Ero tulossa, miehellä uusi ja lapsi unohtuu
Miehellä on toinen nainen ja hän on ilmoittanut haluavansa erota. Emme ole vielä kertoneet lapselle ja asumme saman katon alla. Tilanteessa on jo sinänsä aika paljon sulateltavaa, mutta ärtymystä herättää lisäksi se, että mies on niin uuden suhteensa huumassa, että on jo nyt jättänyt lapsen ihan sivuraiteelle. Viettää kaiken mahdollisen ajan uuden naisensa luona ja minä saan selitellä lapselle, missä iskä taas on. Olen yrittänyt sopia pelisäännöistä, mutta ei onnistu. Hirvittää, minkälaiseksi tilanne menee sitten, kun eroamme oikeasti. Mies on tähän asti ollut tosi vastuuntuntoinen isä, mutta nyt on seonnut täysin. Herääkö hän tuosta huumastaan jossain vaiheessa ja muistaa taas lapsena olemassaolon? Onko muilla vastaavia kokemuksia? Lapsi jo lähes teini-ikäinen, mutta tarvitsisi toki vielä molempia vanhempiaan.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvi teini-ikäinen enää jatkuvaa läsnäoloa
Ei tietenkään jatkuvaa läsnäoloa, mutta kyllä teinikin kaipaa sitä, että vanhempi on paikalla edes joskus silloin, kun teini tulee kotiin kavereilta tai harrastuksista. Ja kun teini menee nukkumaan. Meillä on selvästi nukkumaanmenon kanssa vaikeuksia, kun teini odottelee iskää kotiin, iltamenoja kun miehellä ei aikaisemmin juuri ole ollut.
Siinä vaiheessa ehkä herää, kun arki hiipii tuohon uuteen suhteeseen. Lopeta yrittämästä. Kerro lapselle totuus. Se satuttaa, mutta vähemmän kuin se jos myöhemmin paljastuu isän sekoilut ja se, että lapselle on valehdeltu.
Olisi kyllä tarpeen kertoa teinille, missä teidän perheessä mennään eikä vain salailla.
Miksi ihmeessä asut saman katon alla tuon miehen kanssa??!!??!!
Rohkeutta kertoa teinille, että olette eroamassa.... on varmaan jo huomannut, että jotain on tekeillä.
Jos kerran ero on väistämätön niin kertoisin teinille heti, ettei muualta kuule. Kyllä teinille voi kertoa niinkuin asiat on. Asia olisi eri jos lapsi olisi pieni alle kouluikäinen.
Ensinkin, teinille on kerrottava tilanne heti. Kun pääsette eri katon alle tilanne helpottuu: Sinä vastaat teinistä kun hän on sinulla, isä taas kun teini on hänellä.
Ei tarvitse surra tai pohtia sitä, kuka vastaa ja huomioi.
Kuulostaa niin tutulle, mun lapsen isä teki Ihan samalla tavalla, tosin mulle se ei ilmottanu naisesta vaan sain muuta kautta sen sitte selville, meni noin reilu puoli vuotta kun niiden huuma loppu ja isää taas alko lapsiki kiinnostaa. Ja meidän muksu oli sillon reilu 2v
Kerro erosta, mutta ei sitten mitään "Iskää ei enää sinun asiat kiinnosta, kun uusi nainen on tärkeämpi"
Tuo sekavuus tulee siitä että olette eronneet mutta asutte yhdessä. Isähän ei tule olemaan koulun jälkeen kotona kun olette muuttaneet erilleen, paitsi silloin kun teini on hänellä.
Teinin kanssa pitää asiat heti puhua selväksi nyt, että te eroatte mutta asumiskuvio on vielä tässä tekeillä. Hänen ei tarvitse ihmetellä, miksi isää ei näy, kun sanotte, että onhan tämä nyt hankalaa olla saman katon alla kun on päättänyt erota. Ja siksi isä viettää aikaansa naisystävän luona, kunnes saa sen oman asunnon.
Kuulostaa siltä ettet itse ole vielä tajunnut että te eroatte. Mitä pikemmin hän muuttaa pois, sitä parempi kaikille.
