Lue keskustelun säännöt.
Opiskeludilemma! Tavoittelenko haavetta vai teenkö niin kuin olisi järkevintä?
22.04.2016 |
Hain yliopistoon alalle, joka työllistäisi mahdollisesti, mutta siihen menisi tietenkin aikaa ja rahaa paljon enemmän. Hain myös ammattikorkeaan kiinnostavalle alalle, josta valmistuisi paljon nopeammin ja työllisyystilanne olisi parempi. Yliopisto on kaukana ja joutuisin muuttamaan yhteisestä kodista pois viikoiksi vuokrakämppään/soluun yms. että saisin rahat riittämään ja silti mieheni luultavimmin joutuisi maksumieheksi monessa asiassa (hänelle se on ok. mutta eihän se silti reilua ole). Ammattikorkea on ihan lähellä. Nyt aloin miettiä, että olisiko järkevintä yrittää päästä ennemmin tuonne ammattikorkeaan? Yliopistotutkinto, nimenomaan kyseisen alan, on suuri haaveeni ja ala olisi todella kiinnostava ja eihän nykyään ole mistään mitään takeita, mutta työllisyystilanne ei omassa tapauksessani olisi niin hyvä kuin ammattikorkean kanssa. AMK-alalla voisi päästä jopa paremmille palkoille, mutta en tiedä yhtään miten viihtyisin niissä hommissa.
Miten itse kukin tekisi?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Onko sulla siis jo yksi amk-tutkinto taustalla? Siis ihan loppuun saatettu tutkinto?
Ei, lopetin aikanaan kesken. Olin kyllästynyt siihen lastentarha-meininkiin ja sitten tarjottiin mahtavaa työpaikkaa, ei ollut vaikea valinta. Olen siis ensikertalaiskiintiössä.
-AP
Miksi luulet että jaksaisit sitä myöhemmin yhtään paremmin? Ensikertalaiskiintiöiden myötä amk:sta on lopullisesti katoamassa se porukka, joka oli siellä vuoden koska ei päässyt heti yliopistoon, joten tuskin taso niissä ainakaan paranee tässä mielessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että sait jonkun päätöksen asialle. En silti ymmärrä, mikset voisi käydä yliopiston pääsykokeissa ja katsoa miten menee. Ei kai se ole niin automaattista että pääsee sisälle?
Pelkästään tämän hetkisten käytännön seikkojen lisäksi sun pitäisi oikeasti vielä miettiä mitä haluat tehdä. Ota ihan kunnolla selvää, mitä yliopistosta ja amk:sta kyseisiltä aloilta valmistuneet tekevät (katso Linkedinistä, googlaa työllistymisselvityksiä, kysele tutuilta jne.) Mieti myös millainen ihminen olet, mikä on sulle tärkeintä elämässä. Millaisessa tilanteessa haluat olla vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä. Mitä näihin tilanteisiin pääsemiseksi vaaditaan?
Se, että pääsisit sisään yliopistoon, ei tarkoita sitä että sun täytyisi heti aloittaa täysillä opiskelut siellä. Opinto-oikeus on kuitenkin seitsemän vuotta vähintään, joten vaikka aloittaisit vähän verkkaisemmin tai vaikka käyttäisit vuoden töissä säästäen rahaa tulevaisuutta varten ja aloittaisit vasta vuoden kuluttua, sulla jäisi silti hyvin aikaa vielä valmistua.
En nyt ihan ymmärrä miksi siellä pitäisi käydä kääntymässä. Muutenkin rahasta tiukkaa ja sitten pitäisi tehdä vielä ns. turha reissu niin kauas. Kyseisen alan kokeista on jo itse asiassa kokemusta, viime kerralla jäin ensimmäiselle varasijalle, se oli kyllä oma vika kun en lukenut aineistoa kuin kerran läpi kun oli kiirettä niin paljon töissä.
