Miksi poikani valitsee tällaisen naisen?

Ihan hyvä provo. Eiköhän tähän yh-mammat tartu.

Iän myötä ihmisellä kasvaa itsetuntemus, ja alkaa erottaa omat toiveet ympäristön toiveista.

Yleensä pojat hakee äitiensä kaltaisia naisia...

Rakkaus?

Ja nainen hyvä sängyssä :P

Kysy siltä pojalta. Hitostako me se voidaan tietää.

Eipä tuossa muuta vikaa ole kuin ne muun miehen siittämät lapset.

Kysy pojaltasi miksi? Ihan mukavalta kuulostaa tuo nainen.

Minä olen ihan samanlainen kuin tuo poikasi heila. Olen vanhempi kuin poikaystäväni ja vähemmän kouluja käynyt. Kiva tietää etten sun kullanmurullesi kelpaisi. Mun poikaystävän edelliset muijat oli älykköjä mutta todella ilkeitä luonteeltaan. Ehkä sinunkin poikasi vihdoinkin halusi naisen joka on hauska, kiltti ja helppo hippimuija.

No kysyinkin epäsuoraa, tai sanoin, että olen yllättynyt. Kysyi minulta, että miksi. Mitä siihen vastaamaan?

Kyllä minä haluaisin pojan jo löytävän pidemmän suhteen, mutta tuo valinta kummastuttaa. Tulee melkoisesti kiusallisia hetkiä. Minä sitten puhun tälle nuoremmalle lapselle joka vaikuttaa kyllä hienolta ihmisalulta.

Toki rakkaus voi olla syynä, erikoista kyllä. Miehenikin sanoi että "erikoinen tapaus".. Ja tiedän kuulostavani ilkeältä, mutta kyllä sitä vähän ajattelee mitä muut ajattelevat.. Nainen kun eroaa ulkonäöltään aika paljon monista.

Ja kun ovat yhdessä aika vilkkaita. Siis poikanikin käyttäytyy aika erikoisesti. Ei meillä mitenkään jäykkää ole koskaan ollut, mutta tuollainen riehuminen (varsinkin naisen osalta, aika vieraassa paikassa) on todella kiusallista.

Ap

Sain tekstistä sellaisen käsityksen, että tämä uusi nainen ei ole kovin älykäs. Älykkyyttä pidän siis erillisenä asiana kuin mielenkiinnonkohteiden hienoutta tai yleissivistystä. Liian suuri älykkyysero muodostuu pitkässä parisuhteessa usein suureksi ongelmaksi (olettaen siis, että teidän poikanne on merkittävästi älykkäämpi osapuoli).

Suhteen alkuvaiheessa yhteinen huumori kantaa pitkälle. Mukavan ja ystävällisenkin naisen seurassa on mukava olla. Poikanne voi kaivata virkistävää vaihtelua erityyppisten eksiensä jälkeen, ja pitää täysin erilaisen ihmisen ajatusmaailmaan tutustumista jännittävänä ja kiehtovana. Mikäli toinen on kuitenkin toista selkeästi tyhmempi, jää tuo asetelma yksisuuntaiseksi: tyhmempi ei samalla tavalla kykene perehtymään älykkäämmän ajatusmaailmaan, sillä ei yksinkertaisesti ymmärrä taustalla olevia ajatusrakennelmia ja maailmankuvaa. Ihastuneena älykkäämmästä osapuolesta voi olla suloista kuunnella ja ihmetellä tyhmemmän virkistävän erilaisia juttuja. Mutta kun parisuhde etenee siihen pisteeseen, missä kumpikin rohkenee olla aivan 100 % oma itsensä, ja keskustelutaitojen merkitys kasvaa, poikasi luultavasti perääntyy. Jokainen meistä kaipaa kumppaninsa arvostusta. Älykkäämpi kyllästyy siihen, mikäli tyhmempi osapuoli ei koskaan kykene täysin ymmärtämään hänen ajatuksiaan, vaan kuuntelee vain passiivisesti. Korkeintaan ihaillen kumppaninsa viisautta, mutta kykenemättä silti hänen sanojaan itsessään syvällisesti arvostamaan, sillä ei kykene niitä oikeasti itse arvioimaan. Tässä kuitenkin menee helposti vuosikin, ennen kuin arki todella kolahtaa. Käyttäytyisin nuorta pariskuntaa kohtaan ystävällisesti ja koittaisin tehdä poikani olon mahdollisimman mukavaksi, jotta hänen ei tarvitsisi häpeillä suhdettaan oman perheensä edessä. Varautuisin kuitenkin tukemaan poikaani myöhemmin sydänsuruissa.

