Miten narsisti "imee voimat" puolisostaan?

Juuri näin se menee. Minulla oli ystävä, joka on narsisti. Tyypillistä käytöstä oli, että aina hänen ystäväpiirissään oli joku, johon välit olivat poikki. Häntä parjattiin kaikille muille. Lisäksi oli aina joku, joka oli ylitse muiden. Hänelle kerrottiin kaikkien muiden asiat "luottamuksella". Näitä rooleja tää narsu sitten vaihteli aina sen mukaan, mikä parhaiten ajoi hänen tarkoitusperiään. Kova oli moralisoimaan muita kaikille. Ja aina selitteli omaa käytöstään. Jostain syystä hänen toimintansa oli hyväksyttävämpää kuin toisten. Kun hän arvosteli muita, hänellä oli siihen oikeus. Jos joku muu arvosteli häntä, oli arvostelija narsisti, sosiopaatti ja mitä näitä nyt on. Vajaan kymmenen vuoden tuttavuuden jälkeen totesin, että kiitti, mulle riitti. Paras päätös ikinä!

Meillä oli samanlaista. Aina piti olla mielin kielin ja varoa sanojaan, ettei herra Täydellinen saanut kohtausta. Ajatuksensakin olisi pitänyt osata lukea. Paska mies, hyvä että on entinen. Nyt saa keskittyä töihinsä ihan koko ajan, ne kun ovat hänelle elämän tärkein asia.

Sinusta imetään voimat, jos itse annat imeä. Sinun ei tarvitse kannatella yhtään mitään, eikä tarvitse esittää mitään roolia. Itse en sairaana osaisi odottaa mitään hoivaa, osaan hoitaa ihan itse itseni. Jos illalliset eivät ole romanttisia, en rupea itsekään panostamaan sellaisiin vaan illallinen on sitten vaan pakollinen ruokailuhetki.

Elämä rakentuu SINUN OMISTA valinnoistasi. Itse en rupeaisi kenenkään pelleksi, mutta sinä sitten rupeat. Lakkaa miellittymästä muita ihmisiä ja ala elämään ihan omaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Sinusta imetään voimat, jos itse annat imeä. Sinun ei tarvitse kannatella yhtään mitään, eikä tarvitse esittää mitään roolia. Itse en sairaana osaisi odottaa mitään hoivaa, osaan hoitaa ihan itse itseni. Jos illalliset eivät ole romanttisia, en rupea itsekään panostamaan sellaisiin vaan illallinen on sitten vaan pakollinen ruokailuhetki.

Elämä rakentuu SINUN OMISTA valinnoistasi. Itse en rupeaisi kenenkään pelleksi, mutta sinä sitten rupeat. Lakkaa miellittymästä muita ihmisiä ja ala elämään ihan omaa elämääsi.

Eipä sitä kukaan vapaaehtoisesti ala uhriksi. Siihen vain ajautuu ja yhtäkkiä huomaa tilanteen kuristavuuden, jolloin on jo myöhäistä vapautua helposti jos ollenkaan.

Toki tietyn tyyppiset ihmisen ajautuvat narsistien uhreiksi, toiset eivät ollenkaan. En silti syyttäisi uhria.

Vierailija kirjoitti:

Sinusta imetään voimat, jos itse annat imeä. Sinun ei tarvitse kannatella yhtään mitään, eikä tarvitse esittää mitään roolia...

Elämä rakentuu SINUN OMISTA valinnoistasi. Itse en rupeaisi kenenkään pelleksi, mutta sinä sitten rupeat. Lakkaa miellittymästä muita ihmisiä ja ala elämään ihan omaa elämääsi.

Vastalause. En ole ap, mutta ymmärrän hyvon hänen tilannettaan.

Minulla on myös räjähdysherkkä mies mies (tasainen tai raivoava, ei edes koskaan iloinen). JOS en kannattelisi tilanteita, niin ilmapiiri kotona kääntyisi silmänräpäyksessä ukkosmyrkyksi ja raivo kohdistuu niin lapsiin kuin minuunkin. Ulkopuolisille mieheni osaa olla ystävällinen ja hyväntuulinen, joten kukaan ei uskoisi puheitani.