Tuo hidas tahti olisi kauhein kauhuskenaario. Jos en saisi töitä, niin olisin aivan kauheassa pulassa vieläpä. Eikä sekään houkuta olla nelikymppinen valmistuessa. Ehkä se on nimenomaan se tärkein asia, että vaikka tuota niin haluaisinkin, niin en kyllä pystyisi välttämättä tuohon kikkailuun ja kituuttamiseen, parisuhde ja vakaus on kuitenkin ihan ykkösasia elämässä. Opintotuki on mitä on, jos ottaa lainaa pitäisi sitten pystyä maksamaan se takaisinkin. Autoa olisi pakko pitää, että pääsisin kouluun (edes niiden kouluun kulkevien julkisten luo), olisi luultavimmin pakko muuttaa lähemmäs koulua, jolloin silti tarvitsisin luultavimmin autoa ja joutuisin olemaan erossa puolisostani todella paljon. Olen aika varma, että rahasta tarkka mieheni saisi jonkun hermoromahduksen tuollaisesta ja jos hänkin vaikka joutuisi työttömäksi, mistä sen tietää, niin ei olisi mitenkään varaa enää mihinkään. Olen tehnyt pienipalkkaista työtä aina, vaikka rakasta se on ollutkin, ja mitään säästöjä ei ole, enkä niitä saisikaan raavittua kasaan ja mies on jäänyt joka asiassa aina maksumieheksi lopulta. Ei hän ole valittanut, mutta ei se hyvältä tunnu, että tilanne menisi ihan överiksi. Lisäksi jos mieheni haluaisi opiskella lisää, mistä on puhunutkin kun on innostunut tässä minun vanavedessäni, se olisi aivan mahdotonta jos minä opiskelisin yliopistossa. En tosiaankaan tiedä saisinko tuollaisen kanssa pidettyä opiskelumotivaatiota mitenkään yllä. Mutta nämä ovat tosin niitä kauheimpia kauhuskenaarioita tietenkin, voisihan se olla, että kaikki menisikin niin hirveän näppärästi ja kätevästikin, mutta en nyt ihan laskisi sen varaan...
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti.
Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/
Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi.
Etäopiskelu on varteenotettava vaihtoehto jos ei pysty pääsemään ns. sisäpiiriin. Vaarallisempaa on olla "se luuseri", kuin joku jota kukaan ei tunne, mutta jolla on kuitenkin paperit eli pätevyys.
Mitähän ihmettä tämä kommentti edes tarkoitti? Sinulla ei taida olla käsitystä tästä asiasta ollenkaan, kunhan provoilet huviksesi?
Yliopisto ei ole ainoa verkostoitumisen tapa. Tutkintotodistus tietyiltä aloilta työllistää kyllä muutakin kautta.
Itse valitsin samassa tilanteessa unelman.
Tässä puoltavia syitä
-Kannattaa tehdä sitä mistä on aidosti kiinnostunut, sillä tämä on juuri se motivaatio joka laittaa jo luonnostaan lukemaan alan kirjallisuutta ja käymään tapahtumissa. Eli tarvitse "pakkoverkostoitua" kun ala ja jutut kiinnostaa aidosti.
-ja edelleen... niitä työvuosia on edessäsi niin paljon, se että tekee mitä haluaa, palkitsee joka päivä.
-Yliopisto-opinnot ovat oikeasti vapaammat kuin AMK, eli etänä tekeminen varmasti onnistuu, ja saatat löytää samassa tilanteessa olevan kämppiksen jonka kanssa jakaa pieni kämppä tai vaikka se solu sen muutaman yön viikossa.
-Maisteri on aina maisteri, ja jos/kun kuva unelma-ammatista muuttuu ajan kanssa, on maisterinpapereilla ja työkokemuksella helppo liikkua hommasta toiseen
-Verkostoitua voi paljon myös sosiaalisessa mediassa (Linked in ryhmät, blogit yms), kauppakamareissa ja käymällä kohdennetusti ainejärjestön ekskursioilla ja tapahtumissa - sekä saamalla hyvät arvosanat ja pitämällä hyvät suhteet proffiin. Kaikissa pippaloissa ei tarvitse käydä.
-Työtilanne vaihtuu melkein alalla kuin alalla. Pääineeksi sitä mikä kiinnostaa, mutta valitse sivuaineeseen vaikka businestä, markkinointia, viestintää, johtamista. Ylipäätään aiheita jotka helpottavat yrityselämän ymmärtämistä.
