Lue keskustelun säännöt.
Työelämän pitää mennä perheen edelle nykysysteemillä, jos se toteutuu..
20.04.2016 |
Miksihän suuntaus on sellainen, että käytännössä työn pitää olla aikuiselle ihmiselle koko elämän keskipiste? En tarkoita sitä, että elämäntapatyöttömyyttä pitää suosia, mutta järki nyt käteen asioissa. Elämä on ihan paljon muutakin kuin työ.
Aikuisten oikeasti, yt-neuvotteluita, jatkuvasti ihmisiä irtisanotaan töistä ja samaan aikaan näitä ihmisiä syyllistetään työttömänä olemisesta. Mahtaa olla narun nokka monella mielessä, kun masentaa jo se että olet joutunut työttömäksi aikana jolloin työpaikkoja ei varmasti ole tarjolla paljon, niin sitten työkkäristä vaan työkokeiluihin ilmaiseksi. Tuleekohan näihin mitään maalaisjärkeä sitten, että katsotaan taustatkin kunnolla. Tyhjä jotain mollin sivujen työpaikkoja tyrkyttää esille, että onhan niitä töitä tekijälle kun vain viitsii. Ei voi olla oletus, että kaikki muuttavat työpaikan perässä jonnekin. Kun perheessä toisella voi olla jo se työpaikka.
Älyttömiä esimerkiksi nuo ehdotetut työmatkat. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että syrjäseudulla asuvan pitää tehdä valinta, että työ on tärkeämpää kuin asuinpaikka ja lapset. Jos ei työtä löydy läheltä, ajat pitkää matkaa ja lapset ovat sitten yksinään aamusta iltaan. Kaikilla kun ei ole niitä turvaverkostoja lähellä. Tai sitten jätät kotisi ja muutat koko sakin sinne työpaikan lähelle. Ja jos tuuri käy, molemmat saavat töitä. Vaan harvemmin se onni noin potkaisee ja siinä sitten ollaan jätetty ystävät ja asuinseudut ja ollaan kaupungissa työttöminä.
Kommentit (23)
Sitäkin mietin tässä itse onnekkaasti vielä vakituisessa työssä käyvänä, että kun maksan ay-maksuja palkasta. Että mitä varten niitä sitten loppupeleissä maksan, jos se on Niin Väärin sitten irtisanomisen jälkeen työttömänä niitä ansiosidonnaisia nostella muina miehinä yhteiskuntaa hyväksi käyttäen.. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun ei kaikki halua jäädä kotiin, mutta jos niitä töitä ei kohtuu lähellä ole. Niin kyllä minusta ihminen on oikeutettu työnhakijaksi ilmoittautumaan. Harmi, ettei kaikilla ole toista puolisoa, joka ansaitsee hyvin ja kykenee elättämään perheen yksin. Edelleen perään maalaisjärkeä, myös työssäkäyviltä, jotka nyt satasella syyllistävät työttömiä. Mutta kyllä se mieli muuttuu, kun omaa työtä kohtaa yt:t ja on sitten samalla linjalla työttömien kanssa.
Ihmeen vähän saa kommentteja asiaan. On muuten hankalaa olla äiti, jos teet pitkää päivää, olet huono ihminen av-mammojen asteikolla, jos et lähde kotipaikkakunnan ulkopuolelle töihin, olet huono ihminen. Niin tai näin, aina väärin päin.
Toivon kovasti, että saan kaikki pienokaiseni kouluikään ennen kuin uudistukset toteutuvat. On töissä ollut kolmet yt:t viime vuosina. Ei siinä työntekijän taidot paljon ratkaise, kun koko toiminto lopetetaan.
Pahimmillaan se työn vastaanottaminen muualta tarkoittaa kodin myymistä pilkkahintaan, lasten koulun/päiväkodin vaihtoa ja puolison työttömyyttä. Tai se tarkoittaa pitkiä välimatkoja perheenjäsenten kesken, yksinäisyyttä ja rahapulaa.
Kyllä jokainen täysijärkinen ihminen ymmärtää, miksi työnteko on tärkeää ja miksi valtiontalouden ja yhteiskunnan olemassaolon takia on tärkeää että huoltosuhde pysyy kohtuullisena ja veroeuroja kilahtelee kuntien kassaan. Mutta kyse on kuitenkin myös ihmisistä, ihan oikeista elämistä ja tunteista.