Lapset rakastavat kuitenkin isäänsä, eikä mies käytä viinaa, hakkaa tai käy vieraissa. Vaikea tästä on lähteäkään, kun arki sujuu kuitenkin ihan hyvin ja mies on ajallisesti vain harvoin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin se menee. Minulla oli ystävä, joka on narsisti. Tyypillistä käytöstä oli, että aina hänen ystäväpiirissään oli joku, johon välit olivat poikki. Häntä parjattiin kaikille muille. Lisäksi oli aina joku, joka oli ylitse muiden. Hänelle kerrottiin kaikkien muiden asiat "luottamuksella". Näitä rooleja tää narsu sitten vaihteli aina sen mukaan, mikä parhaiten ajoi hänen tarkoitusperiään. Kova oli moralisoimaan muita kaikille. Ja aina selitteli omaa käytöstään. Jostain syystä hänen toimintansa oli hyväksyttävämpää kuin toisten. Kun hän arvosteli muita, hänellä oli siihen oikeus. Jos joku muu arvosteli häntä, oli arvostelija narsisti, sosiopaatti ja mitä näitä nyt on. Vajaan kymmenen vuoden tuttavuuden jälkeen totesin, että kiitti, mulle riitti. Paras päätös ikinä!

Ihmisten idolisointi/demonisointi on enemmänkin rajatilaista kuin narsistista. Tunteet sinänsä ihan aitoja, mutta nollasta sataan -tyyli ja tuuliviirimäisyys tekevät ihmisestä hankalan.

Kunnon psykopaattinarsistohan taas teeskentelee tunteet sen mukaan miten ne kunakin hetkenä kannattaa esittää. Hiukan eri asia siis.

En tiedä oliko ex-mieheni narsisti vai ainoastaan tunne-elämältään hyvin epäkypsä, mutta juuri tuohon vihaisuuteen meni minut voimani. En vaan enää itse tuntenut minkäänlaista elämäniloa, kun takaraivossa kyti koko ajan pelko siitä, että mies alkaa karjua jostain naurettavasti pikkuasiasta, joka ei mene hänen mielensä mukaan. Muuten lähinnä murjotti eikä todellakaan koskaan puhunut mitään tunteistaan. Sanoi joskus rakastavansa, mutta mikään asia tai tapahtuma elämässä ei herättänyt hänessä mitään tunteita. Ei itkenyt tai edes liikuttunut mm. isänsä kuolemasta, lastemme syntymistä, tai no, mistään. En vaan lopulta enää jaksanut olla ainoa osapuoli, joka tunsi mitään.

Jatkuvaa, pientä tai suurempaa kiusantekoa ja tilanteita, joissa toimitpa miten vain, toimit väärin. Olet kuin ansojen miinoittamalla tiellä, jossa hintana on joko rakkaus tai sinä itse.

Ja rakkaansa eteen sitä tekee mitä vain. Eikö?

Esimerkki toiminnasta narsistin kanssa:

Hän haluaa taas kerran erota. Hän käyttää sitä usein uhkailuun. Hyväksyn tilanteen, eroamme, ja olen kamalan surullinen. Tällä kertaa päätän, että tämä oli sitten tässä. Jo seuraavana päivänä narsku katuu. Alkaa viikkoja kestävä taivuttelu, jonka aikana narsku lupaa mitä vain, esittää ikävöivää ja rakastavaa ja kertoo haluavansa minulle juuri niitä asioita, joita olen toivonut ja joita hän ei ennen ole halunnut. Yhtäkkiä hän on siis aivan erilainen saadakseen minut takaisin.

Hän on sinnikäs. Epätoivoisesti koitan pitää pintani ja ajatella kaikkia niitä ikäviä hetkiä ja asioita, jotka olen hänen vuokseen kokenut. Mutta silti ikävöin ja rakastan. Tiedostan olevani koukussa ja itsekin sairas hyväksyessäni sen.

Lopulta narskun sinnikkyys palkitaan. Alan taipua. Vastaan joihinkin yhteydenottoihin. Lämpenen ja mietin, josko hän olisikin tajunnut jotain. Mitä tässä tilanteessa narsisti tekee? Luulisi että hän viikkojen taivuttelun jälkeen juoksisi syliini ja olisi onnellinen, kun en täysin kadonnutkaan?