-Jos se sun mies sua oikeasti rakastaa, niin suhde kestää kyllä etäopinnot, varsinkin kun yliopisto on kuitenkin tosi vapaata.
-Maisterilla ei ole "etenemisestettä" sillä ylempi korkeakoulututkinto on takataskussa. Näin palkkakin voi nousta helpommin. Monissa organisaatioissa ja virastoissa ylempi tutkinto on puhtaasti byrokraattinen hakuvaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Itse valitsin samassa tilanteessa unelman.
Tässä puoltavia syitä
-Kannattaa tehdä sitä mistä on aidosti kiinnostunut, sillä tämä on juuri se motivaatio joka laittaa jo luonnostaan lukemaan alan kirjallisuutta ja käymään tapahtumissa. Eli tarvitse "pakkoverkostoitua" kun ala ja jutut kiinnostaa aidosti.
-ja edelleen... niitä työvuosia on edessäsi niin paljon, se että tekee mitä haluaa, palkitsee joka päivä.
-Yliopisto-opinnot ovat oikeasti vapaammat kuin AMK, eli etänä tekeminen varmasti onnistuu, ja saatat löytää samassa tilanteessa olevan kämppiksen jonka kanssa jakaa pieni kämppä tai vaikka se solu sen muutaman yön viikossa.
-Maisteri on aina maisteri, ja jos/kun kuva unelma-ammatista muuttuu ajan kanssa, on maisterinpapereilla ja työkokemuksella helppo liikkua hommasta toiseen
-Verkostoitua voi paljon myös sosiaalisessa mediassa (Linked in ryhmät, blogit yms), kauppakamareissa ja käymällä kohdennetusti ainejärjestön ekskursioilla ja tapahtumissa - sekä saamalla hyvät arvosanat ja pitämällä hyvät suhteet proffiin. Kaikissa pippaloissa ei tarvitse käydä.
-Työtilanne vaihtuu melkein alalla kuin alalla. Pääineeksi sitä mikä kiinnostaa, mutta valitse sivuaineeseen vaikka businestä, markkinointia, viestintää, johtamista. Ylipäätään aiheita jotka helpottavat yrityselämän ymmärtämistä.
-Jos se sun mies sua oikeasti rakastaa, niin suhde kestää kyllä etäopinnot, varsinkin kun yliopisto on kuitenkin tosi vapaata.
-Maisterilla ei ole "etenemisestettä" sillä ylempi korkeakoulututkinto on takataskussa. Näin palkkakin voi nousta helpommin. Monissa organisaatioissa ja virastoissa ylempi tutkinto on puhtaasti byrokraattinen hakuvaatimus.
Ja vielä. Tee tutkinto nopeasti. Suomessa yliopisto-opinnot ovat oikeasti aika löysiä, ja jos ottaa asiakseen, vetäisee helposti sen 80op vuodessa ja valmistuu nopeasti. Aikaisemmista opinnoista saat varmaan muutaman pisteen hyväksilukuja vapaavalintaisiin. Etuajassa valmistuminen tarkoittaa aikaisia aamuja kirjastossa ja lukujen optimointia. Ei "mukalukemista" tai kolme, päivän krapulaa. Oma ennätys oli 100op vuodessa kun oli kiire valmistua kun olin jo saanut työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein oikeastaan molemmat, sillä erotuksella että kumpikin ala olisi vaatinut maisterin tutkinnon. Ala A oli vaikeasti työllistävä, mutta lähellä sydäntä. Alalla B työllistyminen olisi ollut varmaa ja se kiinnostikin jonkin verran, mutta ei yhtä paljon kuin A. Hain sitten alalle A, suoritin siitä kandin ja useita mielenkiintoisia sivuaineita (myös alaa B läheltä liippaavia). Mutta joskus toisena vuotena tajusin että ei tää A ehkä ookaan se mun juttu, ja B alkoi vaikuttaa sopivammalta.
Kandin jälkeen lähdin sitten opiskelemaan ulkomaille, jossa alan B suomalaista maisterin tutkintoa vastaavan tutkinnon pystyi suorittamaan parissa vuodessa. Töitä sain heti ja sille tielle sitten jäin.
