Onko täällä yhtään naista joka kosi miestään?

Ei. Kyllä se on aina mies jonka kuuluu kosia. Minulla ainakin menee mies vaihtoon jos kosintaa ei kuulu.

Kosin, ei suostunut.

Miksi pitäisi? Mene jonnekin Lepakkolaakson runkkaripalstalle jos sellaisia etsit.

Ei suoraan, mutta kun asiasta oli pitkään puhuttu, eikä se saanut sitä aikaiseksi, niin laitoin sen kosimaan. Eli siis sanoin että nyt vastaus siihen aikooko se oikeasti mennä vai pelleileekö ja kun sanoi että oikeasti, sanoin että selvä, nyt kysyt sitten heti ja kunnolla ja niin se sitten kosi. Parin kuuakuden päästä oltiin naimisissa. En kestä jahkailua missään asiassa. Se on joko tai.

Meillä ei ollut mitään dramaattista kosimista. Naimisiinmeno oli itsestään selvää. Ainoa, mistä keskusteltiin oli että nyt vai myöhemmin ja oiso tuo sopiva päivä.

Vierailija kirjoitti:

Kosin, ei suostunut.

Mulle kävi myös näin. Kirpasee vieläkin, vaikka aikaa kulunut 1,5 vuotta. Yhdessä ollaan kumminkin vielä.

Täällä!

T. Sanni

Joo, karkauspäivänä. Ei tullut hamekangasta :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosin, ei suostunut.

Mulle kävi myös näin. Kirpasee vieläkin, vaikka aikaa kulunut 1,5 vuotta. Yhdessä ollaan kumminkin vielä.

No huh huh. Hän siis ilmaisi sinulle, että et ole hänelle niin tärkeä, että hän haluaisi mennä kanssasi naimisiin. Kuitenkin jatkoi seurustelua. Mihin olet hukannut itsekunnioituksesi?

En tiedä lasketaanko kosimiseksi kun kysyin että mennäänkö naimisiin. Sanoi joo. Sormuksia ei ollut kun vasta häissä (molemmille).

Toinen ilmoittautuu! Oltiin oltu yhdessä jo pari vuotta ja puhuttu, että oltais aina. Karkauspäivänä kutsuin miehen Helsingin parhaaseen ruokapaikkaan syömään hyvin, ja kosin. Ts. sanoin, et jos pidetään häät, niin olisko ens kesänä. Ja suostuihan se. Ollaan oltu yhdessä jo yli kakskyt vuotta.

Kosiminen on sellainen asia, et kyllähän se yhdessäoleminen täytyy tietää ja siitä jutella vähän väliä. Itse "kosiminen" on minusta tavallaan aika naurettava käsite. Ihan niin kuin oltais vaan kun ei oltaiskaan ja odotellaan, että tuleeko kosinta kuin taivaasta. Kas, kun ei pyydetä isältä kättä!!

Hep. Minä kosin.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä lasketaanko kosimiseksi kun kysyin että mennäänkö naimisiin. Sanoi joo. Sormuksia ei ollut kun vasta häissä (molemmille).

No tuohan ihan malliesimerkki kosimisesta. Miksei olisi?

Kosin, ja tulee muuten verhokangas ukolle kalliiksi.. (en käytä hameita, joten haluan verhot)

Sieppaa vieläkin. Poijittamiseen kelepas kyllä mutta emmääkai sitte vaimoainesta oo ku ei käy että ryyppäis joka päivä...

Mies pyysi kihloihin ja muuttamaan yhteen. Pari vuotta odottelin "naimisiin meno -kosintaa", ja päätin sitten lopulta itse pyytää häntä miehekseni. Suostuihan hän, ja kaksi viikkoa myöhemmin pidettiin pienet kirkkohäät lähipiirille. Tänäkeväänä tuli 10 vuotta täyteen. Miksi sitten mies itse ei kosinut, niin oli koko ajan luullut, että haluan pitää häät vasta sitten, kun olen saanut tutkintoni loppuun...

Vierailija kirjoitti:

Hep. Minä kosin.

Ja tosiaan tuli myöntävä vastaus. Ilman mitään sormuksia tai polvistumisia, tehtiin yhdessä ruokaa keittiössä ja halittiin siinä vähän, kysäisin sitten aika spontaanisti että suostuisiko mun mieheksi. Suostuihan se. Ja ihan tyytyväinen oli kosintaan, vaikka en ostanutkaan kukkia ja sytyttänyt kynttilöitä :D

jhjk, kirjoitti:

Mies pyysi kihloihin ja muuttamaan yhteen. Pari vuotta odottelin "naimisiin meno -kosintaa", ja päätin sitten lopulta itse pyytää häntä miehekseni. Suostuihan hän, ja kaksi viikkoa myöhemmin pidettiin pienet kirkkohäät lähipiirille. Tänäkeväänä tuli 10 vuotta täyteen. Miksi sitten mies itse ei kosinut, niin oli koko ajan luullut, että haluan pitää häät vasta sitten, kun olen saanut tutkintoni loppuun...

Ei tätä taas :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut mitään dramaattista kosimista. Naimisiinmeno oli itsestään selvää. Ainoa, mistä keskusteltiin oli että nyt vai myöhemmin ja oiso tuo sopiva päivä.

Meillä ihan sama juttu. Minä olin ehkä aktiivisempi ja katselin kalenterista sopivaa päivämäärää, jossa numerot "rimmaisivat". Nyt ollaan oltu naimisissa 23 vuotta!

Jos sitä voi kosinnaksi sanoa. Kävin kirjoittamassa kirkkoherranvirastossa paperit alle ja käskin(kehoitin) miehen käydä laittamaan oman allekirjoituksensa. Ilmoitin siinä samalla sen hääpäivän, mikä oli papille sopinut. Niin yksinkertaista se oli.

En esittänyt mitään kosintakysymystä, mutta tein aloitteen. Iltapäiväkävelyllä otin puheeksi että menisimme nyt naimisiin. En muista ollenkaan tarkkaan mitä sanoin, taisin jännittää. Mies hymyili ja sanoi tyyliin "Sopii". Hän oli joskus vuosia sitten ehdottanut avioitumista kolmesti ja aina kieltäydyin kun ahdisti liikaa. Nyt sitten oli tuntunut jo jonkin aikaa rauhalliselliselta ja hyvältä. Meidät vihittiin kaksi kuukautta myöhemmin.