Lue keskustelun säännöt.
Miten päätitte lapsenne nimen? :)
18.04.2016 |
Oliko paljon vääntöä kumppanin kanssa vai osuiko ajatukset heti yhteen? Tuliko nimiä suvusta vaiko kaikki nimet ihan itse keksittyjä? Kertokaahan lapsen nimen tarina :)
Kommentit (20)
Kysyttiin AVlta ehdotuksia ja valittiin typerin.
t. Liisi-Petterin ylpeät vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikkien kolmen kohdalla olen miehelle heittänyt ehdotuksia, joista mies on sitten valinnut mieleisen ja siinä se (mies kun ei pahemmin jaksanut mitään nimilistoja netissä kahlata eikä hänellä ennestään ollut mitään nimiä mielessä).
Tosin kolmannen lapsen kohdalla kaksi vanhempaa lasta tulivat mukaan keksimään nimiä. Heidän valintansa ovat toisena ja kolmantena nimenä.
Keskimmäisen lapseni nimen on keksinyt joku ihana av-mamma :D
Eli täältä vauvapalstalta olen nimen bongannut, tai siis sitä minulle ehdotettiin ;)
Esikoisen nimi vaan tuli jostain jo odotusaikana ja toiset nimet suvusta.
Kuopus oli taas niin nimensä näköinen ettei muut käyneet ja toiset nimet vaan rimmasi hyvin.
Tytön ensimmäinen nimi tuli mieleeni kun eräässä yövuorossa selasin kalenteria. Toinen nimi tulee miehen suvusta, oli hänen edesmenneen ja rakkaan mummonsa nimi. Kolmas nimi on itse asiassa työkaverini koiran nimi...
Etunimi keksittiin itse ja toinen nimi suvusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin AVlta ehdotuksia ja valittiin typerin.
t. Liisi-Petterin ylpeät vanhemmat.
No on kyllä ollut tylsä ketju, jos tuo oli typerin :o
Etunimi on 100-vuotiaaksi eläneen isomummuni nimi, upea nimi joka sopii hyvin tähän päivään ja tämä nimi merkitsee minulle pitkää ja tervettä elämää, toivon siis samanlaista elämää tyttärelleni kuin mitä isomummu koki, eli koko elämäntä täysin terveenä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etunimi päätettiin päivää ennen ristiäisiä..:D toinen ja kolmas nimi tuli ukkien mukaan. Kauhee vääntö oli siitä etunimestä kyllä..selattiin varmaan kaikki mahdolliset nimikirjat ja netti plarattiin läpi. Tytölle olis ollu paljon helpompi keksii nimi :)
Minä olin jo lapsena päättänyt nimen, jonka haluaisin antaa, jos tytön tulisin joskus saamaan. Sitten joskus 16-vuotiaina poikaystävän kanssa mietittiin, mikä annettaisiin meidän lapsen nimeksi, jos sellainen joskus tulis. Itse en ollut ehtinyt suutani edes avata, kun hän sanoi, että on miettinyt itse nimeä xxx. Ja se oli juuri se sama nimi, jonka olin itsekin aina halunnut.
Tuntui kohtalolta, ja vuosien päästä tyttö saikin tuon nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä kyllä joku tuttu voi hyvin tunnistaa, mutta menkööt silti.
Ekasta olin jo teininä päättänyt kaksi ekaa nimeä, kolmaskin olisi ollut, mutta mies ei sitä halunnut. Etsimme sitten netistä nimilistoja ja olimme heti yksimielisiä kun löysimme sen nimen.
Tokasta taas kuulin tämän etunimen jostain. Halusimme sen nimeksi ja raskausaikana törmäsimme näihin kukkiin koko ajan, joten se oli se. Toinen nimi tuli kun mummo kertoi nähneensä unen, että vauva on tämän näköinen, ihastuttiin siihen nimeen ja se oli pakko saada. Ekan kolmas nimi on sattumoisin eräästä tarinasta, bongasimme tokan kolmannen nimen sieltä myös. Ihan normaaleja nimiä ovat :)
Meillä on miehen kanssa hyvin erilainen nimimaku. Joten todella monia nimiä heiteltiin ilmaan, kunnes tuli sellainen, minkä molemmat kelpuuttivat. Esikoisen nimi on miehen ehdotus, kuopuksen nimi mun. Tokat nimet on mun miettimät, miehelle olisi riittänyt yksi etunimi. Harmittaa, ettemme saaneet tytärtä, jostain syystä tytön nimiä oli helpompi keksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halusimme pojallemme ajattoman nimen, hiukan perinteikkään nimen (ei siis välttämättä kummankaan suvusta, vaan vakiintuneen, ei mitään Joppea tai Jereä) lempeän lämpimän tai voimakkaankin nimen (päädyimme edelliseen) ja lopulta halusin muistaa nimessä jotenkin omaa rakasta isääni. En nyt halua paljastaa nimeä, mutta sanotaan, että jos isäni nimi oli Hans, niin pojasta tuli tyyliin Hannes. Ja koska mieheni isän nimi on myöskin "Hans", niin nimi sopi ihan täydellisesti!