En kuitenkaan missään nimessä kadu sitä aiempaa kandia, koska se opiskelu oli kuitenkin mielenkiintoista ja silmiä avartavaa. Sain siitä myös hyvät pohjatiedot tälle nykyiselle alalleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti.
Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/
Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi.
Etäopiskelu on varteenotettava vaihtoehto jos ei pysty pääsemään ns. sisäpiiriin. Vaarallisempaa on olla "se luuseri", kuin joku jota kukaan ei tunne, mutta jolla on kuitenkin paperit eli pätevyys.
Mitähän ihmettä tämä kommentti edes tarkoitti? Sinulla ei taida olla käsitystä tästä asiasta ollenkaan, kunhan provoilet huviksesi?
Yliopisto ei ole ainoa verkostoitumisen tapa. Tutkintotodistus tietyiltä aloilta työllistää kyllä muutakin kautta.
Sitähän tuo juuri tarkoittaa. Etäopiskelu ei estä verkostoitumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro nyt ihmessä, mistä alasta tai aloista on kyse, että voisi paremmin auttaa. Jätä kertomatta, mikä yliopisto ja amk. Pystyykö pääsemään sisään, jos aloittaa pääsykoepänttäämisen vasta nyt jne., olisi helpompi neuvoa. Miten hyvin olet ottanut selvää amk-pääsykokeesta? Ne ovat muuttuneet paljonkin viime vuosina ja samalla alalla eri kouluissa on hyvin erilaisia pääsykokeita nykyään. Ymmärrän tuskasi, sillä olen itsekin aikuisopiskelija, mutta mitään kättä pidempää on vaikea antaa ilman tietoa alasta.
Hankit ensin oikean ammatin, sitten voi harrastella yliopistossa kivoja juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että sait jonkun päätöksen asialle. En silti ymmärrä, mikset voisi käydä yliopiston pääsykokeissa ja katsoa miten menee. Ei kai se ole niin automaattista että pääsee sisälle?
Pelkästään tämän hetkisten käytännön seikkojen lisäksi sun pitäisi oikeasti vielä miettiä mitä haluat tehdä. Ota ihan kunnolla selvää, mitä yliopistosta ja amk:sta kyseisiltä aloilta valmistuneet tekevät (katso Linkedinistä, googlaa työllistymisselvityksiä, kysele tutuilta jne.) Mieti myös millainen ihminen olet, mikä on sulle tärkeintä elämässä. Millaisessa tilanteessa haluat olla vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä. Mitä näihin tilanteisiin pääsemiseksi vaaditaan?
Se, että pääsisit sisään yliopistoon, ei tarkoita sitä että sun täytyisi heti aloittaa täysillä opiskelut siellä. Opinto-oikeus on kuitenkin seitsemän vuotta vähintään, joten vaikka aloittaisit vähän verkkaisemmin tai vaikka käyttäisit vuoden töissä säästäen rahaa tulevaisuutta varten ja aloittaisit vasta vuoden kuluttua, sulla jäisi silti hyvin aikaa vielä valmistua.
En nyt ihan ymmärrä miksi siellä pitäisi käydä kääntymässä. Muutenkin rahasta tiukkaa ja sitten pitäisi tehdä vielä ns. turha reissu niin kauas. Kyseisen alan kokeista on jo itse asiassa kokemusta, viime kerralla jäin ensimmäiselle varasijalle, se oli kyllä oma vika kun en lukenut aineistoa kuin kerran läpi kun oli kiirettä niin paljon töissä.