Ei. Kun olen hänen verkossaan, tilanne kääntyy päälaelleen. Yhtäkkiä kaikki on pyyhitty pois, koska minä olen kusipää ja hirveä ihminen. Asiaan liitetään myös perheeni, ystäväni, työni ja elämäni, jossa on paljon vikoja. Olen vastenmielinen ja ällöttävä, kaikkihan sen nyt näkee. Hän tietää kertoa, että kukaan ei halua minua, koska olen niin kauhea ihminen.

Jatkuva varuillaanolo, turvattomuuden tunne ja suru imee voimat. Kaikki, joka on sinulle oikein, on häneltä pois. On myös kamalaa nähdä rakkaasta ihmisestä, miten sairas hän on. Kipeintä on, ettei oikeasti taida olla muuta keinoa kuin kääntyä ja juosta. :'(

Narsku ei ole kiinnostunut siitä miten voit. Hän tietää senkin sinua paremmin, joten sitä on turha kysyä sinulta.

Tuon kertomani viikkoja kestäneen episodin aikana vanha läheiseni kuoli. Narskuni ei koskaan kysynyt miltä se minusta tuntuu. Sen sijaan hän pommitti kysymyksillä kenen kanssa olen... Vain häneen itseensä liittyvillä asioilla on hänelle merkitystä. Hän ei saa mielihyvää siitä, että tietää minun olevan onnellinen. Vain silloin, jos se johtuu jotenkin suoraan hänestä.

Narsisti on kuin kaivo, joka ei koskaan täyty.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta imetään voimat, jos itse annat imeä. Sinun ei tarvitse kannatella yhtään mitään, eikä tarvitse esittää mitään roolia...

Elämä rakentuu SINUN OMISTA valinnoistasi. Itse en rupeaisi kenenkään pelleksi, mutta sinä sitten rupeat. Lakkaa miellittymästä muita ihmisiä ja ala elämään ihan omaa elämääsi.

Vastalause. En ole ap, mutta ymmärrän hyvon hänen tilannettaan.

Minulla on myös räjähdysherkkä mies mies (tasainen tai raivoava, ei edes koskaan iloinen). JOS en kannattelisi tilanteita, niin ilmapiiri kotona kääntyisi silmänräpäyksessä ukkosmyrkyksi ja raivo kohdistuu niin lapsiin kuin minuunkin. Ulkopuolisille mieheni osaa olla ystävällinen ja hyväntuulinen, joten kukaan ei uskoisi puheitani.

Lapset rakastavat kuitenkin isäänsä, eikä mies käytä viinaa, hakkaa tai käy vieraissa. Vaikea tästä on lähteäkään, kun arki sujuu kuitenkin ihan hyvin ja mies on ajallisesti vain harvoin kotona.

Sujuuko se arki tosiaan ihan hyvin? Luepa teksitistäsi, mitä työtä sen sujuminen sinulta vaatii. Jonkun toisen kanssa se voisi sujua ihan luonnostaan. Osanottoni, itse onneksi tajusin paeta ennen lapsia. 

En tiedä, onko kyseessä narsisti tai muuten vaan häiriintyntyt luonne, mutta hänen kanssaan kommunikointi ei suju missään määrin samalla tavalla kuin muiden ihmisten kanssa. Siinä tulee mitä ihmeellisimpiä käänteitä, mielialavaihteluita, juonenmuutoksia, ihan mitä tahansa. Sinä itse et tule koskaan kuulluksi tai ymmärretyksi. Sinun tehtäväsi on tasoitella keskustelua niin, että se sujuu edes jotenkin. 

Tämä tyyppi sanoo rakastavansa. Hänen rakkautensa ei ole sellaista, mitä rakkaus yleensä on. Hänen rakkautensa on sitä, että hän rakastaa sitä, minkä tunteen hän saa sinusta itselleen. Ei hän pyri tarjoamaan sinulle parastaan, pitämään huolta, tukemaan. Hän haluaa vain sinut itselleen. 

