Lue keskustelun säännöt.
Jätin miehen, koska hän oli liian "rämisevä"
17.04.2016 |
Rakastan hiljaisuutta ja rauhallisuutta, harmoniaa. Haluan aina, että kotonani on hiljaista. Ei taustamelua, kuten musiikkia, tv:n tai tietokonepelien ääntä, ei mielellään edes puhetta (paitsi rauhallista, motivoitunutta keskustelua).
Tapailin muutaman viikon miestä, joka oli muuten ihana, mutta hän oli liian rämisevä ja kaoottinen: musiikkia, tv auki, puhelin ja erilaiset viestimet pärisee ja piipittää, kavereita ramppaa kylässä, ovi käy tiuhaan, naurua, tupakansavua jne.
Joka kerta, kun tulin takaisin kotiin hänen luotaan, sieluni nautti ihanasta hiljaisuudesta ja harmoniasta. Huomasin kotona nauttivani vaikka siitä yksinkertaisesta asiasta, että aamulla sai täydessä rauhassa juoda kahvia ja lukea uutisia ilman vaaraa, että kohta ovesta remahtaa sisään rämisevää lössiä, jota täytyy hyppiä piiloon, jos se lössi paukkaa makuuhuoneeseen tai kurkkii ovista ja vaatii musiikkia yms.
Lopulta kieltäydyin menemästä miehen luo ja homma kuivui kasaan. Tajusin, että mies nauttii melusta ja hektisestä meiningistä enkä pysty sopeutumaan hänen elämäntyyliinsä eikä hän minun.
Olenko hermoherkkä? Onko tämä epänormaalia?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Olet vain asperger.
Ei vaan ehkä pikemminkin introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään että taustalla on hiljaisella musiikkia tai telkkari pitämässä ääntä, mutta en jaksa ihmisten seuraa 24/7 tai liikaa meteliä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan hiljaisuutta ja rauhallisuutta, harmoniaa. Haluan aina, että kotonani on hiljaista. Ei taustamelua, kuten musiikkia, tv:n tai tietokonepelien ääntä, ei mielellään edes puhetta (paitsi rauhallista, motivoitunutta keskustelua).
Tapailin muutaman viikon miestä, joka oli muuten ihana, mutta hän oli liian rämisevä ja kaoottinen: musiikkia, tv auki, puhelin ja erilaiset viestimet pärisee ja piipittää, kavereita ramppaa kylässä, ovi käy tiuhaan, naurua, tupakansavua jne.
Joka kerta, kun tulin takaisin kotiin hänen luotaan, sieluni nautti ihanasta hiljaisuudesta ja harmoniasta. Huomasin kotona nauttivani vaikka siitä yksinkertaisesta asiasta, että aamulla sai täydessä rauhassa juoda kahvia ja lukea uutisia ilman vaaraa, että kohta ovesta remahtaa sisään rämisevää lössiä, jota täytyy hyppiä piiloon, jos se lössi paukkaa makuuhuoneeseen tai kurkkii ovista ja vaatii musiikkia yms.
Lopulta kieltäydyin menemästä miehen luo ja homma kuivui kasaan. Tajusin, että mies nauttii melusta ja hektisestä meiningistä enkä pysty sopeutumaan hänen elämäntyyliinsä eikä hän minun.
Olenko hermoherkkä? Onko tämä epänormaalia?
Et ole hermoherkkä,teillä vain oli miehen kanssa ilmeisesti aika vastakohtaiset luonteet ja aina vastakohdat eivät täydennä toisiaan.Teit oikein,kun lopetit jutun alkuunsa,nyt voitte etsiä molemmat enemmän omanluonteista kumppania.
T:Toinen hiljaisuudesta nauttiva
Minun mies rämisee ja luo kaaosta todella voimakkaasti, ja olen naimisissa hänen kanssaan! Minulla ei ole turvasatamaa, johon mennä pakoon räminää. Olen ehdottanut hiljaisia tunteja päivään, mutta mies menee vain toiseen huoneeseen, laittaa oven kiinni ja hetken päästä sieltä kuuluu sähkökitaran soittoa! Musiikin kuunteleminen on toinen. En ymmärrä, miksi hän ei voi kuunnella musiikkia kuulokkeilla. Kun olen kysynyt, saan vastaukseksi, että hän nauttii siitä, että ympäröivä tila täyttyy äänestä. Mitä helkkaria?! Jotkut oikeqasti nauttii melusta, niin omituista kuin se onkin.