Tuo hidas tahti olisi kauhein kauhuskenaario. Jos en saisi töitä, niin olisin aivan kauheassa pulassa vieläpä. Eikä sekään houkuta olla nelikymppinen valmistuessa. Ehkä se on nimenomaan se tärkein asia, että vaikka tuota niin haluaisinkin, niin en kyllä pystyisi välttämättä tuohon kikkailuun ja kituuttamiseen, parisuhde ja vakaus on kuitenkin ihan ykkösasia elämässä. Opintotuki on mitä on, jos ottaa lainaa pitäisi sitten pystyä maksamaan se takaisinkin. Autoa olisi pakko pitää, että pääsisin kouluun (edes niiden kouluun kulkevien julkisten luo), olisi luultavimmin pakko muuttaa lähemmäs koulua, jolloin silti tarvitsisin luultavimmin autoa ja joutuisin olemaan erossa puolisostani todella paljon. Olen aika varma, että rahasta tarkka mieheni saisi jonkun hermoromahduksen tuollaisesta ja jos hänkin vaikka joutuisi työttömäksi, mistä sen tietää, niin ei olisi mitenkään varaa enää mihinkään. Olen tehnyt pienipalkkaista työtä aina, vaikka rakasta se on ollutkin, ja mitään säästöjä ei ole, enkä niitä saisikaan raavittua kasaan ja mies on jäänyt joka asiassa aina maksumieheksi lopulta. Ei hän ole valittanut, mutta ei se hyvältä tunnu, että tilanne menisi ihan överiksi. Lisäksi jos mieheni haluaisi opiskella lisää, mistä on puhunutkin kun on innostunut tässä minun vanavedessäni, se olisi aivan mahdotonta jos minä opiskelisin yliopistossa. En tosiaankaan tiedä saisinko tuollaisen kanssa pidettyä opiskelumotivaatiota mitenkään yllä. Mutta nämä ovat tosin niitä kauheimpia kauhuskenaarioita tietenkin, voisihan se olla, että kaikki menisikin niin hirveän näppärästi ja kätevästikin, mutta en nyt ihan laskisi sen varaan...
-AP
En nyt ihan ymmärrä miksi siellä pitäisi käydä kääntymässä.
Siksi että pääsykoevaatimukset muuttuvat, ja jos viime vuonna pääsit melkein, on tänä vuonna mahkut vielä hyvät. Paikkaa voi pitää ilmaiseksi "poissaolevana" monta vuotta, opintoja ei ole pakko aloittaa vaikka ottaakin paikan vastaan
Muutenkin rahasta tiukkaa ja sitten pitäisi tehdä vielä ns. turha reissu niin kauas.
Tuo hidas tahti olisi kauhein kauhuskenaario.
Oletko ajatellut opiskella hitaalla tahdilla töiden ohessa vaikka pari vuotta. Elämää pitäisi organisoida, mutta jos oikeasti haluaa, voi opinnoista tehdä harrastuksen ja tehdä sen pari kurssia lukukaudessa saadakseen opinnot alkuun. Ja monet aikuiset onnistuvat pitämään melkein täysiaikaisen opiskelutahdin työn ohessa kun opiskelu on vakaampaa.
Jos en saisi töitä, niin olisin aivan kauheassa pulassa vieläpä.
Työnsä voi menettää ihan kuka vaan ja millä alalla vaan.
Eikä sekään houkuta olla nelikymppinen valmistuessa.
Jos olet pysytellyt työelämässä opintojen aikana, ei valmistumisajalla ole mitään väliä, tutkinto on silloin ikäänkuin lisäkoulutusta.
Ehkä se on nimenomaan se tärkein asia, että vaikka tuota niin haluaisinkin, niin en kyllä pystyisi välttämättä tuohon kikkailuun ja kituuttamiseen, parisuhde ja vakaus on kuitenkin ihan ykkösasia elämässä. Opintotuki on mitä on, jos ottaa lainaa pitäisi sitten pystyä maksamaan se takaisinkin. Kyllä sen lainan saa maksettua takaisin, jos ei heti saa töitä voi sitä lainan takaisinmaksua lykätä, ja jos valmistuu ajallaan on laina koroton.
Autoa olisi pakko pitää, että pääsisin kouluun (edes niiden kouluun kulkevien julkisten luo), olisi luultavimmin pakko muuttaa lähemmäs koulua, jolloin silti tarvitsisin luultavimmin autoa ja joutuisin olemaan erossa puolisostani todella paljon.
Ettekö voisi muuttaa vähän lähemmäksi niitä kouluun vieviä julkisia.
Olen aika varma, että rahasta tarkka mieheni saisi jonkun hermoromahduksen tuollaisesta ja jos hänkin vaikka joutuisi työttömäksi, mistä sen tietää, niin ei olisi mitenkään varaa enää mihinkään. Olen tehnyt pienipalkkaista työtä aina, vaikka rakasta se on ollutkin, ja mitään säästöjä ei ole, enkä niitä saisikaan raavittua kasaan ja mies on jäänyt joka asiassa aina maksumieheksi lopulta.
