Lue keskustelun säännöt.
Poikani 20v sai juoppohulluuskohtauksen ja vietiin pöpilään
21.04.2016 |
On se hienoa kuulla, kun eräiltä valmistuu ylioppilaita ja maistereita ja lapset menestyy työelämässä ja äidit on ylpeitä lapsistaan, vaikka ylioppilashan tuokin on. Meillä on menty tähän.
Kommentit (20)
Lohduttaisiko paljon, jos poikasi olisi viety juoppohulluna maisterina pöpilään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaisiko paljon, jos poikasi olisi viety juoppohulluna maisterina pöpilään?
no silloin ei ole aivan luuseri
Valmistui pari vuotta sitten ja paperit olivat tasoa AABB ja päättötodistuksessa alkoi keskiarvo vitosella. Eipä noilla mihinkään oikein pääse. Ei se koulutuksestakaan niin kiinni ole, vaan lähinnä siitä että olen surullinen, että on elämänsä mennyt noin huonoille urille kun muilla tovereillaan tuntuu menevän niin hyvin.
Työpaikoilla aina puhutaan lapsista ja mielellään opiskeluista, valmistumisista jne. Olenkin miettinyt miten ne vanhemmat kestävät tämän, joiden lasten elämä on mennyt vähän pieleen. Ovatko hiljaa vai kertovatko avoimesti? Yhden sukulaisen kaikilla lapsilla on ns. kaikki mennyt penkn alle, varmasti rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistui pari vuotta sitten ja paperit olivat tasoa AABB ja päättötodistuksessa alkoi keskiarvo vitosella. Eipä noilla mihinkään oikein pääse. Ei se koulutuksestakaan niin kiinni ole, vaan lähinnä siitä että olen surullinen, että on elämänsä mennyt noin huonoille urille kun muilla tovereillaan tuntuu menevän niin hyvin.
Muista, että aina on toivoa. Ehkä poikasi vielä jossain vaiheessa ymmärtää tilansa ja hakee apua itselleen. Halaus sinulle!
No mutta nythän on hyvä, että poika on päätynyt hoitoon. Toivoa on aina, varsinkin, kun saa apua. Rakas lapsesi sinulle on, ja vanhempien tehtävä on seistä rinnalla tukemassa. Tsemppiä teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie poikas tonne Cannonballseille? Rotsi niskaan ja presidentiksi. Olisi porukan ainoa ylioppilas.
Vierailija kirjoitti:
Valmistui pari vuotta sitten ja paperit olivat tasoa AABB ja päättötodistuksessa alkoi keskiarvo vitosella. Eipä noilla mihinkään oikein pääse. Ei se koulutuksestakaan niin kiinni ole, vaan lähinnä siitä että olen surullinen, että on elämänsä mennyt noin huonoille urille kun muilla tovereillaan tuntuu menevän niin hyvin.
Mutta poika on sentään elossa vielä. Moni nuori pärjää paperilla tosi hyvin eli on opiskelupaikkaa ja hyviä numeroita, mutta on kuitenkin tosi onneton. Myös fiksut ja koulussa pärjäävät tekevät itsemurhia paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin se juoppo tytär, jota kärrättiin hoitoon ja melkein henki meni. Rankinta oli jälkeenpäin
käsitellä itsensä kanssa sitä, miten äitini joutui kärsimään. Se on ainoa asia miksi vihaan itseäni, kaiken
muun olen antanut anteeksi. Koita etsiä keskusteluapua. Oma äitini passitettiin alkoholistien omaisten ryhmään, hän kuunteli siellä kun naiset itkivät kuin miehensä ryyppäävät ja ovat tehneet sitä viimeiset 30 vuotta. Äitini oli todennut, että te voitte aina jättää miehenne, mutta minä en koskaan lastani ja lähtenyt vetelemään.
