Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet eri tavalla kuin vanhempasi?
18.04.2016 |
Minulla ei vielä omaa perhettä ole, mutta omia aikuiselämäni kompleksejani ajatellessani mietin usein, kuinka haluan itse tulevaisuudessa vanhempana tehdä joitain asioita aivan eri tavalla, kuin omat vanhempani. Esimerkiksi haluan, että perheessä on avoin keskusteluilmapiiri, myös ja etenkin vaikeissa asioissa. Haluan myös, että tunteet saa näyttää avoimesti.
Mitä te teette tietoisesti eri tavalla kuin omat vanhempasi? Kysymyksellä viittaan nyt ensisijaisesti tekoihin kasvattajana, mutta miksei muutenkin.
Kommentit (6)
Samat. Plus en ylisuojelisi. Oon aikuisenakin tosi varovainen nyt, etenkin muiden ihmisten suhteen. En uskalla heittäytyä ja ottaa riskejä. Vieläkin yli 30v kuulen vanhemmiltani näitä "kannattaako sinne nyt lähtä?" Tms kommentteja ihan pikkuasioihin. Samahan tuo olis kotona olla turvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vegaani, olen paljon avarakatseisempi, vanhempani ovat persuja ja minä en todellakaan ole...
Suojelen lapsiani ja kasvatan heidät itse. En vaadi lapsiltani kohtuuttomia. Lapsilleni ei huudeta, eikä heitä lyödä. Meidän lapsemme eivät joudu kantamaan aikuisten taakkoja.
En koskaan sano lapsilleni että niistä ei ole mihinkään, en sano että ne muut on parempia, en myöskään tule koskaan valehtelemaan olevani kuolemansairas, en tule lukemaan lapseni kirjoittamia kirjeitä ystävilleen, enkä aukaise heille osoitettuja. Kavereille saa mennä leikkimään ja harrastuksissa saa käydä.tässä nyt alkuun.
En ryyppää ja sekoile kännissä,yritän olla huutamatta lapsille,mutta sille ei vaan voi mitään kun palaa hermot,vituttaa ym.
Olen salliva. Siis todella salliva. Toistaiseksi se on ollut helppoa, koska minulla on todella kiltit lapset. Kaikkea oikeastaan saa tehdä, mikä ei ole vaarallista eikä pahoita toisen mieltä. Lapset saavat mennä ja tulla vapaasti, reviiri on iso ja en perään huutele, jos jollain lailla tiedän mikä on meininki ja missä ovat.
Lisäksi meillä ei lasten tarvitse syödä, koskaan, jos ei ole nälkä, eikä mitään sellaista tarvitse syödä josta ei pidä. Lapset ovat pieniruokaisia ja saavat ollakin. Herkkujen syöntiä ei rajoiteta mitenkään, mikä sekin on helppoa kun ei näille herkutkaan maistu.
Oma lapsuuskotini oli siis omlla tavallaan lämmin ja turvallinen, mutta hyvin ylisuojeleva ja autoritäärinen, meidät lapset peloteltiin suurinpiirtein niin, että jos poistuu tontilta niin kuolee sillä sekunnilla. Ja ruokailutilanteet jostain syystä olivat meillä todella ahdistavia. Kaikki piti syödä mitä lautaselle laitettiin, ja minulle kehittyikin lapsena ja nuorena syömishäiriö.