Narsisti ei koskaan myönnä omia virheitään. Kaikki asiat hän pystyy kääntämään sen toisen syyksi. Kun on yhteisiä lapsia, tosi vaikea tästä on lähteä. Olo on veitsenterällä elämistä, jos en itse vahdi tekemisiäni, hän kyllä vahtii. Yksikin väärä sana, teko, jo alkaa raivo. Usein en edes ole tehnyt mitään normista poikkeavaa. Raskasta tämä on, häkkieläimen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei koskaan myönnä omia virheitään. Kaikki asiat hän pystyy kääntämään sen toisen syyksi. Kun on yhteisiä lapsia, tosi vaikea tästä on lähteä. Olo on veitsenterällä elämistä, jos en itse vahdi tekemisiäni, hän kyllä vahtii. Yksikin väärä sana, teko, jo alkaa raivo. Usein en edes ole tehnyt mitään normista poikkeavaa. Raskasta tämä on, häkkieläimen elämää.

Ja onko sinullakin niin, että se sana voi olla jotain ihan lähes mitä tahansa. Normaalisti tiedät, mistä toinen ärsyyntyy ja mikä loukkaa. Tällaisen henkilön kanssa sanasi väännetään niin, että loukkaus syntyy lähes mistä tahansa ja keitos on valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei koskaan myönnä omia virheitään. Kaikki asiat hän pystyy kääntämään sen toisen syyksi. Kun on yhteisiä lapsia, tosi vaikea tästä on lähteä. Olo on veitsenterällä elämistä, jos en itse vahdi tekemisiäni, hän kyllä vahtii. Yksikin väärä sana, teko, jo alkaa raivo. Usein en edes ole tehnyt mitään normista poikkeavaa. Raskasta tämä on, häkkieläimen elämää.

Mulla se raskaus loppui siihen päivään, kun sain sen ihmisen pois elämästäni. Nyt on vaan niin paljon paremmin asiat. Olen onnellinen ja vapaa ja olo on kevyt. Kivireki ja haarniska on poissa. 

Tuo "imee voiman ja valon" on hyvin sanottu. Minun entinen miesystäväni oli vakaasti yhtä mieltä yhtenä päivänä ja toista mieltä toisena aina tilanteen mukaan ja tykkäsi saarnata ihmisille valinnoistaan. Jollain tavalla lipsahti minun vastuulleni tietää, missä tilanteessa ja missä seurassa hän oli mitäkin mieltä, ja tukea häntä keskusteluissa, mutta en minä pysynyt kärryillä siitä, oliko hän milloinkin vegetaristi vai söikö pippuripihviä ja oliko perinteitä kunnioittava uskovainen vai liberaali uskonnoton. Hänellä oli menneisyydestään kahdenlaisia tarinoita: kyynel silmäkulmassa esitettyjä tuskakertomuksia ja uljaita menestystarinoita. Siis samoista asioista ja vaihtelevin yksityiskohdin. Jos jokin meni tarinoissa vikaan tai joku erehtyi huomauttamaan juttujen ristiriidoista, syy oli minun (olin hiljaa / en korjannut tilannetta / korjasin tilannetta väärin yms.), ja rangaistus tuli myöhemmin kahden kesken.

Tästä kaikesta seurasi tietenkin se, että suurin piirtein kaikki, mitä mitä sanoin tai tein, oli väärin. Ihmettelin jonkin aikaa sitä, miten minun kaltaiseni omatoiminen ja itsellinen ihminen oli päätynyt tällaiseen suhteeseen, ja lopulta keräsin voimani ja omaisuuteni ja lähdin. Mies löysi uuden hyvin nopeasti, ja toisen uuden, ja taas uuden, mutta muisti vielä useita vuosia lähetellä minulle viestejä muina miehinä aina uutta suhdetta tarvitessaan.

mikä tää mun mies on... Kaikki ulkopuoliset suorastaan jumaloivat miestäni, on niin mukava ja sosiaalinen! Olen kuulemma niin onnen tyttö, kun tuollaisen miehen oon saanut!