Jokin ihme tapahtui, ilman jeesusta. Toivuin, lopetin ryyppäämisen - ja luin itseni myöhemmin maisteriksi. Jos sillä nyt mitään helvetin merkitystä on. Minulle ei.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla aina puhutaan lapsista ja mielellään opiskeluista, valmistumisista jne. Olenkin miettinyt miten ne vanhemmat kestävät tämän, joiden lasten elämä on mennyt vähän pieleen. Ovatko hiljaa vai kertovatko avoimesti? Yhden sukulaisen kaikilla lapsilla on ns. kaikki mennyt penkn alle, varmasti rankkaa.
Hiljaa olen.
Joskus poistun paikalta, kun joku neiti 19v kertoo omia totuuksiaan esim. päihteidenkäyttäjistä ja miten heitä pitäisi "hoitaa" tai olla hoitamatta. Tuskin tietää, että minulla narkomaanilapsi, hirvittävän naiivia puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsempit sinne! Joskus vietiin sisko ambulanssilla sairaalaan kun oli vetänyt viinaa ja pillereitä. Huuteli siellä tohtoria suu lääkehiilestä mustana ja ihan sekaisin. En koskaan unohda sitä näkyä. Monia muitakin juttuja on vuosien varrella, mutta tuo on jotenkin jäänyt mieleen.
Äiti säälittää myös kyllä eniten mitä on saanut kokea noiden toilailujen myötä :(
Traagista, toivottavasti kaikki vielä järjestyisi. Miten lapsesi päätyi tuohon tilaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat on kovilla,
sydän särkynyt huolesta monta kertaa
:(
Minulla ei enää ole toivonkipinääkään, mutta sinulla on .. pidä siitä kiinni mutta yritä pitää huolta itsestäsi, sinusta ei ole auttamaan lastasi jos olet itsekin ihan maissa.
Jos oma lapsi käyttää päihteitä väärin kannattaa kurkata peiliin että olisko oma kasvatus mennyt vikaan jossain kohtaan sen kyseisen lapsen kanssa. Päihteillä itse hoidetaan omaa pahaa oloa, joka voi johtua painostuksesta menestykseen, laiminlyönnistä, väkivallasta, vanhempien välinpitämättömyydestä yms.
Vierailija kirjoitti:
Traagista, toivottavasti kaikki vielä järjestyisi. Miten lapsesi päätyi tuohon tilaan?
Hän muutti abivuonna omaan asuntoon ja siellä tuo tissuttelu alkoi aika pian. Oli välillä osa-aikatöissäkin, mutta nekin sitten loppuivat niin jäi vähän tyhjän päälle. Jotakin työttömyysavustusta hän saa tällä hetkellä. Nyt oli viinanjuonti jatkunut jo kolmatta viikkoa ja oli ollut sitten niin huonossa kunnossa ettei ollut kai saanut mistään lisää enää ja sitten kun pää alkoi selviämään, niin meni sekaisin. Siskonsa oli siellä käynyt, kun sanoin että käy katsomassa mikä siellä on tilanne ja hyvä kun oli oven päässyt avaamaan kun oli niin muissa maailmoissa. Tyttö sitten soitti minulle ja käskin tilata ambulanssin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla aina puhutaan lapsista ja mielellään opiskeluista, valmistumisista jne. Olenkin miettinyt miten ne vanhemmat kestävät tämän, joiden lasten elämä on mennyt vähän pieleen. Ovatko hiljaa vai kertovatko avoimesti? Yhden sukulaisen kaikilla lapsilla on ns. kaikki mennyt penkn alle, varmasti rankkaa.
Hiljaa olen.
Joskus poistun paikalta, kun joku neiti 19v kertoo omia totuuksiaan esim. päihteidenkäyttäjistä ja miten heitä pitäisi "hoitaa" tai olla hoitamatta. Tuskin tietää, että minulla narkomaanilapsi, hirvittävän naiivia puhetta.
Minä olen myös hiljaa ja nykyään poistun heti kun huomaan mihin suuntaan puhe on menossa. Ja tosiaan jotkut on käsittämättömän naiiveja että oksettaa.
