Opiskeludilemma! Tavoittelenko haavetta vai teenkö niin kuin olisi järkevintä?

Hae työllistävämmälle alalle yliopistoon? Jos mahdollsta, se kiinnostava ala sivuaineeksi.

Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti. 

Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/

Ois helpompi neuvoa jos kertoisit mistä aloista kyse. Jos kyseessä on joku yleistutkinto, niin verkostoituminen on sitten se, mihin ihan opintojen alusta saakka kannattaa panostaa. Työelämään ja nimenomaan omaa alaa liippaaviin tehtäviin pitäisi yrittää jo opintojen aikana, ja siihen tarvitset suhteet ja valtavasti aktiivisuutta. Muuten on todella vaikeat paikat myöhemmin. Mieti onko susta tähän ja minkälaisia yhteyksiä löytyy jo valmiiksi. Jos siis haluat joskus työllistyä. Tutkijauran varaan ei kannata laskea.

Vierailija kirjoitti:

Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti. 

Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/

Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi. 

Mä hakisin ensin molempiin ja katsoisin kumpaan pääsee sisälle. Moni nimittäin haluaa opiskelemaan, mutta eivät edes pääse sisälle. Ellei opintojen aloituksella ole mitään kiirettä, niin katsoisin voiko jompaa kumpaa opiskella avoimessa ja aloittaisin siellä opinnot. Niitä kun järkätään pienemmilläkin paikkakunnilla. Ensikertalaiskiintiöillä ei ole mitään väliä niille, jotka todella haluavat päästä sisälle. Useimmat hakijat ja sisäänpäässeet ovat muutoinkin olleet ensikertalaisia. Nykyisellä käytännöllä pyritään vain oikasemaan mutkia suoriksi, jotta esim. kemiaa yms. pääsisi opiskelemaan ne, jotka alalle haluavat eikä opinnoissa vuoden kaksi kääntymässä käyvät tulevat lääkisläiset. Ja siis, esimerkkini oli kärjistetty - ei kannata takertua. Oleellinen pointtini oli se, että hae ensin ja ellet pääse niin opiskele avoimessa ja hae uusiksi. Tekemällä ja toimimalla huomaat kumpaa todella haluat enemmän ja mihin olet valmis satsaamaan! Jos unelma-alan ovet eivät aukene etkä ole valmis tekemään mainitsemiasi uhrauksia, ei ala sittenkään ollut ehkä omasi :) Onnea matkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti. 

Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/

Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi. 

Verkostoja voi rakennella muuallakin kuin yliopistolla. Mutta tämäkin on toki alakohtaista. 

Jos se sun unelma-ala on joku tyyliin antropologia tai arkeologia, niin sanon ihan suoraan, että unohda. 

Ootko miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että menet sinne amk:hon ekana ja hankit ammatin ja menet työhön. Myöhemmin, jos se "unelmien ala" vielä kiinnostaa, voit lukea sitä vaikka avoimessa yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti. 

Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/

Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi. 

Kummatkin alat ovat hyvin verkostoitumista vaativia, minä en ole sellaista tyyppiä ihan hirveästi, mutta joka ala tuntuu vaativan sitä, niin samapa tuo. Uskon itse kyllä, että yliopistossa se olisi helpompaa enemmän samanhenkisen seuran takia. En viihtynyt ammattikorkeassa aiemminkaan kyllä lapsellisen porukan ja  jatkuvien kurinpito-ongelmien, tunneilla siis, takia, mutta eihän se varmaan niin ole kaikilla aloilla ja kaikissa paikoissa. (Olen yhä tuossa ensikertalaiskiintiössä kun tuosta on niin kauan aikaa ja lopetin opiskelun kesken ja menin töihin.) Tosin nyt olen vielä enemmän muita vanhempi siellä sitten, etenkin kun päiväopiskelu tähtäimessä kun jäin työttömäksi. Molemmat alat tukisivat kyllä toisiaan paljon ja siksi olen yrittänyt lohduttautua, että avoimessa opiskelu myöhemmin ei olisi mikään huono veto, mutta eihän se olisi sama.

En myöskään tiedä miten mieheni jaksaisi erossaoloa pidemmän päälle. Hän tukee kyllä, mutta tuntuu, että vaadinko liikaa kun talon kulut jäisivät yksin miehen harteille ja vaikka se olisikin hänestä ok. niin ei se olisi reilua kuitenkaan. Ja kun tuolla opiskelu kestäisi niin kauan... 

Tämän pitäisi olla niin itsestään selvää, mutta kun tuntuu niin pahalta... -AP

Ennen opiskelu-unelmien rakentelua kannattaisi kokeilla avoimessa kohtaako mielikuvat todellisuuden. Koskee sekä yo että amk.

Minulla ei ole opiskelujen suhteen ollut eroa amk:lla ja yliopistolla. Itseasiassa amk:ssa opiskelijat olivat monella tapaa mukavampia, opiskelusta kiinnostuneita. Nyt yliopistossa (HY) opiskelut ovat jatkuvaa pätemisen (meriittejä ei ole) ja valituksen kuuntelua. Suurimmat valittajat 30v entinen humanisti kaupan kassa ja kolmen lapsen kotiäiti.