Vierailija kirjoitti:
Olet vain asperger.
Hassua,että nykyaikana kaikkeen tarjotaan jotain "tee-se-itse"-diagnoosia.
Joku käyttäytyy kuin kusipää?vittu mikä narsisti!
Sosiaaliset tavat hukassa? Selvä aspergeri!
Rajallinen keskittymiskyky? Varmasti ADHD.
Luonteenpiirre on vähän eri asia kuin psykiatrinen sairaus tai neurologinen erilaisuus.
Meilläkin minä kuuntelen mieluiten hiljaisuutta,mies mielialaan sopivaa musiikkia.En usko että meissä kummassakaan on vain tämän perusteella jotain "vialla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ihan pätevältä syyltä eroon ja voin samaistua sinuun. Meillä heräsi ristiriita samasta aiheesta vasta vuosien yhdessäelon jälkeen. Olin nuorempana itsekin "rämisevämpi" ja vasta sittemmin tajusin nauttivani kuitenkin enemmän rauhasta. Miehellä ei onneksi sentään ole tapana juurikaan kutsua kavereitaan kylään, mutta harrastukset ovat huomattavan kovaäänisiä ja kuuntelee mielellään raskasta musiikkia. Nyt on hieman helpottanut, kun mies on alkanut käyttää korvakuulokkeita, mutta ne hetket yksin kotona oloa ovat kyllä aina jonkinasteista hermolepoa. Täyshiljaisuudessa en tosin ole minäkään, vaan kuuntelen hiljaisella rauhallista taustamusiikkia.
Teit oikean ratkaisun. Todennäköisesti pitemmän päälle olisit vain ahdistunut melusta ja vilskeestä yhä enemmän ja enemmän. Mies puolestaan tulisi oletettavaksi levottomaksi rauhallisemmissa olosuhteissa. Luultavasti vain ärsyyntyisitte toisiinne ja liian erilaisiin elämäntapoihinne.
Sama juttu kuin siisteyden ja sotkuisuuden kanssa. Vaikeahan sitä on sovittaa elämäänsä yhteen sellaisen kanssa, jolla on niiden suhteen aivan erilainen suhtautuminen kuin itsellä. Ja yleensä se on se hillitymmästä elämästä pitävä henkilö, joka joutuu kärsimään (hiljaisuus on helppo täyttää metelillä ja siisti koti sotkuilla).
Itsekin olen meluherkkä, joten aina kun käyn sukulaisilla/ystävillä, jossa televisio, musiikki tai ihmiset pauhaavat jatkuvasti, niin muutaman päivän kuluttua olen aivan kypsä palaamaan takaisin omaan keitaaseeni. Sama juttu kun äänekkäitä ihmisiä tulee kylään. Sitä vain hämmästelee että eivätkö jotkut osaa todellakaan olla hetkeäkään hiljaa tai nauttia rauhasta, vaan pakonomaisesti järjestävät milloin minkäkinlaista kakofoniaa ympäristöönsä. En missään nimessä voisi asua yhdessä vakituisesti sellaisen ihmisen kanssa ilman että pimahtaisin :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on rämisevä ja mä päinvastoin :( sillä pitäisi koko ajan olla kaveri, tv-ohjelma, peli. Silloinkin kun lapsi lueskelee, ei pysy hiljaa!! Siis laulelee ja pölisee omiaan samalla kun selailee... Meillä ei siis todella ole hiljaista, ei hetken hetkeä. Olen kyllä helisemässä usein.
Opin taas av:lta uuden sanan,"rämisevä ihminen".Oikeastaan kuvaa aika hyvin tyyppiä,joka ympäröi itsensä melulla.En varmaan voisi koskaan asua samassa kämpässä toisen ihmisen kanssa,mies haluaa heti aamusta laittaa radion päälle,ainoa ääni jonka haluan kuulla ennen kuin silmät ovat kunnolla auki,on kahvinkeittimen porina.En myöskään jaksa loputtomasti puhuvia ihmisiä,niin kuin jossain biisissä sanotaan,"hiljaisuus kauneinta musiikkia on".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni teit järkevän ratkaisun.
Olen sosiaalinen, tapaan usein ystäviäni ja kuuntelen toisinaan mielelläni hiljaisella äänellä olevaa klassista musiikkia tai oopperaa, mutta en todellakaan ole melun ystävä.
