Lue keskustelun säännöt.
Opiskeludilemma! Tavoittelenko haavetta vai teenkö niin kuin olisi järkevintä?
22.04.2016 |
Hain yliopistoon alalle, joka työllistäisi mahdollisesti, mutta siihen menisi tietenkin aikaa ja rahaa paljon enemmän. Hain myös ammattikorkeaan kiinnostavalle alalle, josta valmistuisi paljon nopeammin ja työllisyystilanne olisi parempi. Yliopisto on kaukana ja joutuisin muuttamaan yhteisestä kodista pois viikoiksi vuokrakämppään/soluun yms. että saisin rahat riittämään ja silti mieheni luultavimmin joutuisi maksumieheksi monessa asiassa (hänelle se on ok. mutta eihän se silti reilua ole). Ammattikorkea on ihan lähellä. Nyt aloin miettiä, että olisiko järkevintä yrittää päästä ennemmin tuonne ammattikorkeaan? Yliopistotutkinto, nimenomaan kyseisen alan, on suuri haaveeni ja ala olisi todella kiinnostava ja eihän nykyään ole mistään mitään takeita, mutta työllisyystilanne ei omassa tapauksessani olisi niin hyvä kuin ammattikorkean kanssa. AMK-alalla voisi päästä jopa paremmille palkoille, mutta en tiedä yhtään miten viihtyisin niissä hommissa.
Miten itse kukin tekisi?
Kommentit (59)
En tiedä mihin amk:hon haet, mutta ei ole kyllä mitenkään läpihuutojuttu sinne päästä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
Onko sulla siis jo yksi amk-tutkinto taustalla? Siis ihan loppuun saatettu tutkinto?
Ei, lopetin aikanaan kesken. Olin kyllästynyt siihen lastentarha-meininkiin ja sitten tarjottiin mahtavaa työpaikkaa, ei ollut vaikea valinta. Olen siis ensikertalaiskiintiössä.
-AP
Kaffepulla kirjoitti:
Jaa mihin se antropologi menee töihin? Tai filosofi? Kun ei sellaisia töitä nyt vaan ole.
Hieman järkeä päähän. Jättäkää nuo höpöhöpö -koulutukset suomenruotsalaisille perintöprinsessoille, niiden ei tarvitse tehdä rahasta työtä.
Jos sen sijaan tarkoitus olisi edes jonain päivänä ihan oikeasti elättää itsensä ja perheensä sillä työllä, niin ala kannattaa valita sen mukaan.
No sinne minne muutkin yleisakateemiset: assareiksi, erilaisiin toimistohommiin, projektitöihin, järjestöihin, valtiolle, kunnille jne. Erityisiä "filosofia-alan" asiantuntijatöitä ei löydy kuin yliopistolta, mutta ei niitä spesifejä omaa erityisalaa liippavia tehtäviä ole muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Kysymys kuuluu, että kuinka paljon enemmän ae yliopistokoulutus sinua kiinnostaa ammattikorkeakoulutukseen verrattuna? Koska jos pisteet menisivät 40-60 yliopistolle, niin sitten menisin ehdottomasti korkeakouluun, mutta jos se on 90-10 niin sitten miettisin uudestaan. Se unelma ei kuitenkaan välttämättä vastaa todellisuutta ja jos kuitenkin pidät siitä korkeakouluvaihtoehdostakin, niin...
Oletko ihan varma, että tiedät edes mikä on korkeakoulu?
Mikäli se ei eilisestä muuttunut, niin korkeakouluksi lasketaan ammattikorkeakoulut ja yliopistot, ja koska puhuin tuossa yliopistosta tai korkeakoulusta, oletin, että jokainen ymmärtää minun tarkoittavan ammattikorkeakoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen tekemään niinkuin on haaveillut, jos siltä alalta kuitenkin kohtalaisesti työllistyy. Kannattaa niitä kustannusasioitakin punnita, ettei vaan opiskelu jää sitten sen takia kesken ja täytyy vaihtaa sinne ei niin kivalle alalle
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Jaa mihin se antropologi menee töihin? Tai filosofi? Kun ei sellaisia töitä nyt vaan ole.
Hieman järkeä päähän. Jättäkää nuo höpöhöpö -koulutukset suomenruotsalaisille perintöprinsessoille, niiden ei tarvitse tehdä rahasta työtä.
Jos sen sijaan tarkoitus olisi edes jonain päivänä ihan oikeasti elättää itsensä ja perheensä sillä työllä, niin ala kannattaa valita sen mukaan.
No sinne minne muutkin yleisakateemiset: assareiksi, erilaisiin toimistohommiin, projektitöihin, järjestöihin, valtiolle, kunnille jne. Erityisiä "filosofia-alan" asiantuntijatöitä ei löydy kuin yliopistolta, mutta ei niitä spesifejä omaa erityisalaa liippavia tehtäviä ole muillekaan.
