Lue keskustelun säännöt.
Onko 7 välivuotta jo noloa? Ahdistus...
11.04.2016 |
Olen saanut yo-lakin 2008 lopussa. Tämän ajan olen ollut enimmäkseen töissä ja parilla pitemmällä reissulla, mutta nekin oli lomia eikä mitään syvempiä kokemuksia.
Tuntuu että aika on mennyt ihan hujauksessa, heräsin vasta viiden vuoden jälkeen siihen että en ole stressannut mitään jatko-opintoja, vaikka "kuuluisi". Pari viime vuotta olen jo yrittänyt yhteen koulutukseen mihin on vaikea päästä, mutta minkä näen omana alanani. Silti, tuntuu että olen jollain lailla väliinputoaja. Tiedän millainen on oikeasti syrjäytynyt ihminen, mutta erityisesti vanhempani saavat minut tuntemaan itseni sellaiseksi.
Tuntuu että olen jollain lailla luuseri, vaikka olen melkein koko ajan vain ollut töissä ja maksanut veroja. Tehnyt työtä mikä ei ole erityisen hohdokasta, mutta silti viihdyn. Tuntuu että olen käyttänyt ajan ihan hyvin, mutta lähipiirini mielestä pitäisi olla jo oikea ammatti. Edes opiskella jotain mikä ei välttämättä työllistä. Asenne tuntuu olevan, että opiskelu on tärkeää itsensä takia, ei sen että se johtaa hyviin työmahdollisuuksiin.
Ois ehkä pitänyt johonkin Demiin tää, mutta ajattelin vaan jos joku osaisi kommentoida.
Kommentit (28)
Hei mä valmistuin työttömäks maisteriks. Viis vuotta hukkaan heitettyä aikaa (tai siis kaikki kokemukset ja ulkomailla asumiset on ollut vaan plussaa, mut en silti tiedä onko kovin hohdokasta elää loppuelämänsä työmarkkinatuella). Eli älä lähde ikinä opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole noloa, pitäähän osa yo-kirjoitusten jälkeen välivuotta koko lopun elämäänsä. Jos yo-todistuksella saa työn ja nauttii siitä työstä, niin mikäs siinä.
Ei kaikki elä elämäänsä tietyssä järjestyksessä. Ehdit hyvin vielä opiskella.
Kuule, 7 vuotta ei ole välivuodet vaan olet nyt duunari. Ei sulla ole mitään välivuosia opinnoissa saati että voisit puhua jatko-opinnoista. Olet suorittanut toisen asteen tutkinnon eli yo-tutkinnon etkä muuta. Jatko-opinnot ovat sitten erikseen kandi/maisterivaiheen jälkeen, mutta sinähän et ole edes päässyt mihinkään opiskelemaan. Olet ikuinen ylioppilas, et muuta.
No, en kutsuisi tuota enää välivuodeksi. Eihän joku lukion jälkeen koulut jättänyt ja työelämässä ollut 4-kymppinen sano, että on tullut parikyt välivuotta pidetttä. Olet siis ollut töissä ja nyt haluat opiskella. Toivottavasti pääset haluamaasi kouluun mahd. pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sinun elämä, eikä mitään noloa. Lakkaa kokonaan ajattelemasta, millä tavoin joku voisi ajatella sinun elämästäsi. Elä, unohda noloudet.
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä ylemmän kanssa, "seitsemän välivuotta" kuulostaa aika ankealta. Siinä on selvä ennakkolataus, ajatus siitä että sinun olisi pitänyt heti lukion jälkeen hakeutua opiskelemaan ja nämä seitsemän työvuotta ovat olleet jokin tyhjä välitila.
Minusta ei ole mitään noloa jos haluaa ensin tehdä töitä ja kasvaa aikuiseksi ja vasta sitten valita lopullisen alansa. Itse kadun aivan valtavasti sitä etten pitänyt välivuotta. Pääsin heti lukion jälkeen opiskelemaan, mutta huomasin jo ensimmäisenä syksynä ettei ala motivoinut ollenkaan. En kuitenkaan uskaltanut heittää kirvestä kaivoon heti, vaan jatkoin hammasta purren 1,5 v kunnes lopulta uskalsin lopettaa. En halunnut valmistua ja katkeroitua. Nyt olen töissä ja haen samalla uudelle alalle joka tuntuu omalta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
No juurikin näin ja tämä vielä asiallisesti sanottuna.
En usko, että työnantajia suuresti kiinnostaa työnhakija, joka ei ole 8 vuodessa saanut opintoja aloitettua. Osoittaa päämäärättömyyttä ja kunnianhimon puutetta ja syntyy vaikutelma ajelehtivasta luonteesta. Meinaan vaan kun hakijoina on monia, joilla on kaksikin tutkintoa. Lisäksi tutkinnon puuttuminen vaikuttaa joillakin aloilla palkkaa vähentävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettaisit uskottelemasta itsellesi mistään välivuosista. Se opiskelu meni jo, nyt olet lähinnä hengailija vailla mitään realistista suunnitelmaa tulevaisuudelle. Mutta voihan sinusta vielä joskus joku aikuisopiskelija tulle.