Joo, ei teininkään elämästä voi tärkeä ihminen hävitä tosta vaan. Vanhemmilla on tärkeä rooli tossa, et miten lapset ottaa vanhempien eron. Jos isä ei ole lapsensa elämässä, niin käykääs juttelemassa tilanteesta vaikka jossain perheneuvolassa. Isä tulee varmaan vielä jossain vaiheessa järkiinsä, jos on ollut hyvä isä tähän saakka kerran.
Tuolle isälle tekisi mieli antaa neuvo, että ottaa nyt vastaan ensimmäisen järjellisen vuokra-asunnon joka ei ole liian kaukana. Se selkiyttää asiat heti. Sopii heti tapaamiset teinin kanssa ja alkaa noudattaa niitä. Sitten muuttaa uudelleen kun löytää sellaisen missä varsinaisesti haluaa asua. Tällä lailla ei myöskään suin päin muuttaisi yhteen kenenkään kanssa, ennen kuin on toipunut yhdestä suhteesta.
En usko että isä on hävinnyt lapsen elämästä, ei vaan halua asua lapsen äidin kanssa enää, mutta ei ole vielä paikkaa minne ottaa teini. Tuo järjestyy kun hän saa asunnon.
Minustakin olisi viisainta kertoa teinille nyt heti te vanhemmat yhdessä, että eroatte ja keskustella yhdessä hänen kanssaan, että miltä tuntuisi, jos on ikään kuin kaksi kotia ja tuoda esille, että molemmat haluatte edelleen hänen kanssa viettää aikaa. Tuo on ahdistava tilanne, kun hän varmasti vaistoaa, että kaikki ei ole hyvin ja haluaisi puhua siitä isänsä ja äitinsä kanssa.
Johtuuko ero kolmannesta osapuolesta? Jos johtuu niin olet ap todella kärsivällinen ja jaksat hyvin suhtautua mieheen normaalisti, vaikka hän viettää aikaansa (tökerösti) toisen luona, vaikka eronne ei ole selvä. Toivon voimia sinulle ap, sekä voimia koko perheelle käydä pian yhdessä teinin kanssa tuo keskustelu tulevaisuudesta.
Mä luulen, että teini tietää, että häneltä salataan jotain. Kertokaa nyt hyvänen aika! Me kerrottiin kyllä lapsille heti kun eropäätös tehtiin, muutams viikko asuttiin kaikki vielä yhdessä, mutta tokihan se ilmapiiri oli erilainen ja olisi ollut hullua salata asia lapsilta. Voitiin samalla asiaa käydä läpi ja miettiä, mitkä asiat muuttuu jne. Lapset vaistoaa ja on epäreilua, jos ette kerro!
Jopa meidän 10-vuotias tiesi jo hyvin, mitä on tulossa, kun sanottiin lopulta että meillä on sulle asiaa.
Teidän teini tietää ja aavistaa jo, ja hänelle on väärin jos pidätte häntä epävarmuudessa, hänen omasta elämästä.
Jos toivot että tilanne vielä korjaantuu ja mies palaa, niin kysy häneltä. En kyllä usko että sinulla on toivoa, mutta vaikuttaa ettet ole vielä hyväksynyt itse eroa ja siksi et ole halunnut kertoa teinille.
No en tosiaan ole hyväksynyt eroa, mutta ei mieskään halua kertoa. Ero johtuu kolmannesta osapuolesta, suhde on vielä kovin tuore, mutta kiinni jäätyään mies ilmoitti samantien haluavansa erota, vaikka itse olisin ollut valmis vielä yrittämään. Nyt mies on muutaman kerran suutuspäissään sanonut, että "no kerro sille", kun olen sanonut, että on ikävää valehdella hänen puolestaan, mutta ei ole itse valmis ottamaan vastuuta kertomisesta. Mielestäni on itsestään selvää, että hän kertoo, mutta minä olen myös läsnä, eikä niin, että minä kerron, kun hän on retkillään.
Oma "kärsivällisyyteni" (joka on kyllä koetuksella) johtuu varmaan aika lailla shokkitilasta, jossa vielä elän, olen tiennyt tästä vasta muutaman viikon. Ja tosiaan hyväksyminen on niin kovin vaikeaa...
Ei tarvi teini-ikäinen enää jatkuvaa läsnäoloa