Ja nämä siis on töitä, joihin ei pääse papereilla vaan persoonalla (so. suhteilla). Ei siis väliä mitä ja missä on opiskellut, eli jos filosofia on intohimosi niin anna mennä. Ainoastaan joihinkin julkisen puolen tehtäviin saattaa olla virallisena kelpoisuusvaatimuksena ylempi kk-tutkinto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ensin yliopistoon, ja jos sitten vielä kiinnostaa, niin amk:uun. Yliopistoon on todella vaikea päästä sitten kun ei ole enää ensikertalaiskiintiössä, toisin kuin amk:uun, jonne otetaan jos on motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti.
Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/
Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi.
Verkostoja voi rakennella muuallakin kuin yliopistolla. Mutta tämäkin on toki alakohtaista.
Vapaa-ajan verkostojen rakentelu on yliarvostettua monen alan tapauksessa. Jos on firmaa perustamassa, on tietty jonkinlainen yhteistyöverkosto hyvä rakentaa. Mutta mutta, tiedän äkkiseltään ajateltuna monta sosiaalista työtöntä ihmistä. Jos alalla ei ole töitä, ei verkosto automaationa luo työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae ensin yliopistoon, ja jos sitten vielä kiinnostaa, niin amk:uun. Yliopistoon on todella vaikea päästä sitten kun ei ole enää ensikertalaiskiintiössä, toisin kuin amk:uun, jonne otetaan jos on motivaatiota.
Amk:hon 80÷ ensikertalaisuuskiintiöt tänä vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti.
Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/
Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi.
Verkostoja voi rakennella muuallakin kuin yliopistolla. Mutta tämäkin on toki alakohtaista.
Vapaa-ajan verkostojen rakentelu on yliarvostettua monen alan tapauksessa. Jos on firmaa perustamassa, on tietty jonkinlainen yhteistyöverkosto hyvä rakentaa. Mutta mutta, tiedän äkkiseltään ajateltuna monta sosiaalista työtöntä ihmistä. Jos alalla ei ole töitä, ei verkosto automaationa luo työpaikkaa.
Hyvät suhteet ei tarkoita välttämättä sosiaalista persoonaa, vaikka apua siitä lieneekin. Jos kriteerinä on pelkästään tarkkaan määritelty "oma ala" niin akateeminen työttömyysprosentti olisi reilusti päälle 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vähän tietenkin aloista, mutta monissa tapauksissa ammattikorkeakoulusta voi jatkaa suoraan (siltaopintojen kautta) yliopistoon maisterilinjalle. Opinnäytetyö hyväksytään siis kandiksi.
Tässä talous- ja työlisyystilanteessa varmaan mikään amk-tutkintokaan ole takuuvarma, ainakaan siinä kohtaa kun olisit valmistunut. Riippuu myös mitkä nämä tutkinnot olisivat? Tuskinpa kuitenkaan joutuisit koko viittä vuotta asumaan solukämpässä yliopistopaikakkunalla. Riippuen tutkinnnosta mutta ehkä muutama ensimäinen vuosi on enemmän läsnäolopakollisia luentoja ja muuten itsenäisempää, joten voisit loppututkinnon suorittaa nykyiseltä paikkakunnaltasi käsin. Itse valitsisin kyllä yliopistotutkinnon (jollei puhuta nyt mistään folkloristiikasta tai muusta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuttiin (tai no, itkin miehelle) illalla näitä asioita ja oli kyllä sitä mieltä, että olisihan se yliopisto järkevintä jättää väliin. Hän vaikka maksaa myöhemmin opintoni avoimessa ja jos en pääse nyt mihinkään, niin voin hankkia vaikka toisen ammattikoulututkinnon sillä välin tai on kannattavampaa vain kehittää tuolla alalla vaadittavia taitoja, etsiä töitä ja odotella uutta hakua kuin opiskella yliopistossa. Olen toki kiitollinen rehellisyydestä, mutta harmittaa silti. Olen niin kauan haaveillut yliopistoon pääsemisestä ja se on ollut mahtava kannustin kun on ollut todella vaikeaa elämässä, mutta ehkä sen aika olisi tosiaankin ollut vuosia sitten, heti lukion jälkeen, ja nyt ei kannata enää. Mutta onhan se niin, että en minä kyllä kestäisi enää vuosikausien kituuttelua, erossaoloa ja sen sellaista kun on niin tottunut mukavaan ja toimivaan elämään täällä. Puhumattakaan miehestä. Ja onhan työllisyystilanteellakin väliä. Tästä saisi nyt hyvän ikäkriisin aikaiseksi! :)
-AP
Niin ja kiitos kommenteista. Niistä oli oikeasti apua tässä pään selvittämisessä.
