Vaikea pitää pokka kun mieheni sanoo

että on kyllä onnekas kun on saanut minut vaimokseen. Ja tämän sanoo siis ihan tosissaan, ei mitään vittuilua. Vaikka näin tietenkin voisi luulla. Olen häntä useamman vuoden vanhempi, minulla on lapsi ja olen vähävarainen. Ja jos nyt ulkonäöstä jotain, niin bmi on 24. Mieheni taas on lapseton, komea ja luonteesta ei voi sanoa kuin positiivista. On myös hyväpalkkaisessa työssä. Olen siis ihan mukava ja huumorintajuinen, mutta eikös me kaikki. Ja kyllä mullakin on välillä huonoja päiviä. Saako muutkin kuulla kumppaniltaan tälläistä ja onko teidänkin välillä vaikea uskoa sanooko nyt ihan tosissaan?