Miten te pidätte mielen positiivisena?
Mä vaivun vähän väliä todella herkästi synkkyyteen. Etenkin näin keväisin. Kaamosaika oli ennen tosi vaikeaa, mutta siihen on auttanut kirkasvalo hyvin. Mikä auttaisi näin keväisin ja kesäisin?
Miten te pysytte positiivisina ja tyytyväisinä omaan elämään?
Tämä ei ole varsinaista masennusta, mutta jotain jatkuvaa alakuloa ja elämäänsä kyllästyneisyyttä. Olisi kiva olla iloinen ja energinen.
Kommentit (15)
Nukun riittävästi, ulkoilen paljon (koiran kanssa on pakkokin), syön terveellisesti sekä teen asioita, joista pidän (harrastan, tapaan ystäviä, luen jne)
Jotenkin vain pitää kanavoida ajatukset oikeaan suuntaan. Jotkut asiat mättää, mutta on silti paljon aihetta kiitollisuuteen. Vaikka miten kliseiseltä kuulostaakin, niin monella on asiat paljon huonommin ja "kyllä kaikki lopulta järjestyy".
Sellaiseen yleiseen synkkyyteen ilman erikoista syytä auttaisi varmaan vain mielekäs tekeminen, mitä se nyt kullekin on. Itse järjestelen/siivoan kotia aina kun tuntuu turhalta, myyn turhaa pois, liika materia tylsistyttää entisestään. Ulkoilu piristää. Itsestään huolenpito; liikunta/raikas ilma/valo, hyvä ruoka.
Pidän huolta fyysisestä kunnosta hyvällä ravinnolla, riittävällä unella ja paljolla urheilulla. Henkistä jaksamista huollan taiteella ja kirjallisuudella, musiikilla, meditaatiolla. Mielenrauha on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Meditoinnista on paljon apua.
Minulla rukouksesta :)
jos koira on alakuloinen, nostan sen hännän pystyyn. ei mene kauaakaan, kun se jo riehuu taas onnellisena. samaa harrastan itsekin. :D
mä oon herkästi panikoiva ihminen. pieni vastoinkäyminen saa mut ahdistumaan suunnattomasti. ja kun sanon pieni, tarkoitan pientä. siihen voi riittää ihan vaikka vain se, että kello tuntuu kulkevan liian nopeasti silloin, kun aikaa ei muutenkaan olisi tarpeeksi. joudun rauhoittelemaan itseäni hokemalla päässäni rauhoittelumantraa (esim. minä olen ihan ajoissa, en myöhästy, koska kuitenkin aloitin tämänkin tekemisen ajoissa, ja jos myöhästynkin, maailma ei lakkaa pyörimästä. rauhoitu ja hymyile. rauhoitu ja hymyile.) kun olen tarpeeksi kauan tuota hokenut, huomaan rauhoittuvani ja hymyileväni muutenkin kuin käskystä.
sama pätee silloin, kun tuntuu, että maailma ahdistaa. rauhoitu ja hymyile. elämä ei kuitenkaan ole kovin hankalaa. kutsun näitä hännän nosto hokemiksi.
Ulkoilu, liikunta
Terveellinen ravinto. Kasviksia, marjoja, hedelmiä... värikästä ruokaa
Juo riittävästi vettä. Yllättävän myönteinen vaikutus ;)
Vältä sokeria ja suurina määrinä ravintoköyhää ruokaa.
Läheiset, ystävät, musiikki, lukeminen, käsityöt, päiväkirja tms. Yleensäkin mielekäs tekeminen.
Hymyile, ilorse 😄
Siisti koti on myös tärkeä :)
En yritä pitää. Mun mieli saa olla aina juuri sellainen kuin se on. Jos mielen taivaalla kulkee synkkiä pilviä, kulkekoot. Jos iloisia hattaroita, niin tulkoot nekin. En ikinä yritä muuttaa sitä mitä mielessä on, vaan vain katselen, tuomitsematta hyväksi tai huonoksi.
Ja aina, koko elämän ajan, mielen sisältö muuttuu. Se muuttuu ihan itsestään, ilman että täytyy tehdä mitään. Joskus on masentuneita kausia, joskus neutraaleja, joskus iloisia. Mutta kun tietää että kaikki muuttuu koko ajan, ei ole mitään syytä pelätä että joku olo jäisi pysyvästi päälle jos ei kauheati tee jotain asialle.