Yliopistotutkinto on melko varmati portti pois pienipalkkaisesta työstä. Pienipalkkaiset maisterit tekevät usein mielenkiintoista työtä (ja fyysisesti kevyttä) ja hyväpalkkaiset maisterit tekevät myös mielenkiintoista työtä :D
Ei hän ole valittanut, mutta ei se hyvältä tunnu, että tilanne menisi ihan överiksi. Lisäksi jos mieheni haluaisi opiskella lisää, mistä on puhunutkin kun on innostunut tässä minun vanavedessäni, se olisi aivan mahdotonta jos minä opiskelisin yliopistossa.
Kai sinulla on oikeus opiskella myös? Mies on ilmeisesti opiskellut jo jotain, nyt on sinun vuoro.
En tosiaankaan tiedä saisinko tuollaisen kanssa pidettyä opiskelumotivaatiota mitenkään yllä. Mutta nämä ovat tosin niitä kauheimpia kauhuskenaarioita tietenkin, voisihan se olla, että kaikki menisikin niin hirveän näppärästi ja kätevästikin, mutta en nyt ihan laskisi sen varaan...
Jos sinulla on ollut nöyryyttä olla pienipalkkaisessa työssä ja tekstistäsi paistaa vaatimattomuus, olen varma että kaikki menee hyvin - sinulla on sisua. Siihen pienipalkkaiseen työhön pääsee takaisin, ja opintojen ohella voi saada myös työtä.
Tuolla yliopistotutkinnolla jäisin miltei yhtä pienipalkkaiseksi. On kieltämättä aika höpöhöpölinja, olen itsekin vähän tällainen haihattelija kyllä. Sivuaineella voisi olla jotain apua asiaan, mutta tiedä häntä siitäkin sitten. Ammattikorkeasta työllistyisi varmemmin ja palkka olisi hyvin todennäköisesti kaksinkertainen. Opiskelu itsessään taitaa olla se suurin haaveeni, ei niinkään ehkä se ammatti, sen olen tässä tainnut viimein tajuta, onneksi. Ammattikorkeasta saatu ammatti sivuaa harrastuksiani paljon, yliopistosta saatu ei, mutta olisi todella äärimmäisen mielenkiintoista kyllä. Jos saisi töitä vain ja jos jaksaisi työskennellä suht. huonolla palkalla vuosikausien opiskelun jälkeen.
Mieheni on itse asiassa meistä kahdesta se, jolla olisi nyt vuoro opiskella. Ja rakasta vastavalmistunutta taloamme emme todellakaan ole myymässä, se olisi aivan täysin pähkähullu veto kun ensin on vuosikausia raatanut mökkiä paikalleen ja mieleiseksi...
Kauheaa selittelyähän tämä on, en edes yritä kiistää. Mutta oikeasti, ei minusta ole siihen, että tekisin tuollaisen tempun miehelleni, jolla voisi tuon takia mennä säästötkin. Etenkin nyt kun myönsi itsekin, että toivoisi minun menevän ammattikorkeaan ennemmin. Kas kun ei olekaan muuten vielä yhtään lompakkoloishuutelijaa sattunut paikalle.. Olen ehkä hieman epätoivoisessa mielentilassa muutenkin kun en ole löytänyt uutta työpaikkaa, ei edes toivoa näkyvissä, kokoajan uutisoidaan uusista leikkauksista, soimataan meitä työttömiä ja stressi on kova. Aiemmin olen aina tehnyt ratkaisut ihan vain tunnepohjalta ja se on ollut mahdollistakin, nyt kun tilanne onkin toinen ja tämä pitäisi saada ns. kerrasta oikein, niin olen vähän sekaisin ja hukassa kun pitäisikin olla vastuullinen ja aikuinen. Tai no, pitäisi kai sitä olla muutenkin kyllä, ei sillä, mutta ehkä tuosta nyt otti jonkun tolkun. -AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yliopistotutkinnolla jäisin miltei yhtä pienipalkkaiseksi. On kieltämättä aika höpöhöpölinja, olen itsekin vähän tällainen haihattelija kyllä. Sivuaineella voisi olla jotain apua asiaan, mutta tiedä häntä siitäkin sitten. Ammattikorkeasta työllistyisi varmemmin ja palkka olisi hyvin todennäköisesti kaksinkertainen. Opiskelu itsessään taitaa olla se suurin haaveeni, ei niinkään ehkä se ammatti, sen olen tässä tainnut viimein tajuta, onneksi. Ammattikorkeasta saatu ammatti sivuaa harrastuksiani paljon, yliopistosta saatu ei, mutta olisi todella äärimmäisen mielenkiintoista kyllä. Jos saisi töitä vain ja jos jaksaisi työskennellä suht. huonolla palkalla vuosikausien opiskelun jälkeen.