joo... Totuus on kotona hieman eri... Ei välitä perheestään yhtään! Ei halaa, ei hymyile, ei juttele, ei vietä aikaa ollaan vaan sen perhe. Ihan sama onko lapsilla ruokaa kunhan hän saa meetwurstia ym! Asuu täällä täyspalvelussa eikä siivoa edes omia sotkuja eikä tavaroitaan pois! Edes pyytämällä eikä käskemällä!! Olen ihan hyvännäköinen ja sutjakka ym kavereitteni mielestä ihan löytö. Mies Ei kysele kotona mitää niinä muutamana tuntina kun on kotona, istuu koneella, syö tai on vessassa. Ja se v*tun kännykkä soi kokoajan ja kyllä on niin mukavaa jutustelua! Lapset kyselee koska oot isä kotona niin "isän pitää mennä harkkoihin, kaverin kera ravintolaan ym kun pyydettiin/lupasin" meille lupaillaan Linnanmäet ym eikä ikinä mennä - mä meen lasten kanssa keskenään! On lasten kanssa vain ja ainoastaan kun joku muu näkee - kulissi. Ei pysty erota kun mähän se paska olisin kun jätän täydellisen miehen!!!!! Jopa mun on perhe on enemmän mieheni puolella!!!!

Mitä sillä on väliä, vaikka joku muu ajattelisi eron olevan sinun 'vika', 16?

Kyllä se imee vastapuolesta voimat, kun toisen mieliala  vaihtelee 15 minuutin aikana vaikka neljään eri tunnetilaan, joista kolme on negatiivisia eikä sen positiivisenkaan aitous ole samanlaista kuin 'normaalilla' ihmisellä. Ja itse yrität vaan taiteilla, että toinen pysyisi edes jotenkin neutraalina. 

Toki en tiedä, onko näissä tyypeissä kyse narsismista vai jostain muusta persoonallisuushäiriöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Sinusta imetään voimat, jos itse annat imeä. Sinun ei tarvitse kannatella yhtään mitään, eikä tarvitse esittää mitään roolia. Itse en sairaana osaisi odottaa mitään hoivaa, osaan hoitaa ihan itse itseni. Jos illalliset eivät ole romanttisia, en rupea itsekään panostamaan sellaisiin vaan illallinen on sitten vaan pakollinen ruokailuhetki.

Elämä rakentuu SINUN OMISTA valinnoistasi. Itse en rupeaisi kenenkään pelleksi, mutta sinä sitten rupeat. Lakkaa miellittymästä muita ihmisiä ja ala elämään ihan omaa elämääsi.

Juuri näin. Mies ei kyllä kuulosta yhtään narsistilta. Aloittajahan olisi ilmeisesti täysin vapaa lähtemään paskasta suhteestaan, eikä mies yritä viedä hänen itsekunnioitustaan. Ei täytä oikein narsistin tunnusmerkkejä. Syyllistääkö mies sinua ap kaikesta tai itseasiassa mistään? Ellei, ei varsinkaan ole narsisti. Ihmisissä on narsistisia piirteitä, ilmeisesti mies on aika itsekeskeinen, mutta on sinun valintasi ap, siedätkö sitä vai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinusta imetään voimat, jos itse annat imeä. Sinun ei tarvitse kannatella yhtään mitään, eikä tarvitse esittää mitään roolia...

Elämä rakentuu SINUN OMISTA valinnoistasi. Itse en rupeaisi kenenkään pelleksi, mutta sinä sitten rupeat. Lakkaa miellittymästä muita ihmisiä ja ala elämään ihan omaa elämääsi.

Vastalause. En ole ap, mutta ymmärrän hyvon hänen tilannettaan.

Minulla on myös räjähdysherkkä mies mies (tasainen tai raivoava, ei edes koskaan iloinen). JOS en kannattelisi tilanteita, niin ilmapiiri kotona kääntyisi silmänräpäyksessä ukkosmyrkyksi ja raivo kohdistuu niin lapsiin kuin minuunkin. Ulkopuolisille mieheni osaa olla ystävällinen ja hyväntuulinen, joten kukaan ei uskoisi puheitani.

Lapset rakastavat kuitenkin isäänsä, eikä mies käytä viinaa, hakkaa tai käy vieraissa. Vaikea tästä on lähteäkään, kun arki sujuu kuitenkin ihan hyvin ja mies on ajallisesti vain harvoin kotona.

Eikö vituta olla tuollainen elämäänsä hallitsematon toisen armoilla elelevä uhri?