Yritän opetella nauttimaan keskeneräisyydestä

Mulla on aina ollu se huono tapa, että en osaa nauttia omasta ajasta. Silloin kun mulle tulee hetki omaa aikaa, niin heti mieli täyttyy keskeneräisistä töistä, mitä pitäis tehdä. Verhot silittää, pari koneellista pyykkiä pestä, tiskit laittaa koneeseen.....lista on loputon.

Nyt mä päätin, että olkoon. Olkoon pyykit korissa, kyllä ne kerkiää pestä myöhemminkin. Kuka niitä tiskejä tällä hetkellä kerkiää näkemään? Kyllä näillä samoilla verhoilla vielä vähän aikaa pärjää....

Tää tuntuu itsensä kiduttamiselta, kun ne keskeneräiset hommat vaan pyörii kokoajan mielessä ja sormet syyhyäis. Mutta nyt mä ajattelin opetella nauttimaan tästä omasta hetkestä ja olla ajattelematta yhtään mitään muuta.

Aaaaargh, mitä kidutusta! 😁