Lue keskustelun säännöt.
Mitä te TODELLA huonokuntoiset ajattelette omasta tilanteestanne?
09.04.2016 |
Minulla on muutama kaveri/työkaveri, jotka ovat reippaasti ylipainoisia ja niin huonokuntoisia, että puuskuttavat raskaasti jo parinkymmenen metrin kävelyn jälkeen. Ikää noilla tutuilla on vain 40-55 v. Viimeksi törmäsin yhteen työkaveriin työpaikan lähellä ja ajattelin "Voi ei...". Olin tulossa hänen takanaan eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kävellä hänen luokseen, tervehtiä ja hidastaa vauhtia. Siinä sitten käveltiin hitaasti eteenpäin ja kaveri puuskutti raskaasti, kun vielä juteltiin siinä samalla. Minä jättäydyin vähän työkaverin taakse, että hän saisi määrätä vauhdin, mutta ehkä silti minun takiani hän käveli liian kovaa tai ehkä hän puuskuttaa aina kävellessään. Kerran kun olimme liikkeellä työpaikan sisällä ja meidän piti mennä kaksi kerrosta ylöspäin, minä menin tapani mukaan rappuihin. Työkaveri oli pysähtynyt hissin kohdalle, mutta tuli itsekseen mutisten minun perässäni "No joo, voidaanhan me mennä rappujakin pitkin". Tajusin, että se oli paha virhe, mutta en osannut enää peruuttaa, kun olin jo rapussa menossa ja työkaverikin oli tulossa rappuja kohti. Siinä sitten mentiin etanavauhtia (jättäydyin taas työkaverin taakse, etten liikaa hoputtaisi) ja pysähdyttiin porrastasanteelle puuskuttamaan ja tasaamaan hengitystä. Tuo on minusta aivan kamalaa. Pelkään, että nuo kaverit tai työkaverit saavat joku kerta jonkun kohtauksen tai kuolevat rasituksesta. Yritän välttää heidän kanssaan liikkumista, mutta aina se ei onnistu.
Minusta olisi kiinnostava kuulla, että jos täällä on jotain yhtä huonokuntoisia paikalla, niin mitä itse ajattelette tilanteesta. Huolestuttaako tilanne teitä itseänne? Miksi ette yritä parantaa kuntoanne? Minä olen muutamaan kertaan yrittänyt puhua yhden työkaverin kanssa kuntoilusta. En itse aloita keskustelua, mutta silloin kun hän alkaa puhua laihduttamisesta, minä otan kuntoilun puheeksi. Olen sanonut, että kuntoa voi kohottaa ihan vaan kävelemällä. Aloittaa voi vaikka kävelemällä pari bussipysäkkiä työpaikalta tai kotoa eteenpäin ja sitten vasta nousta bussin kyytiin (todellisuudessa työkaverin työmatka on vain 1,5 km, mikä olisi vallan sopiva kävelymatka). Työkaveri sanoo aina: "Joo, pitäisikin taas mennä uimaan!" (mihin hänen ei kuitenkaan tule lähdettyä). Minä en ymmärrä, miksi se kaikista helpoin, halvin ja vaivattomin tapa kohottaa kuntoa ei kelpaa, ei sitten millään :O Minunkin kuntoni perustuu reippaaseen kävelyyn (minulla ei ole autoa) ja muuhun hyötyliikuntaan. Välillä innostun käymään jumpissa, mutta kävely ja portaiden kiipeily on se, mitä teen ympäri vuoden. Vaikka on ylipainoa, se ei välttämättä tarkoita, että olisi surkeassa kunnossa. Kaksi hyvin isokokoista tuttuani pyöräilee, kävelee ja hölkkää ja retkeilee metsissä ja ovat varmaan paremmassa kunnossa kuin minä. En vaan voi ymmärtää miten joku päästää itsensä niin surkeaan kuntoon, ettei pysty kävelemään sataa metriä hengästymättä. Sehän vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen elämässä :o
Kommentit (15)
Olen itse hyväkuntoinen mutta tunnen kolme erittäin huonokuntoista ihmistä ja kaikkien kanssa on tullut juteltua, joten jos sinulle kelpaa toisen käden tietona niin tässä olisi muutamia havaintoja:
- Yhdellä on keuhkojen toimintaan vaikuttava sairaus, minkä vuoksi puuskuttaa portaissa ihan kauheasti. Käsittääkseni raskas liikunta voisi olla hänelle ihan vaarallista. Mainitsemasi 1,5 km kävely olisi varmasti hyväksi, mutta hän on sairautensa myötä vajonnut sellaiseen tilaan että kokee ettei voi tehdä oikein mitään. En tuomitse, pari kertaa on joutunut lähtemään ambulanssilla töistä sairauden vuoksi ja on suhteellisen nuori ihminen kuitenkin. Kyllä sitä varmaan kestää ennen kuin löytää motivaation liikkua itselle sopivalla tavalla.