Mieheni on itse asiassa meistä kahdesta se, jolla olisi nyt vuoro opiskella. Ja rakasta vastavalmistunutta taloamme emme todellakaan ole myymässä, se olisi aivan täysin pähkähullu veto kun ensin on vuosikausia raatanut mökkiä paikalleen ja mieleiseksi...
Kauheaa selittelyähän tämä on, en edes yritä kiistää. Mutta oikeasti, ei minusta ole siihen, että tekisin tuollaisen tempun miehelleni, jolla voisi tuon takia mennä säästötkin. Etenkin nyt kun myönsi itsekin, että toivoisi minun menevän ammattikorkeaan ennemmin. Kas kun ei olekaan muuten vielä yhtään lompakkoloishuutelijaa sattunut paikalle.. Olen ehkä hieman epätoivoisessa mielentilassa muutenkin kun en ole löytänyt uutta työpaikkaa, ei edes toivoa näkyvissä, kokoajan uutisoidaan uusista leikkauksista, soimataan meitä työttömiä ja stressi on kova. Aiemmin olen aina tehnyt ratkaisut ihan vain tunnepohjalta ja se on ollut mahdollistakin, nyt kun tilanne onkin toinen ja tämä pitäisi saada ns. kerrasta oikein, niin olen vähän sekaisin ja hukassa kun pitäisikin olla vastuullinen ja aikuinen. Tai no, pitäisi kai sitä olla muutenkin kyllä, ei sillä, mutta ehkä tuosta nyt otti jonkun tolkun. -AP
Myös se, että ei toteuta haavettaan voi tehdä onnettomaksi. Tiesitkö, että maisterintutkinnolla voi tehdä monenlaista? Eli ei se pääaina tarkoita aina sitä työllisyysnäkymää tai palkkaa. Ihan tilastojen valossa maistereilla on suuremmat palkat, eli työvuosina yliopistotutkintoon sijoittaminen tulee varmasti takaisin. jos vertaa 4v amk tai 5v yliopisto ei ero ole melkoinen, varsinkin kun yliopistotutkinnon voi tehdä paremmin etänä. Ehdottaisin seuraavaa. Hae sinne yliopistoon, ota paikka vastaan ja opiskele työn ohella. Jos olet lukematta onnistunut pääsykokeessa, uskon sinun olevan niin etevä, että opiskelu onnistuu kyllä etänäkin. Kursseja ei tarvitse ottaa järjestyksessä, aloita vaikka vapaavalintaisista tai siitä mikä on helpoin.
--
Oma mies valitsi että haluaa minun tekevän toisen tutkinnon, vaikka jätinkin hyväpalkkaisen työni. Hänen mielestään minun kanssa on helpompi elää ja rakentaa elämää kun on saanut toteuttaa haaveitaan. Viisi vuotta on kuitenkin tosi lyhyt aika.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla yliopistotutkinnolla jäisin miltei yhtä pienipalkkaiseksi. On kieltämättä aika höpöhöpölinja, olen itsekin vähän tällainen haihattelija kyllä. Sivuaineella voisi olla jotain apua asiaan, mutta tiedä häntä siitäkin sitten. Ammattikorkeasta työllistyisi varmemmin ja palkka olisi hyvin todennäköisesti kaksinkertainen. Opiskelu itsessään taitaa olla se suurin haaveeni, ei niinkään ehkä se ammatti, sen olen tässä tainnut viimein tajuta, onneksi. Ammattikorkeasta saatu ammatti sivuaa harrastuksiani paljon, yliopistosta saatu ei, mutta olisi todella äärimmäisen mielenkiintoista kyllä. Jos saisi töitä vain ja jos jaksaisi työskennellä suht. huonolla palkalla vuosikausien opiskelun jälkeen.