Kaffepulla kirjoitti:

Jos se sun unelma-ala on joku tyyliin antropologia tai arkeologia, niin sanon ihan suoraan, että unohda. 

Ei nämäkään ole mikään ehdoton no-no KUNHAN ON SUHTEET KUNNOSSA. Paljon parjattu höpöhumanisti pääsee kyllä töihin, jos on tarpeeksi "hyvä tyyppi" ja tuntee oikeat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Ennen opiskelu-unelmien rakentelua kannattaisi kokeilla avoimessa kohtaako mielikuvat todellisuuden. Koskee sekä yo että amk.

Ammattikorkeasta on jo kokemusta, eri alalta tosin. Avoimessakin olen opiskellut. Uskon, että sisään pääsemiseen kumpaankin on erittäin hyvät mahdollisuudet, vaikka toki aina voi tapahtua jotain, ei sillä, mutta tässä on ollut aikaa panostaa oikein kunnolla. -AP

Jaa mihin se antropologi menee töihin? Tai filosofi? Kun ei sellaisia töitä nyt vaan ole.

Hieman järkeä päähän. Jättäkää nuo höpöhöpö -koulutukset suomenruotsalaisille perintöprinsessoille, niiden ei tarvitse tehdä rahasta työtä.

Jos sen sijaan tarkoitus olisi edes jonain päivänä ihan oikeasti elättää itsensä ja perheensä sillä työllä, niin ala kannattaa valita sen mukaan. 

Siehän voit opiskella molemmissa alkuun. Jatkat sitten sitä kiinnostavampaa.

Valitsisin unelman. Elämässä pitää tehdä niitä juttuja, mistä tykkää, jotta ne vähemmän miellyttävät ei tunnu niin pahalta. T. N18 menossa ammattikorkeaan

Haut taitaa olla tältä keväältä tehty. Joku kehotti hakemaan molempiin ja katsomaan kumpaan pääsee. Jos pisteet riittää ensimmäiseen valintaan, sinne pääsee. Et saa tietää, olisitko päässyt kakkosvalintaan.

Eli tarkkaan on mietittävä hakujärjestys. Ikävää mielestäni.

Kysymys kuuluu, että kuinka paljon enemmän ae yliopistokoulutus sinua kiinnostaa ammattikorkeakoulutukseen verrattuna? Koska jos pisteet menisivät 40-60 yliopistolle, niin sitten menisin ehdottomasti korkeakouluun, mutta jos se on 90-10 niin sitten miettisin uudestaan. Se unelma ei kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta ja jos kuitenkin pidät siitä korkeakouluvaihtoehdostakin, niin...

Vierailija kirjoitti:

Haut taitaa olla tältä keväältä tehty. Joku kehotti hakemaan molempiin ja katsomaan kumpaan pääsee. Jos pisteet riittää ensimmäiseen valintaan, sinne pääsee. Et saa tietää, olisitko päässyt kakkosvalintaan.

Eli tarkkaan on mietittävä hakujärjestys. Ikävää mielestäni.

Tiedän. Mutta aina voi jättää pääsykokeet väliin. Yliopisto siis ykkösenä ja olen aika satavarma, että ammattikorkeaan pääsisin kyllä hyvin todennäköisesti (tälläkin kertaa), mitä noita materiaaleja ja vanhoja kokeita olen tutkinut. Enemmän tuntuu siltä, että kuolen vähän sisältä jos teen noin, mutta tuntuu niin hirveältä ajatukselta mennä sinne yliopistoonkin, olisi melkoinen hyppy tyhjyyteen. Tai tyhjän päälle, ennemmin. Äh, kai minä olen vähän päättänytkin, että AMK taitaa kutsua, taas, ja nyt menen läpi vaikka hampaat irvessä, oli siellä millainen eläintarha tahansa vastassa. Tai voihan olla positiivinen yllätyskin ja oikein fiksua porukkaa tällä kertaa kun alakin on eri. -AP

Onko sulla siis jo yksi amk-tutkinto taustalla? Siis ihan loppuun saatettu tutkinto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti. 

Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/

Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi. 

Kummatkin alat ovat hyvin verkostoitumista vaativia, minä en ole sellaista tyyppiä ihan hirveästi, mutta joka ala tuntuu vaativan sitä, niin samapa tuo.

Siinä tapauksessa a) muuttaisin itseäni ja asennettani b) unohtaisin ensi- ja toissijaisetkin unelmat ja miettisin työllistävää alaa c) suhtautuisin opintoihin alusta saakka elitistisenä harrastuksena, joka antaa statuksen mutta ei ikinä tuo leipää pöytään. Kohdassa a preferoisin yliopistoa mutta amk:kin käy, koska hyvä tyyppi > hyvä koulutus, b ei kumpikaan ja c valinta olisi yo. Muista, että ainakin amk:n tutkintoon kuuluu aina pakollista harjoittelua ja ujolle introvertille ja ei suhteita omaavalle käänteisen työvoimapulan alalla harkkapaikan hankkiminen voi olla pitkä ja kivinen prosessi. Mieti miten vaikeaa on varsinaisen työn löytäminen.

Kun nyt kerran kysyit.