Pojat valitsevat äitinsä kaltaisia naisia ja naiset isiensä kaltaisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Sain tekstistä sellaisen käsityksen, että tämä uusi nainen ei ole kovin älykäs. Älykkyyttä pidän siis erillisenä asiana kuin mielenkiinnonkohteiden hienoutta tai yleissivistystä. Liian suuri älykkyysero muodostuu pitkässä parisuhteessa usein suureksi ongelmaksi (olettaen siis, että teidän poikanne on merkittävästi älykkäämpi osapuoli).

Suhteen alkuvaiheessa yhteinen huumori kantaa pitkälle. Mukavan ja ystävällisenkin naisen seurassa on mukava olla. Poikanne voi kaivata virkistävää vaihtelua erityyppisten eksiensä jälkeen, ja pitää täysin erilaisen ihmisen ajatusmaailmaan tutustumista jännittävänä ja kiehtovana. Mikäli toinen on kuitenkin toista selkeästi tyhmempi, jää tuo asetelma yksisuuntaiseksi: tyhmempi ei samalla tavalla kykene perehtymään älykkäämmän ajatusmaailmaan, sillä ei yksinkertaisesti ymmärrä taustalla olevia ajatusrakennelmia ja maailmankuvaa. Ihastuneena älykkäämmästä osapuolesta voi olla suloista kuunnella ja ihmetellä tyhmemmän virkistävän erilaisia juttuja. Mutta kun parisuhde etenee siihen pisteeseen, missä kumpikin rohkenee olla aivan 100 % oma itsensä, ja keskustelutaitojen merkitys kasvaa, poikasi luultavasti perääntyy. Jokainen meistä kaipaa kumppaninsa arvostusta. Älykkäämpi kyllästyy siihen, mikäli tyhmempi osapuoli ei koskaan kykene täysin ymmärtämään hänen ajatuksiaan, vaan kuuntelee vain passiivisesti. Korkeintaan ihaillen kumppaninsa viisautta, mutta kykenemättä silti hänen sanojaan itsessään syvällisesti arvostamaan, sillä ei kykene niitä oikeasti itse arvioimaan. Tässä kuitenkin menee helposti vuosikin, ennen kuin arki todella kolahtaa. Käyttäytyisin nuorta pariskuntaa kohtaan ystävällisesti ja koittaisin tehdä poikani olon mahdollisimman mukavaksi, jotta hänen ei tarvitsisi häpeillä suhdettaan oman perheensä edessä. Varautuisin kuitenkin tukemaan poikaani myöhemmin sydänsuruissa.

Hmm, maailmassa on kyllä vaikka kuinka paljon onnellisia avioliittoja, joissa erityisesti nainen on vähemmän älykäs ja mies se älykäs. Omat vanhempanikin, jo yli 40 vuotta onnellisesti naimisissa, ovat tällaisia: isä korkeasti koulutettu ja erittäin älykäs, äitini lämminsydäminen ,sosiaalinen ja mukava ihminen, mutta ei kyllä millään mittapuulla älykäs. 

Noin päin se usein toimii oikein hyvin että mies on älykkäämpi, mutta vain harvalla miehellä riittää itsetunto siihen että nainen olisi se selvästi älykkäämpi.

Aloittaja ei vakuta myöskään kovin erikoiselle 😳 Perusteena on siis se, että toinen vaikuttaa erikoiselle ja tilanteet ovat vaivaannuttavia 😃 Sitähän sitten hoet. Kuullostat helvetin jäykälle akalle.