Olisi ollut myös kivaa, jos nimeen olisi tullut jotain "komeita" kirjaimia kuten X tai G, mutta koska ei vain tullut, niin sitä ei väkisin yritetty :)
Poika on nimensä oloinen ja nimen mietinnässä meillä kesti kolmisen viikkoa. (Silloin se meinasi jo tuntua ikuisuudelta... Esikoinen kyseessä.) Toiselle lapselle (tyttö) halusin antaa yhden lapsuudenkaverini nimen ja nimi on hyvin perinteikäs, hieno ja kaunis, joten se sopi miehelleni hyvin :)
Mulla oli jo kauan ennen raskautta muutama suosikki tytön nimeksi. Pojille ei niinkään. No tulin raskaaksi ja raskauden puolivälissä sairaalaan täytettiin kaavake johon sai laittaa hätäkastenimet.
Tytölle ehdotin nimeä ja miehestä se oli ok. Pojalle ei meinattu keksiä millään nimeä. Toinen ja kolmas nimi keksittiin helposti suvusta. Laitettiin lomakkeeseen sitten yksi miehen ehdottama nimi.
Poika sieltä sitten tuli ja sai nimekseen sen mitä sairaalan lomakkeeseen täytettiin. Isän ehdottama etunimi ja kaksi muuta nimeä suvusta. Ollaan tyytyväisiä ja toivottavasti lapsikin pitää nimestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotusaikana kerran mentiin miehen kanssa kävelylle ja reitti kulki hautausmaan poikki. Katselin vanhoista hautakivistä nimiä. Yhdestä nimestä sitten inspiroiduinkin. Hulluinta on, että asumme ulkomailla ja nimet hautakivissä olivat tietysti ulkomaalaisia. Kuitenkin keksin pojalle hyvän suomalaisen nimen tyyliin "Wilfred" hautakivessä ja siitä tuli mieleen että "Pekka" olisi kiva nimi. Varmaan jotain raskaushormoneja aivoissa mutta kiva nimi kuitenkin keksittiin pojalle.
Tyttären etunimi on minun äitini toinen ja miehen isänäidin nimi, toinen nimi on väännös siskoni nimestä ja kolmas nimi se minkä kaikki aina luulevat minun nimekseni. Olen siis karoliina ja kaikki sanovat jostain syystä katariinaksi.
Pojan etunimi on isänsä isoisoisän nimi, toinen nimi miehen isän nimi ja kolmas nimi minun isäni toinen nimi.
Onpa sekavan näkönen selitys :p
Mies halusi tytöille niin tylsät tavis nimet ja piti päänsä. Nyt koulussa saman nimisiä monta :( mua harmittaa...
Kärsin nuorempana syömishäiriöstä ja luin ahkerasti erästä aiheeseen liittyvää kirjaa. Tässä kirjassa yhden kirjoittajan poikaystävä oli sympaattinen, ymmärtäväinen ja kiltti ja päätin, että jos joskus saisin pojan niin hän saisi tämän nimen. Toinen nimi on miehen ukin toinen nimi.
Sain valita aika vapaasti, Anaïs tyrmättiin, mutta muuten sain valita, kunhan toimi molemmissa maissa.
AAAAAAAAAAAA joillain on varmaan ollu pikkasen vääntöö tästäkin asiasta kun kummiksi tuli ihan SUOSIKKI_IHMISET<3
Mulla on kolme ihan ehdotonta nimisuosikkia tyttöjen nimissä, siis että kun pidänkin niistä kolmesta nimestä aivan ylitsepääsemättömän paljon! Mies piti myös ehdotuksistani, joten eipä osattu päättää ennenkuin nähtäisiin tyttö. Synnytyksen jälkeen sitten katsoimme toisiamme ''eikös se ole tämän niminen?'' ja molemmat oltiin samaa mieltä, että tämä yksi nimi näistä kolmesta oli tämän tytön nimi, ja se sitten annettiin. :)
Tytön toinen etunimi on sitten oma toinen etunimeni. Jos vielä joskus saan tytön niin hänelle on sitten ne kaksi vaihtoehtoa jäljellä, ja sitten jos kolmannenkin saisi niin hänelle valinta olisi sitten se viimeinen.. :D
Todennäköisesti ei kuitenkaan kolmea lasta tule, yksi ehkä vielä tulee jos vaan siunaantuu ja sitähän ei tietenkään voi tietää onko hän tyttö vai poika :)