Hei, älä huoli! Paljon pahempi mielestäni olisi ollut, jos olisit väkisin lähtenyt jotain alaa opiskelemaan, mikä ei olisi ollut sinulle oikea! Olisit kuitenkin katunut myöhemmin käytyä väärää koulutusta ja menettänyt arvokkaita opintotukikuukausia. Minä tein niin ja hiukan kyllä kaduttaa kun muiden painostuksesta minäkin menin opiskelemaan vaan jotain. Nyt haaveilen kyllä uudesta koulutuksesta, mutta paljon mieluummin olisin näin jälkikäteen vaikka työskennellyt jossain kaupassa tms :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Nelikymppisenä on hukassa (lue: kelvoton) työmarkkinoilla myös alanvaihtajana. Pitkäkään työkokemus ei auta, jos se on eri alalta (totesin juuri, olen valmistumassa aikuisena maisteriksi ja alalleni yhtä vihreä kuin ne 15 v nuoremmat). "Elämän mittainen opiskelu", pah 😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
No juurikin näin ja tämä vielä asiallisesti sanottuna.
En usko, että työnantajia suuresti kiinnostaa työnhakija, joka ei ole 8 vuodessa saanut opintoja aloitettua. Osoittaa päämäärättömyyttä ja kunnianhimon puutetta ja syntyy vaikutelma ajelehtivasta luonteesta. Meinaan vaan kun hakijoina on monia, joilla on kaksikin tutkintoa. Lisäksi tutkinnon puuttuminen vaikuttaa joillakin aloilla palkkaa vähentävästi.
Alasta riippuen työkokemus voi olla plussaa siihen nähden että joku on nysvännyt kokoon kaksi tutkintoa ilman kosketusta todelliseen työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on mahdollisuudet vielä vaikka mihin ;)
Olet ollut töissä. Et kotona makaamassa tai bilettämässä. Etkä ole syrjäytynyt. Ei propleemaa.
Hyvää jatkoa ja tsemppiä elämääsi 😃
Vierailija kirjoitti:
No, en kutsuisi tuota enää välivuodeksi. Eihän joku lukion jälkeen koulut jättänyt ja työelämässä ollut 4-kymppinen sano, että on tullut parikyt välivuotta pidetttä. Olet siis ollut töissä ja nyt haluat opiskella. Toivottavasti pääset haluamaasi kouluun mahd. pian.
Joo, tiedän että välivuosi on tosi huono sana tässä yhteydessä. Mutta kuten jo sanoinkin, aika on mennyt niin nopeasti että tuntuu siltä kuin vuosia olisi mennyt pari. Ehkä sen sanominen noin on tapa psyykata itsensä tän oivalluksen jälkeen siihen, että mun duunarivuodet ei jatku tätä rataa eläkkeelle. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Nelikymppisenä on hukassa (lue: kelvoton) työmarkkinoilla myös alanvaihtajana. Pitkäkään työkokemus ei auta, jos se on eri alalta (totesin juuri, olen valmistumassa aikuisena maisteriksi ja alalleni yhtä vihreä kuin ne 15 v nuoremmat). "Elämän mittainen opiskelu", pah 😀
Riippuu alasta. Jos se on hyvin työllistävä niin alanvaihtajanakin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi kyllä joko loppututkinto tai ammatillinen tutkinto hankkia. Nelikymppisenä on kyllä aika hukassa työmarkkinoilla pelkkänä ylioppilaana.
Nelikymppisenä on hukassa (lue: kelvoton) työmarkkinoilla myös alanvaihtajana. Pitkäkään työkokemus ei auta, jos se on eri alalta (totesin juuri, olen valmistumassa aikuisena maisteriksi ja alalleni yhtä vihreä kuin ne 15 v nuoremmat). "Elämän mittainen opiskelu", pah 😀
Riippuu alasta. Jos se on hyvin työllistävä niin alanvaihtajanakin pärjää.
Hyvin työllistävät alat ovat tähän maailman aikaan kovin rajallisia...Onneksi alkuperäinen alani on sellainen, umpikujaan joutumisen jälkeen vaihtoehdot ovat käytännössä jatko-opiskelu tai paluu duunarihommiin. Ensimmäisen vaihtoehdon avulla saa lykättyä toista vielä muutamalla vuodella. Oudoksi on maailma mennyt, juuri mikään ei tunnu kannattavan.
Hae opiskelemaan ja hanki ammatti tai tee nykyistä työtäsi koko loppuelämäsi. Ikä ei ole mikään este, eivätkä "välivuodet". Jos uskot itseesi, pystyt kyllä saavuttamaan ammatin ja työpaikan vielä vanhemmalla iälläkin. Valitset vain ammatin kerralla oikein. Mieluiten sellainen ala, joka työllistää.
Vierailija kirjoitti:
Hei mä valmistuin työttömäks maisteriks. Viis vuotta hukkaan heitettyä aikaa (tai siis kaikki kokemukset ja ulkomailla asumiset on ollut vaan plussaa, mut en silti tiedä onko kovin hohdokasta elää loppuelämänsä työmarkkinatuella). Eli älä lähde ikinä opiskelemaan.
Tuolla asenteella voit pysyä työttömänä pitkäänkin. Jokainen tekee oman tulevaisuutensa, voi katkeroitua kotiin tai sinnikkäästi yrittää löytää töitä ja hankkia lisää osaamista.
Mun mielestä välivuosi on outo sanavalinta tässä yhteydessä. Parempi sanoa että lähti vanhempana tai aikuisempana opiskelemaan ja thats it.