Joku tasapaino pitäisi tähän löytöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne työmatkat olivat kyllä hurjan kuuloisia. Ymmärrän vielä, että esim tunnin matkan päästä on otettava työ vastaan (tämähän on ihan normaalia, jos esimerkiksi menee töihin busseilla). Puolitoista tuntia on kyllä hurja määrä, jos aikoo perhettäänkin nähdä. Varsinkin jos määrätty työ on esimerkiksi kaupan kassa tai siivooja. Kummastakaan työstä ei saa edes palkan vertaa hyvää mieltä..
Mitäs jos molemmat vanhemmat (tai ainoa vanhempi) ovat sitten 11h (työ 8h + matkat 3h) pois. Mihin lapset menevät, kun esim. koulu loppuu? Nykyisinhän aika harvalla asuu jaksavia isovanhempia lähellä niin, että voisivat joka ainoa päivä hoitaa lapsenlapset kouluun ja koulusta kotiin.
Sitten ihmetellään, miten tässä maassa on niin vähän lapsia ja niin monella nuorellakin aikuisella täysi burnout päällä..
Toivoin pitkään, että tulisi 6h työpäivät käyttöön. Siitähän oli joskus aiemmin puhetta.
Mä alan mielummin myymään itseäni kuin olisin lapsistani erossa 10-11 tuntia päivässä jos tarvii muualle töihin mennä.. mitä elämää sekin olis.. siten jää lapset kasvattamatta ja ongelmat lisääntyy kun vanhemmilla ei oo aikaa lapsilleen..lihavuus lisääntyy kun ei oo aikaa tehdä kunnon ruokaa vaan kiireessä eineksiä.. ei hyvää päivää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa puhut. Itse käyn pienten lasten äitinä kaukana töissä, mutta sekin onnistuu ainoastaan, koska miehellä on sellainen työ, ettei se vaadi pitkiä päiviä kuin harvoin ja joustaa. Ja myös oma työni joustaa jonkin verran. Meillä on myös turvaverkot tällä hetkellä kunnossa, eli esim. isovanhemmat pääsevät toisinaan hakemaan lapset.
Tämä ei onnistuisi, jos yksikin edellä mainituista asioista ei olisi kunnossa. Ja tiedän, että suurella osalla, ehkä jopa suurimmalla osalla, lapsiperheistä ei ole näin hyvä tilanne, joten tiedän, ettei kaikilta onnistuisi. Enkä syyllistä heitä, ennemmin olen itse onnellinen tilanteestani ja että työssäkäyntini onnistuu näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa puhut. Itse käyn pienten lasten äitinä kaukana töissä, mutta sekin onnistuu ainoastaan, koska miehellä on sellainen työ, ettei se vaadi pitkiä päiviä kuin harvoin ja joustaa. Ja myös oma työni joustaa jonkin verran. Meillä on myös turvaverkot tällä hetkellä kunnossa, eli esim. isovanhemmat pääsevät toisinaan hakemaan lapset.
Tämä ei onnistuisi, jos yksikin edellä mainituista asioista ei olisi kunnossa. Ja tiedän, että suurella osalla, ehkä jopa suurimmalla osalla, lapsiperheistä ei ole näin hyvä tilanne, joten tiedän, ettei kaikilta onnistuisi. Enkä syyllistä heitä, ennemmin olen itse onnellinen tilanteestani ja että työssäkäyntini onnistuu näinkin.
Ei muuten harkita lisää lapsia, ei toivoakaan, että tästä tulisi mitään, jos pitäisi vielä yhtään useamman lapsen kanssa tätä arkea yrittää pyörittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä alan mielummin myymään itseäni kuin olisin lapsistani erossa 10-11 tuntia päivässä jos tarvii muualle töihin mennä.. mitä elämää sekin olis.. siten jää lapset kasvattamatta ja ongelmat lisääntyy kun vanhemmilla ei oo aikaa lapsilleen..lihavuus lisääntyy kun ei oo aikaa tehdä kunnon ruokaa vaan kiireessä eineksiä.. ei hyvää päivää..
Sama. Mitä tahansa muuta, kuin erossa lapsista tuollaisia aikoja. Sehän on melkein koko se aika, minkä taapero edes on hereillä.
Eli päivän ohjelma (joka arkipäivä ainakin) uudistusten myötä on: aamulla ylös klo 5 -5.30, kiireellä lapsi päiväkotiin (joka ei tietenkään sijaitse siinä suunnallakaan, kuin työ) viimeistään klo 6.30. Sitten itse ajamaan sitä 1,5h, että on klo 8 töissä. Töistä pääsee klo 16, hoitopaikalta saa sitten lapsen n. klo 17.30-18.00. Siitä mahdollisesti kaupan kautta kotiin, niin kello onkin jo 18.30-19.00. Tässä välissä iltapesut ja -pisut, jotta lapsi on nukkumassa klo 20.00. Ei silti saa tarpeeksi unta.