-AP
Hyvä että sait jonkun päätöksen asialle. En silti ymmärrä, mikset voisi käydä yliopiston pääsykokeissa ja katsoa miten menee. Ei kai se ole niin automaattista että pääsee sisälle?
Pelkästään tämän hetkisten käytännön seikkojen lisäksi sun pitäisi oikeasti vielä miettiä mitä haluat tehdä. Ota ihan kunnolla selvää, mitä yliopistosta ja amk:sta kyseisiltä aloilta valmistuneet tekevät (katso Linkedinistä, googlaa työllistymisselvityksiä, kysele tutuilta jne.) Mieti myös millainen ihminen olet, mikä on sulle tärkeintä elämässä. Millaisessa tilanteessa haluat olla vuoden, viiden vuoden ja kymmenen vuoden päästä. Mitä näihin tilanteisiin pääsemiseksi vaaditaan?
Se, että pääsisit sisään yliopistoon, ei tarkoita sitä että sun täytyisi heti aloittaa täysillä opiskelut siellä. Opinto-oikeus on kuitenkin seitsemän vuotta vähintään, joten vaikka aloittaisit vähän verkkaisemmin tai vaikka käyttäisit vuoden töissä säästäen rahaa tulevaisuutta varten ja aloittaisit vasta vuoden kuluttua, sulla jäisi silti hyvin aikaa vielä valmistua.
Ihmisellä on vain yksi elämä. Itse aion hakea opiskelemaan jotain höpöhöpöä (=rakastamaani aihetta) yliopistoon. Se työllistää minut kyllä, tavalla tai toisella, eikä sillä oikeasti ole loppuelämän kannalta todellista merkitystä... Onnellisuuteni kannalta kyllä. On hieman eri asia tehdä eläkeikään saakka leipätyötä, joka ei kiinnosta kuin vaikkapa tutkia aihetta joka on tärkeä itselle. Tarvittaessa lähden vaikka ulkomaille.
Olen minäkin jo 31-vuotias. Olen tehnyt myös sitä leipätyötä mutten halua joutua katumaan kuolinvuoteellani tekemättömiä asioita. Uskon että jos on tarpeeksi hyvä jossain, se näkyy - ja ehkä myös työllistää ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae ensin yliopistoon, ja jos sitten vielä kiinnostaa, niin amk:uun. Yliopistoon on todella vaikea päästä sitten kun ei ole enää ensikertalaiskiintiössä, toisin kuin amk:uun, jonne otetaan jos on motivaatiota.
Amk:hon 80÷ ensikertalaisuuskiintiöt tänä vuonna.
Mutta kun pääsykokeissa on, tai oli ainakin ennen, usein haastatteluosio. Toisin kuin yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin sinne yliopistoon, voisi muuten harmittaa myöhemmin. Eihän kaikilla aloilla ole jatkuvaa läsnäolopakkoa, esim. itse olen suorittanut etänä melkein koko tutkinnon toisesta kaupungista käsin. Vain joissakin tenteissä oli pakko käydä, semmoissa yms, mutta suurin osa kursseista hoitui kirjoja lukemalla ja esseitä kirjoittamalla. Alakohtaista tietysti.
Muista, että nykyään on ensikertalaiskiintiö. Enää ei voi ajatella, että jos ensin lukee yhtä alaa ja jos se ei toimi, niin sitten hakee toiseen. Se pitäisi vähän niin kuin nyt varmaksi tietää. :/
Verkostojen rakentelu ja etäopinnot sulkevat toisensa aika lailla pois. En suosittele, vaikka tutkinnon saisikin kasaan. Ellei siis ole jalka tukevasti oven välissä työelämään jo valmiiksi.
Verkostoja voi rakennella muuallakin kuin yliopistolla. Mutta tämäkin on toki alakohtaista.
Vapaa-ajan verkostojen rakentelu on yliarvostettua monen alan tapauksessa. Jos on firmaa perustamassa, on tietty jonkinlainen yhteistyöverkosto hyvä rakentaa. Mutta mutta, tiedän äkkiseltään ajateltuna monta sosiaalista työtöntä ihmistä. Jos alalla ei ole töitä, ei verkosto automaationa luo työpaikkaa.
Edelleenkin ja aina vaan: tämä on alakohtaista. Jos esimerkiksi haluat järjestöön töihin, järjestötasolla verkostoituminen ja niissä hommissa itsensä näkyväksi tekeminen on ainoa tapa. Tutkintotodistus on töitä hakiessa sitten enää pätevyysmuodollisuus.
Viis sosiaalisuudesta, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä minkään kanssa.
Oletko ihan varma, että tiedät edes mikä on korkeakoulu?