee erityisen helposti introverttien ja ekstroverttien välisissä suhteissa kun introvertti tarvitsee yksinäisyyttä akkujen lataamiseen ja ekstrovertti taas saa virtansa muista ihmisistä.

Tarve viettää aikaa yksin on normaali ja erityisesti introvertille elintärkeä.

Tarve viettää erityisesti ja vain öitä yksin ei ole.

Ilmrisesti ette ole muuttamasa yhteen?

Aikuisessa uusdeittailukuviossa, jossa ei ole tarkoituskaan muuttaa yhteen eli nähdään silloin tällöin varmaankin ihan ok.

Minulle yksinolo on suhteen kantava voima. En jaksaisi katsella ketään toista ihmistä koko vapaa-aikaani. Vähintään pari kertaa viikossa on oltava täysin yksinäinen ilta ja yö, jolloin saa vain rauhassa olla hiljaa, ilman ainoatakaan häiriötekijää kodissa. Siksipä en kuvittelekaan muuttavani kenenkään kanssa yhteen, paitsi jos sillä olisi joku kartano, jonka itäsiiven saisin omaksi kodikseni, ja johon kumppani ei ilman lupaa tulisi...

Yö tarkoittaa varmasti myös sitä rauhallista iltaa jolloin saa olla ja elää ihan sillä omalla tavallaan. MInusta oikein järkevää. Ihmettelen näitä pareja jotka hyökkäävät yhteen eivätkä kestä hetkenkään eroa. Paljon helpompi yhteiselämä kun ei noin tiukaksi heti vedä, eikä vedä koskaan, aina on kursseja, reissuja ja työmatkoja joita pitää ja kannarraa rehdä ilman kumppania. Jos uskollisuus perustuu mahdollisuuksien puutteeseen ei kovin vankalla pohjalla, yhdessä voi olla uskollisesti vaikka elämässä öitä, viikkoja ja joskus kuukausia joutuu erossa olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tarve viettää aikaa yksin on normaali ja erityisesti introvertille elintärkeä.

Tarve viettää erityisesti ja vain öitä yksin ei ole.

Kyllä ainakin minulle myös yksin nukkuminen on ajoittain todella tärkeää eikä siihen liity minkäänlaisia taka-ajatuksia. Työssäkäyvälle ja harrastavalle ihmiselle ilta- ja aamurutiinit ovat helposti ne mihin sitä omaa yksinoloaikaa jää. 1-2 yötä viikossa kuulostaisi oikein hyvältä. Ainahan voi yrittää keskustella jonkinlaisesta kompromissista, mutta kannattaa oikeasti kuunnella mitä se kumppani sanoo ilman että ottaa itseensä. 

Itse olen parisuhteessa jossa asumme eri puolilla maapalloa (jos se nyt on pallo) .

Emme paljon näe toisiamme ,olemme kuitenkin tyytyväisiä.

Tantraseksi on myös hyvää.

Mä tarvitsen omaa aikaa suhteessa. Mutta en yöllä. Minusta on omituista pitää saada omaa aikaa yöllä. Miksi hitossa? Silloin nukutaan.

Vierailija kirjoitti:

Yö tarkoittaa varmasti myös sitä rauhallista iltaa jolloin saa olla ja elää ihan sillä omalla tavallaan. MInusta oikein järkevää. Ihmettelen näitä pareja jotka hyökkäävät yhteen eivätkä kestä hetkenkään eroa. Paljon helpompi yhteiselämä kun ei noin tiukaksi heti vedä, eikä vedä koskaan, aina on kursseja, reissuja ja työmatkoja joita pitää ja kannarraa rehdä ilman kumppania. Jos uskollisuus perustuu mahdollisuuksien puutteeseen ei kovin vankalla pohjalla, yhdessä voi olla uskollisesti vaikka elämässä öitä, viikkoja ja joskus kuukausia joutuu erossa olemaan.

Kummallinen käsitys sinulla, että ne parit jotka ovat tiiviisti yhdessä olisivat sitä uskottomuuden pelossa. Meillä ei ole kursseja, reissuja eikä työmatkoja jotka pitäisi ja kannattaisi tehdä ilman kumppania. Meillä ei ole minkäänlaisia epäilyksiä toisen uskollisuudesta ja luotettavuudesta, me vaan yksinkertaisesti viihdytään erittäin hyvin yhdessä. Kyllä me kavereita nähdään erikseen, ja välillä molemmista on mukavaa olla muutama tunti ihan yksikseen kotona, mutta silti me halutaan aina illalla nukahtaa oman rakkaan viereen.

Meille ei myöskään tuota mitään ongelmia olla yhdessä, vaikka pienessä mökissä 24/7 kaksin 2 viikkoa putkeen. Koska meillä vaan on niin kivaa yhdessä. Onko siinä jotain pahaa? Itse ihmettelen enemmän niitä pareja, jotka ovat helisemmässä kun joutuvat viettämään muutaman päivän yhdessä esim. lomalla.

Toki ymmärrän, kuten ap:n tilanteessa, jotkut vaan kaipaavat omaa tilaa eikä siinäkään ole mitään väärää. Olennaista on se että pariskunnan osapuolet ovat tilantarpeen suhteen samanlaisia tai vähintään ymmärtävät toisiaan. Sitä en ymmärrä että yhdessä viihtyviä pareja leimataan joko luottamusongelmaisiksi tai vähintään läheisriippuvaisiksi.