Koko perhe kärsii, mutta ainakin on yhdessä asiassa tehty niin kuin yhteiskunta haluaa. Viis siitä, ettei lapsi saa kunnollista ruokaa tai näe vanhempiaan. Silloinkin kun näkee, ovat niin väsyneitä arjen pyörittämisestä (eli töistä), ettei lapsen kanssa enää jaksa touhuta..
Eikö 60- 70-luvuilla ollut ongelmia siinä, että isät olivat arkena paljon pois ja jäivät lapsille vieraiksi ihmisiksi? Sitähän on kritisoitu ihan järkyttävällä tavalla, niin miksi nyt halutaan takaisin tällaiseen malliin, jossa toinen vanhemmista on lapselle vieras ihminen? Ja pahimmillaan vielä niin, ettei lapsi kunnolla tunne kumpaakaan vanhemmistaan.
Ja yksinäisiä pikku- ja vähän isompiakin koululaisia on Suomi väärällään, koulukiusattuja, ilman yhtäkään kaveria. Tuo pitkä päivä onkin hitsin hyvä juttu lapselle. Läksyissäkin moni tarvitsee apua. En ymmärrä kyllä yhtään tällaisia päätöksiä, aivan kuin ne työpaikat siitä lisääntyisivät, että pitkän matkan taakse kuljetaan: sen työn voisi ottaa sellainen, joka jo asuu alueella. Olen satavarma, että jokaiseen avoimeen työpaikkaan löytyy tekijä, jos työstä maksetaan palkkaa, jolla edes jotenkuten itsensä elättää.
Joko hallituksen jäsenillä ei ole lapsia ja koululaisia tai sitten heillä on (toki jo palkankin puolesta) valtava reservi apulaisia, joko sukulaisia tai maksettuja apulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä alan mielummin myymään itseäni kuin olisin lapsistani erossa 10-11 tuntia päivässä jos tarvii muualle töihin mennä.. mitä elämää sekin olis.. siten jää lapset kasvattamatta ja ongelmat lisääntyy kun vanhemmilla ei oo aikaa lapsilleen..lihavuus lisääntyy kun ei oo aikaa tehdä kunnon ruokaa vaan kiireessä eineksiä.. ei hyvää päivää..
Sama. Mitä tahansa muuta, kuin erossa lapsista tuollaisia aikoja. Sehän on melkein koko se aika, minkä taapero edes on hereillä.
Eli päivän ohjelma (joka arkipäivä ainakin) uudistusten myötä on: aamulla ylös klo 5 -5.30, kiireellä lapsi päiväkotiin (joka ei tietenkään sijaitse siinä suunnallakaan, kuin työ) viimeistään klo 6.30. Sitten itse ajamaan sitä 1,5h, että on klo 8 töissä. Töistä pääsee klo 16, hoitopaikalta saa sitten lapsen n. klo 17.30-18.00. Siitä mahdollisesti kaupan kautta kotiin, niin kello onkin jo 18.30-19.00. Tässä välissä iltapesut ja -pisut, jotta lapsi on nukkumassa klo 20.00. Ei silti saa tarpeeksi unta.
Koko perhe kärsii, mutta ainakin on yhdessä asiassa tehty niin kuin yhteiskunta haluaa. Viis siitä, ettei lapsi saa kunnollista ruokaa tai näe vanhempiaan. Silloinkin kun näkee, ovat niin väsyneitä arjen pyörittämisestä (eli töistä), ettei lapsen kanssa enää jaksa touhuta..
Eikö 60- 70-luvuilla ollut ongelmia siinä, että isät olivat arkena paljon pois ja jäivät lapsille vieraiksi ihmisiksi? Sitähän on kritisoitu ihan järkyttävällä tavalla, niin miksi nyt halutaan takaisin tällaiseen malliin, jossa toinen vanhemmista on lapselle vieras ihminen? Ja pahimmillaan vielä niin, ettei lapsi kunnolla tunne kumpaakaan vanhemmistaan.
Jos minut työkkäri pakottaisi tuohon tilanteeseen, tekisin itsestäni lastensuojeluilmoituksen. Jos yhteiskunta on sitä mieltä, että vanhempien pitää olla noin paljon lasten luota poissa, että todellisuudessa vanhempien olisi pakko laiminlyödä lapsiaan, saisivat sitten myös löytää ratkaisun asiaan.