Ensinnäkin arvon ap, miehet ei valitse ketään. Niitä nussitaan, jotka antaa.

Jos on erehtyy ihastumaan niin sitten se on aika sama millainen ihminen on kyseessä.

Kuhan varmistat, ettei poikasi tee lapsia tai astu avioliittoon pariin kolmeen vuoteen niin eiköhän se alkuhuuma lähe pois niin sitten näkee sopivatko oikeasti toisilleen.

Tätä olisin toivonut omalta äidiltäni - järjen ääntä.

Hahaa, kuulostat ihan anopiltani.

Mieheni edelliset naiset olivat tavallisia kauppakorkean tyttöjä. Sitten hän retkahti humanistiin. Joka pukeutui goottityyliin, jolla oli autistisia piirteitä, hippiunelmia ja joka pärjäili apurahapätkillä ja sossutuilla.

Niin sitä vaan on kymmenen vuotta kulunut yhteistä elämää, ja onnellisia ollaan. Poikaparka on vaihtanut cityasuntonsa vanhaan taloon kirkonkylässä ja unelmoi elintasonousun sijaan kanalasta.  Siltä varalta että anoppi vielä miettii josko ne kohta eroavat: kiitos kysymästä, olemme oikein onnellisia, rakastamme toisiamme paljon ja olemme ajatelleet pysyä yhdessä loppuelämämme. Poika on löytänyt sisäisen pikku hippinsä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä pojat hakee äitiensä kaltaisia naisia...

Mä en ole tuota ennen ajatellut, mutta ex-anopit ovat olleet samanlaisia vilkkaita kuin minä. Eli ehkä tuossa on jotain perää.

Mitä! eikö sun pojalla olekaan samanlainen naismaku kuin sinulla!

Ap kuulostaa todella epä-älykkäältä kun ei ymmärrä, että myös erityislapselle tulee puhua ja käyttäytyä aivan kuten muidenkin lasten kanssa. Vai onko se lapsiparka itse kohtalonsa valinnut? Monet erityiset kyllä ymmärtävät aivan hyvin mitä ympärillä tapahtuu, eivät vain aina pysty tai osaa sitä ilmaista. Ymmärtää ja näkee jos vain sisarukselle puhutaan. Kauhea kylmä akka tuo ap. 

Epäuskottava aloitus. Ei siis jatkoon.

Olen samaa mieltä tuosta älykkyydestä. Myönnän, että olen itsekin miestäni tyhmempi, mutta meillä on saman arvoinen tutkinto. Tällä naisella ei taida juuri koulutusta olla. Voisin hyvin yrittää tähän asennoitua, mutta silti mietin, ettei suhde voi kestää..

Poikani kyllä lähtee naisen riehumiseen mukaan, tai oikeastaan aloittaa sen. Eli heillä on keskenään varmasti hauskaa. En vain halua "intoilla" "lapsenlapsista" vaikka kovasti heihin haluaisin tutustua! Näiden lasten isä on rivien välistä kuultuna myös älykäs, ja eipä heidän suhdekaan kestänyt.

Ehkä sitä alitajuisesti on kateellinen, että oma poika on noin iloinen ja rento toisen kanssa. Olen myös aika yksinäinen ja haluaisin uskoa, että tuo voisi toimia. Varmasti vaikutan jäykältä kun tilanne on niin uusi. Tykkään keskustella pitkää asioista, mutta meillä tuon tytön kanssa yhteistä on vain innostus sisustamiseen. Voisin kyllä auttaa häntä lahjakkuutensa kanssa, mutta toisaalta en tällaista ihmissuhdetta välttämättä tarvi, jos ero tuleekin.

Onko jotain aikaa siihen, että suhde kestäisi pidempää? Että milloinka se alkuinnostus menee ohi? Joku taisi epäillä vuotta. Ovat tapailleet käsittääkseni lähes vuoden, mutta edenneet hitaasti.

Ap