Vierailija kirjoitti:
Ulkoilu, liikunta
Terveellinen ravinto. Kasviksia, marjoja, hedelmiä... värikästä ruokaaJuo riittävästi vettä. Yllättävän myönteinen vaikutus ;)
Vältä sokeria ja suurina määrinä ravintoköyhää ruokaa.
Läheiset, ystävät, musiikki, lukeminen, käsityöt, päiväkirja tms. Yleensäkin mielekäs tekeminen.
Hymyile, ilorse 😄
Siisti koti on myös tärkeä :)
Iloitse 😃
Kuka on hän, jonka täytyy kokea tyytyväisyyttä nähdessään että muilla on sentään huonommin?
Kyllä tämä on helvetti olla fyysisessä kehossa tässä julmassa iäti laajenevassa ja hiljalleen sammuvassa avaruudessa.
Jos asennoituu esim. että kaikki tapahtuu aina niin kuin pitääkin. Eli jos vaikka tapahtuu jotain huonoa, niin siitä kärsimyksestä kasvaa ja oppii jotain. Tällöin voi myös päätellä ettei mikään ole oikein eikä väärin, vaan aina juuri niin kuin pitääkin. Silloin voi myös olla tuntematta syyllisyyttä että on tehnyt ikinä mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
En yritä pitää. Mun mieli saa olla aina juuri sellainen kuin se on. Jos mielen taivaalla kulkee synkkiä pilviä, kulkekoot. Jos iloisia hattaroita, niin tulkoot nekin. En ikinä yritä muuttaa sitä mitä mielessä on, vaan vain katselen, tuomitsematta hyväksi tai huonoksi.
Ja aina, koko elämän ajan, mielen sisältö muuttuu. Se muuttuu ihan itsestään, ilman että täytyy tehdä mitään. Joskus on masentuneita kausia, joskus neutraaleja, joskus iloisia. Mutta kun tietää että kaikki muuttuu koko ajan, ei ole mitään syytä pelätä että joku olo jäisi pysyvästi päälle jos ei kauheati tee jotain asialle.
Hienosti sanottu. Oletko taiteellinen ihminen? :) Itse olen tietyllä tapaa taiteellinen ja sellainen hyvin tunteella elävä ja olen ajatellut, että se tekee minusta tällaisen alakuloon taipuvaisen. Pohjimmiltaan ajattelen, että ei nämä olotilat ole pysyviä, mutta välillä ei vaan jaksaisi tarpoa sitä alakulovaihetta.
Mukava lukea näitä teidän vastauksia ja vinkkejä. Vaikka ei ehdikään kommentoida, niin kyllä laitan ideat korvan taakse. Etenkin liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän.
ap.
Klotriptyl iltaisin ja Oxamin joskus auttavat siihen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yritä pitää. Mun mieli saa olla aina juuri sellainen kuin se on. Jos mielen taivaalla kulkee synkkiä pilviä, kulkekoot. Jos iloisia hattaroita, niin tulkoot nekin. En ikinä yritä muuttaa sitä mitä mielessä on, vaan vain katselen, tuomitsematta hyväksi tai huonoksi.
Ja aina, koko elämän ajan, mielen sisältö muuttuu. Se muuttuu ihan itsestään, ilman että täytyy tehdä mitään. Joskus on masentuneita kausia, joskus neutraaleja, joskus iloisia. Mutta kun tietää että kaikki muuttuu koko ajan, ei ole mitään syytä pelätä että joku olo jäisi pysyvästi päälle jos ei kauheati tee jotain asialle.
Hienosti sanottu. Oletko taiteellinen ihminen? :) Itse olen tietyllä tapaa taiteellinen ja sellainen hyvin tunteella elävä ja olen ajatellut, että se tekee minusta tällaisen alakuloon taipuvaisen. Pohjimmiltaan ajattelen, että ei nämä olotilat ole pysyviä, mutta välillä ei vaan jaksaisi tarpoa sitä alakulovaihetta.
Mukava lukea näitä teidän vastauksia ja vinkkejä. Vaikka ei ehdikään kommentoida, niin kyllä laitan ideat korvan taakse. Etenkin liikuntaa pitäisi harrastaa enemmän.
ap.
Kirjoittaja on selvästi tutkinut mindfulnessia. Se auttaa elämään juuri tuolla tavalla hetkeä, ja ymmärtämään että kaikki on muuttuvaa. Huonojakin hetkiä voi vain katsoa ulkopuolelta, hyväksyä, ja päästää irti.
Meditoinnista on paljon apua.