Vähän voisi ehkä rauhoitella sitä, että noita pitkiä matkoja olisi tulossa: lähes kaikkiin mollin sivuilla ilmoitettuihin työpaikkoihin on vähintään se 10 hakijaa. Vaikka paikkaa käskettäisiinkin hakemaan, niin ei työnantajakaan valitse sitä kaikkein kauimpaa tulevaa tekijää, ellei nyt kyse ole jostain lääkärin paikasta, johon on pakko valita pätevä. Työnantajankin etu on, että töissä on keskittynyt ja jaksava työntekijä, joka ei myöskään lähde heti pois kun löytää uuden paikan lähempää kotiaan.
Siitä täytyy kyllä olla samaa mieltä, että työ ei voi enää olla samalla tavalla kaikkien elämän keskipiste. Varsinkin kun automaatio korvaa ja tulee korvaamaan ison osan suorittavasta työstä, niin työn jakamista pitäisi oikeasti edes yrittää. Eikä automaatio ole mikään sadan vuoden päästä tapahtuva murros, vaan viiden tai kymmenen vuoden aikajänteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nyt vuoden ollut töissä viikot 460km päässä perheestä, ja koko perhe on ihan loppu tähän tilanteeseen. Kodin läheltä ei tunnu mulle löytyvän töitä, mutta toisaalta miehellä on hyvä, vakituinen paikka vain 30km matkan päässä kotoa (ehtii siis viedä lapset ja viettää aikaakin niiden kanssa), ja täällä taas ei löytyisi miehelle työtä... asun siis viikot pikkuyksiössä, ja matkustan perjantai-iltaisin kotiin, ja sunnuntai-iltana taas ajamaan duunipaikkakunnalle. Haen koko ajan uutta työtä lähempää, mutta ei löydy millään... Työtä vaillekaan en haluaisi jäädä, mutta miettinyt kyllä onko tämä ihan oikeasti tän väsymyksen ja stressin ja huolen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen vähän saa kommentteja asiaan. On muuten hankalaa olla äiti, jos teet pitkää päivää, olet huono ihminen av-mammojen asteikolla, jos et lähde kotipaikkakunnan ulkopuolelle töihin, olet huono ihminen. Niin tai näin, aina väärin päin.
siksi ihmisen pitääkin kasvaa aikuiseksi, joka osaa tehdä valintoja ilman, että siihen tarvitaan äidin/isin, av-mammojen tai stubbin tai koulutoverin tai hjalliksen lupa :)
En miettisikään tilannetta, että olisin viikot poissa kotoa työn vuoksi ja pienet lapset.. En ikinä..
Veljeni muutti 200 km paremman palkan ja "varmemman" työn perässä. Hirveä rulianssi kun vaimo ja 2 lasta, ja omistusasunto piti laittaa myyntiin. Lasten piti jättää itkien tuttu koulu ja kaverit. Vaimo jätti osa.aikatyönsä. Veljen työ kesti tasan 6 kk.den koeajan, jonka jälkeen työnantaja ilmoitti, että tilauskanta on niin vähenynyt, että eivät tarvitse enään. Edessä oli muutto takaisin lähtöpaikkakunnalle ja kummankin vanhemman työttömyys ja vuokralla asuminen. Et sillai...
Vierailija kirjoitti:
Sitäkin mietin tässä itse onnekkaasti vielä vakituisessa työssä käyvänä, että kun maksan ay-maksuja palkasta. Että mitä varten niitä sitten loppupeleissä maksan, jos se on Niin Väärin sitten irtisanomisen jälkeen työttömänä niitä ansiosidonnaisia nostella muina miehinä yhteiskuntaa hyväksi käyttäen.. ;)
Samaa mietin, maksellut kassaan maksuja kohta 20v ja myös liittoon. Minkä takia? Että koen syyllisyyttä jos satun ansiosidonnaista tarvitsemaan.
tunnen muutamankin johtavassa asemassa olevan, joilla on yksiö vuokrattuna ja asuvat siellä viikot työn vieressä. (miehiä ovat). Perhe sitten jossain muualla. Ehkä sitten miehen mielestä kivakin kun saa olla rauhassa illat mutta silti en käsitä että joku skippaa vaikka pienen lapsen kehityksen seuraamisen työn takia.
Ei ole pakko, aina voi jättää ilmoittautumatta työnhakijaksi ja jäädä kotiin.