Antaisitko 18-vuotiaan muuttaa pois kotoa?

Ei siinä mitään anneta - kyseessä on lain silmissä aikuinen ihminen joka saa oman tahtonsa mukaisesti asua missä haluaa.

Ööö....olipa outo kysymys. Ei voi menestyä vanhempien nurkissa nyhjäämässä.maailma on avoin.

täh? mitä syitä on siihen että normaali 18-vuotias EI muuttaisi pois kotoa? yleensä kotoa muutetaan pois heti kun vaan siihen pystytään. Itsellä se oli juurikin 18-vuotiaana.

Hyvin sä Ikis vedät

Muutin itsekin 18-vuotiaana kotoa, menin töihin pariksi vuodeksi ennen opiskelujen alkua, valmistuin yliopistosta, työllistyin, perustin perheen ja sillä tiellä edelleen. Miksi minulle olisi pitänyt puhua järkeä? Ja mitähän tuo järkipuhe sitten olisi sisältänyt?

Tietysti antaisin. Ja olen antanutkin. Luonnollisesti keskustelisin lapseni kanssa siitä, miten hän aikoo rahoittaa asumisensa ja elämisensä, koska taloudellista apua emme pysty antamaan.

No jo olis aikaki lähteä nurkista pois.

Kannustaisin muuttaa omille. Tietenkin auttaisin tarvittaessa, mutta on normaalia ja tervettä haluta itsenäistyä. (ja päästä "karkuun" vanhempia 😁

Höh! Tietenkin antaisin ja annoinkin! Tosin muutto pitkittyi vuoden nuoremmalla, kun ei saanut vuokra-asuntoa heti.

Tytöt ovat itsenäisiä, mutta läheiset suhteet meillä on. Pyyhkeitä ja lakanoita ostelin lahjaksi jo etukäteen.

Itsenäistyminen on -ja pitääkin olla- ihanaa, myös äidin silmin. Ihanaa oli saatella tyttäret yksiöihinsä. Taloustietoutta olin tuputtanut jo murrosiästä lähtien. Tytöt osasivat laskea tulonsa ja menonsa.

Olin totaaliyh, joten isoilla summilla en pyst avustamaan. Mutta ihanaa että selviävät, nätit pikkukodit heillä on, ja äidin luokse saa aina tulla!

En haluaisi lapsen muuttavan vuokra-asuntoon eikä meillä ole varaa ostaa hänelle omaa. Toivoisin, että muuttaisi aikaisintaan 20-vuotiaana, jolloin on ehtinyt säästää 2 vuotta ASP-tilille ja voisi saada ASP-lainan.

Asumme yliopistokaupungissa hyvällä paikalla, joten opintojen puolesta ei ole ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi lapsen muuttavan vuokra-asuntoon eikä meillä ole varaa ostaa hänelle omaa. Toivoisin, että muuttaisi aikaisintaan 20-vuotiaana, jolloin on ehtinyt säästää 2 vuotta ASP-tilille ja voisi saada ASP-lainan.

Asumme yliopistokaupungissa hyvällä paikalla, joten opintojen puolesta ei ole ongelmaa. 

sehä onki fiksua ottaa lainaa vaan heti kun vaan mahollista? mikä siinä on että vuokra-asuntoon ei saisi muuttaa?

Yrittäisin ensisijaisesti puhua järkeä. Selittäisin että maailma ei ole niin pienelle turvallinen paikka, ja olisi parempi jos nuori asuisi vielä kotona, mielellään monta vuosikymmentä.

Saa muuttaa, jos haluaa. Eipä tuo ole halunnut. Kotona on hotellitason palvelu, ilmainen puhelin/vesi/sähkö/netti/auto jne., käytössä parikin televisiota, siivooja käy kerran viikossa jne. Harvalla 18v ikäisellä on varaa tähän elintasoon, joten eipä tuo nuori ole osoittanut mitään merkkejä siihen, että olisi muuttamassa. Armeijaan lähtee heinäkuussa, siihen asti varmaan sietää sitä, että elämä on yhtä kurjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi lapsen muuttavan vuokra-asuntoon eikä meillä ole varaa ostaa hänelle omaa. Toivoisin, että muuttaisi aikaisintaan 20-vuotiaana, jolloin on ehtinyt säästää 2 vuotta ASP-tilille ja voisi saada ASP-lainan.

Asumme yliopistokaupungissa hyvällä paikalla, joten opintojen puolesta ei ole ongelmaa. 

sehä onki fiksua ottaa lainaa vaan heti kun vaan mahollista? mikä siinä on että vuokra-asuntoon ei saisi muuttaa?

700 e/kk on aika paljon maksettavaa, jos ei ole tuloja

Ei vaan lukitset sen pikkulapsosen huoneeseen jossa ei ole muuta kuin pinnasänky ja potta. Eihän se millään pärjää joten parempi että on lukon takana seuraavan 40 vuotta vähintään... 

en antaisi, ja sitäpaitsi tulee hankalaa jos lapsi ei enää maksa omaa osuuttaan vuokrasta eikä ole hoitamassa nuorempia sisaruksiaan ja kuljettamassa niitä kouluun, kaverien luo ja harrastuksiin.

Mä antaisin muuttaa toisen asteen tutkinnon suorittamisen jälkeen jos haluaa. Niinhän suurin osa nuorista tekee. Muutetaan toiselle paikkakunnalle opiskelemaan tai töihin. Mutta jos esim. lukio on kesken niin tuet on tosi pienet, että on se varmaan mukavampi asua vanhempien luona. Eri asia toki jos perhe on ongelmaperhe.

Minä muutin pakosta 18-vuotiaana. Perhe muutti 250km päähän työn takia ja minulla oli abivuosi juuri alkanut, enkä halunnut siinä kohtaa vaihtaa koulua. Hyvin on mennyt. 

On normaalia haluta itsenäistyä ja se menee helposti, jos vain vanhemmat hieman auttavat esim. järkevän asunnon valitsemisessa. Täytyy tietysti miettiä, onko kyseessä normaalijärkinen ihminen (yksi tuttumme yllättyi muuttaessaan omilleen. Ei tiennyt että asumisesta pitää maksaakin). Anna muuttaa, mutta muistuta, mitä kaikkea siihen liittyy.

Sen sijaan ihmettelen esimerkiksi pikkuveljeäni, joka ei yhä edelleenkään 25 vuotiaana osoita mitään merkkejä halusta itsenäistyä. Asustelee tyytyväisenä vanhempieni nurkissa ja neuvoo minua rahankäytössä. Olen kuulemma hirveän tuhlaavainen ihminen (lainkaan huomioimatta sitä, että a) olen naimisissa ja minulla on kaksi pientä lasta = rahanmeno hieman toista, kuin kotona asuvalla b) minulla ei ole rahahuolia ollut ikinä).