- Yksi kaverini on aika perus, ylipainoinen ja niin huonokuntoinen että kävellessäkin puuskuttaa. Hänellä ongelma on se, ettei hän kehtaa urheilla, kun pelkää että ihmiset tuijottavat tai nauravat. Taas kuulostaa hassulta minun korvaani, mutta hänelle se on ihan oikea pelko. Ollaan joskus oltu kävelylenkillä yhdessä ja tämä kaveri esim. koko ajan vilkuili muita ja väitti että vastaantulijat tuijottavat häntä kun hän on lenkkivaatteissa (en kyllä itse ole koskaan huomannut sellaista). En tiedä miksi ei kävele enemmän, mutta luulen että häpeää sitä että puuskuttaa jo kävellessä.
- Viimeinen kaveri on huonokuntoinen mutta bmi 19, ja uskottelee itselleen olevansa terve kun on kerran laiha. On sitä mieltä että urheilullisuus on lähinnä geneettistä, ja että on ihan normaalia ettei jaksa kävellä muutamaa kilometriä. Hänellä kyse on siis siitä uskosta että hän on ihan perusterve ja liikunta olisi tarpeetonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta eikös se ole juuri liikkumattomuudesta johtuva sydänvaiva?
Huonokuntoinen voi olla laihanakin, mutta sinä ilmeisesti halusit vain tulla kauhistelemaan lihavuutta.
Olen itsekin ylipainoinen mutta en huonokuntoinen. Pyöräilen, kävelen ja joskus vähän hölkkäilen siinä kävelylenkin lomassa.
Mutta sen tiedän että kun kunto on huono, siinä on tietty kynnys ryhtyä sitä kohottamaan. Liikunta tuntuu ikävältä, raskaalta ja hävettää olla ihmisten ilmoille puuskuttava läskikasa. Liikunta ei siis tuo alussa hyviä fiiliksiä, vaan huonoja. Lisäksi sitä ajattelee että ylipaino on se suurempi paha, että pitäisi ensin laihtua. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi se kaikista helpoin, halvin ja vaivattomin tapa kohottaa kuntoa ei kelpaa, ei sitten millään
Liikunta ei ole helpoin tapa pudottaa painoa, mutta jos puhut totta ja sinua kiinnostaa ihan vain ihmisten kunto, niin ylipainolla ei pitäisi olla sinulle merkitystä. Miten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta eikös se ole juuri liikkumattomuudesta johtuva sydänvaiva?
Ei ole. Google on käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkinä kaikille jotka ei kehtaa lenkkeillä kun tuntuu että ihmiset tuijottaa: älä laita lenkkivaatteita. Kävelet vaan normaalivaatteissa niin kukaan ei arvaa et ootkin oikeasti lenkillä ;) Mä tein tuota joskus, kunnonkohotudprojektin alussa. Pyörän kanssa myös.
Vierailija kirjoitti:
Huonokuntoinen voi olla laihanakin, mutta sinä ilmeisesti halusit vain tulla kauhistelemaan lihavuutta.
Niin ja hyväkuntoinen ylipainoisenakin, kuten kirjoitukseni lopussa totesin. Minun tuttavapiirissäni ei pahemmin ole laihoja, kuten en ole itsekään. Miten minä kauhistelen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miksi se kaikista helpoin, halvin ja vaivattomin tapa kohottaa kuntoa ei kelpaa, ei sitten millään
Liikunta ei ole helpoin tapa pudottaa painoa, mutta jos puhut totta ja sinua kiinnostaa ihan vain ihmisten kunto, niin ylipainolla ei pitäisi olla sinulle merkitystä. Miten on?
Ei ole toisten ylipainolla minulle muuten merkitystä, kunhan ei tartte pelätä, että toinen kuolee käsiin huonon kuntonsa takia. Minulla on itsellänikin melkein 10 kg liikaa.
Mutta kiitos vastauksista! On se varmaan vaikea aloittaa liikkuminen, jos tuntuu, että siitä tulee vain huono olo, mutta muuta tietä ei ole :( Minullakin tuli tuo mieleen, että mikä pakko se on pistää urheiluvaatteita päälle :)
Ap
Vituttaa kun ei ole energiaa lähteä lenkille töiden jälkeen. Kävelen nopeasti enkä puuskuta kävellessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja itsekään en yritä pudottaa ylipainoani liikunnalla, kyllä ruokavalio on se, joka sen painon pudottaa...jos pudottaa :/
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa kun ei ole energiaa lähteä lenkille töiden jälkeen. Kävelen nopeasti enkä puuskuta kävellessä.
Mihin sinä sitä lenkkiä tarvitsisit, jos olet jo hyvässä kunnossa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin sellainen. Painoin 135 kiloa (170 cm) ja puuskutin portaissa. Käveleminen ja puhuminen oli no-no.
Totesin, että näin ei voi lapsia. Menin yksityiselle lihavuusleikkaukseen. Siitä on nyt 5 vuotta. Olen normaalipainoinen ja juoksen 10 kilometrin lenkkejä plus muut treenit. Olo on upea.
Se huonokuntovaihe oli kauhea.
Sanooko angina pectoris sulle jotain?