Työkavereista usea käyttää viinaa kovasti ja vaikka ovat työssään korrekteja niin vapaa-aika on sitä viinan kanssa puljaamista ja sellaisen elämän ihannointia. Onhan se niin jännää kun 40v perheellinen vetää tuhkimokännejä. Sitten kuitenkin katsotaan alentuvasti ja ylenkatseella minua jonka tragedia on monen tiedossa. Ja kun tämä voi kohdata kenet vain. Kohtasihan se minunkin perheeni.
Mutta aiemmalle kysyjälle: minun sydämeni on särkynyt palasiksi jo aikaa sitten mutta sitä viilletään vain lisää esim työpaikalla. Ihmiset ei osaa käyttäytyä oikein vaan lyötyä lyödään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traagista, toivottavasti kaikki vielä järjestyisi. Miten lapsesi päätyi tuohon tilaan?
Hän muutti abivuonna omaan asuntoon ja siellä tuo tissuttelu alkoi aika pian. Oli välillä osa-aikatöissäkin, mutta nekin sitten loppuivat niin jäi vähän tyhjän päälle. Jotakin työttömyysavustusta hän saa tällä hetkellä. Nyt oli viinanjuonti jatkunut jo kolmatta viikkoa ja oli ollut sitten niin huonossa kunnossa ettei ollut kai saanut mistään lisää enää ja sitten kun pää alkoi selviämään, niin meni sekaisin. Siskonsa oli siellä käynyt, kun sanoin että käy katsomassa mikä siellä on tilanne ja hyvä kun oli oven päässyt avaamaan kun oli niin muissa maailmoissa. Tyttö sitten soitti minulle ja käskin tilata ambulanssin.
Voi voi sentään. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Ei lapselle eikä vanhemmalle. Ja vaikea paikka siskollekin löytää toinen sellaisessa tilassa, vaikka aikuisia ovatkin. Hyvä tietysti, ettei mitään pahempaa löytänyt... Oletteko yrittäneet puuttua lapsen juomiseen matkan varrella ja jos/kun olette, niin miten? Mikä on ollut hänen reaktionsa näihin yrityksiin? Milloin teille valkeni, että tilanne onkin vakava? Anteeksi kun utelen, ei ole pakko vastata. Tällaiset tapaukset ovat aina vaan jotenkin niin... Kai sitä kaipaa jotain selitystä tai syytä, miksi nuoren ihmisen elämä on ainakin jossain määrin jo pilalla. Se on niin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Jos oma lapsi käyttää päihteitä väärin kannattaa kurkata peiliin että olisko oma kasvatus mennyt vikaan jossain kohtaan sen kyseisen lapsen kanssa. Päihteillä itse hoidetaan omaa pahaa oloa, joka voi johtua painostuksesta menestykseen, laiminlyönnistä, väkivallasta, vanhempien välinpitämättömyydestä yms.
Olen tuo 11, "parantunut" juoppo tytär. Yhtä hyvin rankka lapsuus voi synnyttää poikkeuksellisen vahvoja yksilöitä, jotka pärjäävät. Tai sitten murskata heidät. Vanhempien päihteiten käyttö voi "peritytyä" opittuna mallina omaan elämään -tai opettaa vihaamaan päihteitä. Totta on kuitenkin, että _yhteiskunnan_ (ei välttämättä vanhempien) asettamat vaatimukset menestymisestä ja pärjäämisestä, koventunut arvomaailma, ulkonäön ja rahan (=väärien arvojen) korostuminen ovat asioita joita todellakaan kaikki eivät kestä. Minusta suomalaisessa juomiskulttuurissa (toisaalta ihannoidaan ryyppäämistä, toisaalta kauhistellaan kun joltain lipeää käsistä) on iso ongelma. Samoin kouluissa pitäisi jo varhain ottaa vastuuta siitä, että lapsia opetettaisiin tutustumaan itseensä ja arvostamaan itseään.
Vanhempien syyllistäminen on älyllisesti laiska selitys. Minunkin taustani oli tasainen ja vakaa -ei auttanut.
Hullulla on hullun touhut.