Mieheni on itse asiassa meistä kahdesta se, jolla olisi nyt vuoro opiskella. Ja rakasta vastavalmistunutta taloamme emme todellakaan ole myymässä, se olisi aivan täysin pähkähullu veto kun ensin on vuosikausia raatanut mökkiä paikalleen ja mieleiseksi...
Kauheaa selittelyähän tämä on, en edes yritä kiistää. Mutta oikeasti, ei minusta ole siihen, että tekisin tuollaisen tempun miehelleni, jolla voisi tuon takia mennä säästötkin. Etenkin nyt kun myönsi itsekin, että toivoisi minun menevän ammattikorkeaan ennemmin. Kas kun ei olekaan muuten vielä yhtään lompakkoloishuutelijaa sattunut paikalle.. Olen ehkä hieman epätoivoisessa mielentilassa muutenkin kun en ole löytänyt uutta työpaikkaa, ei edes toivoa näkyvissä, kokoajan uutisoidaan uusista leikkauksista, soimataan meitä työttömiä ja stressi on kova. Aiemmin olen aina tehnyt ratkaisut ihan vain tunnepohjalta ja se on ollut mahdollistakin, nyt kun tilanne onkin toinen ja tämä pitäisi saada ns. kerrasta oikein, niin olen vähän sekaisin ja hukassa kun pitäisikin olla vastuullinen ja aikuinen. Tai no, pitäisi kai sitä olla muutenkin kyllä, ei sillä, mutta ehkä tuosta nyt otti jonkun tolkun. -AP
Kyllä minä valitsisin sinua varmasti AMK:n, mutta minä olenkin realisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro mitkä alat ovat kyseessä - suurinpiirtein. Kerro myös mikä olisi se unelmatyö. Ketjussa tuntuu kirjoittavan moni fiksunoloinen tyyppi, ja saisit täältä apua pulmaasi. Ilman tietoa on vaikea arvioida työllisyystilannetta tai auttaa mahdollisissa sivuainevalinnoissa.
Jos opiskelet sen järkevän ammatin etkä kuitenkaan työllisty, omaat vain opintolainaa. Miltä sinusta silloin tuntuisi.
Olisi ehkä kannattanut miettiä opiskeluasioita ennen talon hankkimista. Jos miehesi haluaa myös opiskella se aiheuttaa kitkaa parisuhteessa. Jos eroatte voit muuttaa opiskelijasoluun yliopistopaikkakunnalle.
Itse jättäisin miehen, ostaisin pussillisen olutta ja menisin kemistiksi puistoon.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ehkä kannattanut miettiä opiskeluasioita ennen talon hankkimista. Jos miehesi haluaa myös opiskella se aiheuttaa kitkaa parisuhteessa. Jos eroatte voit muuttaa opiskelijasoluun yliopistopaikkakunnalle.
Ajatella, jotkut tekevät jopa lapsia ilman mitään kristallipalloja ja elämä voi silti ihan yhtä hyvin heittääkin härpänpyllyä kolmikymppisenä vaikka kaikki on hetkeä aiemmin ollut paremmin kuin mallillaan. Ihminen ei mene ikinä elämässä eteenpäin jos jää vain vatvomaan ja jossittelemaan, aina on jokin asia jonka olisi voinut tehdä fiksummin ja paremmin. Jos nyt oikein jossitellaan, niin minunhan olisi pitänyt lukea itselleni tutkinto jo aiemmin ja jättää mahtava työpaikka väliin, sitten olisin saanut harmitella taas sitäkin. -AP
Etäopiskelu on varteenotettava vaihtoehto jos ei pysty pääsemään ns. sisäpiiriin. Vaarallisempaa on olla "se luuseri", kuin joku jota kukaan ei tunne, mutta jolla on kuitenkin paperit eli pätevyys.