Kotona pitää olla rauhallista ja hiljaista.
Seurustelin aiemmin minua viisi vuotta nuoremman miehen kanssa, jonka kuulo oli ilmeisesti vaurioitunut jossain konsertissa nuorempana. Hänen tv:nsä huusi yhtä kovaa kuin naapurin kuuron mummon ja musiikki pauhasi mm. automatkoilla sellaisella volyymillä, että minunkin kuuloni olisi heikentynyt.
Olin kylässä isän ja hänen vaimonsa luona ja paikalla oli muitakin sukulaisia. Tv oli koko ajan auki taustalla ja pidin tilannetta nolona. Vieraiden ollessa kylässä tv pidetään kiinni ja seurustellaan vieraiden kanssa.
Olet ihan normaali, ei ole epänormaalia. Sinä ja mies olitte luonteeltanne erilaisia. Löydät varmasti jonkun jonka kanssa natsaa paremmin yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tykkään kanssa hiljaisuudesta. Kotonani on aina hiljaista. Silloin tällöin laitan kyylä taustalle asmr-kuiskausvideon. Sitä en koe taustameluksi, vaan se tavallaan oikein korostaa hiljaisuutta. Esim linkissä oleva kuiskausvideo (siinä kanadalainen lesbo syö ruotsalaisia irtokarkkeja samalla kuiskaillen) pyörii taustalla usein tai joku tuon kaltainen.
En siedä räminää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet vain asperger.
Ei vaan ehkä pikemminkin introvertti.
Nyt on taas vähän introvertin käsitys hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään kanssa hiljaisuudesta. Kotonani on aina hiljaista. Silloin tällöin laitan kyylä taustalle asmr-kuiskausvideon. Sitä en koe taustameluksi, vaan se tavallaan oikein korostaa hiljaisuutta. Esim linkissä oleva kuiskausvideo (siinä kanadalainen lesbo syö ruotsalaisia irtokarkkeja samalla kuiskaillen) pyörii taustalla usein tai joku tuon kaltainen.
En siedä räminää.
Onko sillä väliä, että kuiskaaja on juuri lesbo vai miksi se piti mainita?
Kertokaa muut rauhaa rakastavat, kuinka luotte rauhaa ja harmoniaa sekä konsteja vältellä räminää ja kaaosta? Mistä löytäisi rauhallisen, harmonisen miehen?
ap.
Vierailija kirjoitti:
Opin taas av:lta uuden sanan,"rämisevä ihminen".Oikeastaan kuvaa aika hyvin tyyppiä,joka ympäröi itsensä melulla.En varmaan voisi koskaan asua samassa kämpässä toisen ihmisen kanssa,mies haluaa heti aamusta laittaa radion päälle,ainoa ääni jonka haluan kuulla ennen kuin silmät ovat kunnolla auki,on kahvinkeittimen porina.En myöskään jaksa loputtomasti puhuvia ihmisiä,niin kuin jossain biisissä sanotaan,"hiljaisuus kauneinta musiikkia on".
Tahdon rakastella sinua. Siis sen biisin nimi.
Mä voisin hyvin seurustella "rämisevän" kanssa,vaikkapa siten että molemmilla olisi oma koti ja voisin hänen luonaan käydä nauttimassa melusta. Olen yleensä tykännyt juuri sellaisista, jotka ovat vastakohtia mulle.
En pystyisi asumaan "rämisevän" miehen kanssa. Musiikin kuuntelu ja leffojen katselu kotiteatteriäänellä on vielä ok, jos ei ole jatkuvaa, mutta jos mies ei osaa tehdä mitään hiljakseen tai meillä ramppaisi jatkuvasti jotain porukkaa, en kestäisi.
Ja nimenomaan on introvertin ominaisuus se, että ei kestä jatkuvaa meteliä, ihmisiä ja trafiikkia, vaan kaipaa rauhaa. Olen itse introvertti ja juuri kuvatunlainen.
Jotkut ihmiset tosiaan eivät osaa olla, jos ei jatkuvasti ole äänilähdettä päällä jossain. Kotona telkkari tai radio huutaa, autossa luukutetaan musiikkia ja kävellessä myös napit korvilla. Oikeasti on pakko ihmetellä, että onko se kenties pakoa jostain? Ei joudu kohtaamaan omia ajatuksiaan, kun peittää kaiken melullla?
Olet vain asperger.