En saanut 50-vuotislahjaksi mitään, miksi se on jonkun muun murhe?
Itse tämän valitsin. Veljille sanoin, että käyttäkää ne rahat mieluummin lapsuudenkodin remonttiin, kun siellä on sen tarve. Miehen kanssa me emme osta lahjoja toisillemme, olemme tämän päätöksen tehneet jo kauan sitten, minun aloitteestani. Ostamme aina mieluummin jotain tarpeellista yhdessä. Työnantajalta en nyt saanut mitään, sitä ehkä vähän odotin, että tarjoaisi edes lounaan, mutta olin kuitenkin lomalla synttäreiden aikaan. Suurin osa miehen suvusta ei edes tiennyt, eikä tuttavat, kun ei kukaan mun syntymäaikaani tarkkaan tiedä. Hyviä ystäviä ei nykyään ole, erinäisistä syistä.
Mutta nyt jälkikäteen veljeni on alkanut kysellä, mitä sain ja alkanut murehtia, että olisivat he jotain ostaneet, jos olisivat tienneet. Miksi pitäisi saada lahjoja vain siksi, että ikää tulee lisää? PErheen kanssa kävimme syömässä ja se oli mulle lahja itsessään, kun molemmat lapset tulivat käymään. Opiskelijoita kielsin ehdottomasti ostamasta mitään.
Kommentit (2)
No, onhan tuo nyt kuitenkin liikuttavaa huolenpitoa & rakkautta veljeltä! Sano sille, että kiitos ajatuksesta, se lämmitti, mutta lahjoja et edelleenkään halua!
Mä niin komppaan sua. Mulle oli paras lahja se, että viimeinkin sain kaikki kyselijät tajuamaan, että haluan viettää päiväni kuten kaikki muutkin päiväni! Lopultakin asia meni perille ja sain toiveeni mukaisen päivän. Kotivaatteissa, kotihommia tehden. Rauhassa ja nauttien keväästä :) Ah! Mukavaa kuulla, että en ole ainoa, vaikka välillä siltäkin on tuntunut. Kummallista painostusta tuo pakkojuhliminen ja -lahjominen!