Viimesillään raskaana olevat

No et ole ainoa. Mulla viikkoja 34 ja todella tympii, elämä tylsää selviytymistä väsymyksen kanssa. Seksiä ei ole kun alapää niin hellänä ja peräpukamat vaivaa, lisäksi supistaa aivan saamaristi hidaskin liike. Liikuntaharrastus pakkotauolla supistelujen takia, täysiaikaisena saa jatkaa. En tykkää imettää, enkä valvoa. Onneksi tämä raskaus ja vauvavuosi on nopsaan ohi, isommat lapset on ihania. T. 5v n äiti

Mullakin kipuja jatkuvasti, lähinnä makaan sängyssä ja palstailen päivät pitkät, ja sekös ahdistaa vielä enemmän. Ap.

Pelottaa vähän millaiseksi tää masennus muuttuu synnytyksen jälkeen. Yritän joka aamu ajatella positiivisesti, tai opetella tykkäämään jostain, mut mikään ei tunnu hyvältä, ajatus äidiksi tulosta ei voiso vähempää kiinnostaa. Tulin nyt tänne kitisee, ku ei kellekkää muullekkaan tästä kehtaa puhua. Ap.

Kannattaa puhua tuosta etukäteen neuvolassa tai jossakin muualla, synnytyksen jälkeen voi mennä mieli vielä synkemmäksi.

Vuotta ei varmaan tarvitse odottaa, jos haluaa päästä tuulettamaan päätään. Isä on ihan yhtä hyvä hoitaja vauvalle. Tosin alkoholihan ei masennusta todellakaan paranna...

Imettää ei ole pakko, jos se ahdistaa. Eikä ole muutenkaan. Korvikemaidollakin kasvaa lapsia, eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa.

Minä siis myös rv38 ja alkuraskaus oli vaikea kaikin puolin. Meillä on ennestään yksi lapsi ja meillä menee niin hyvin, että olin kauhuissani tämän vain pilaavan kaiken. Puhuin siitä ja se helpotti. Nyt odotan ihan jännityksellä vain.

Kiitos asiallisista kommenteista. Se, että joku on jaksanut lukea ajatukseni ja vieläpä vastata, helpottaa oloani jo kummasti:) Neuvolassa puhuin aluksi rehellisesti tuntemuksistani, mutta rupesi pelottamaan, että lapsi vielä otetaan pois, kun pelkää, etten pärjää sen kanssa. Tiedän, että pärjään, hoidan koirankin moitteettomasti, ja kaikki velvollisuudet. Toivousin vaan, että vauvaan osaisi suhtautua sitten muullakin tavalla, kuin että pakko se vaan hoitaa. Joo, alkoholi ei masennusta paranna, mutta jos hetken saisi tanssia baarissa muutaman juoman voimin kavereiden kanssa, uskon että jaksaisin taas tätä kotirumbaa. Kohta jo 2kk tehnyt päivisin lähinnä kotitöitä. Mitä te teette päivisin? Ap.

Kuulostaa niin tutulta! :D Mietin tänään juuri että pitäisikö tehdä aloitus että onko muilla tämä raskauden loppuvaihe myös näin rankkaa vai olenko jotenkin poikkeava. Juuri tuli 37 viikkoa täyteen, pari viikkoa ollut jo niin fyysisesti kuin henkisesti aivan väsynyt tähän raskaana oloon. Olo on tukala ja hidasta kävelyä suurempi ponnistelu aiheuttaa supistuksia. Itsellä bonuksena vielä lievää masennus ja ahdistuneisuustaustaa ja raskaus vain pahentanut oloa. Aloitan uudelleen mt-lääkityksen pian raskauden jälkeen mutta tuskailen huonon omatunnon kanssa kun imettääkin pitäisi ja omaa lääkettäni ei suositella imetyksen kanssa.

Täälläkin odotellaan että pääsisi vetäsemään vaikka edes muutaman siiderin kesäterassille ystävien seurassa. Ei onneks kauaa enää niin raskaus on ohi. En malta odottaa että voin vedellä vaikka graavilohta, kahvia niin paljon kuin sielu sietää ja voin värjätä hiuksia hyvällä omatunnolla jne. :) Kiva tietää että en ole ainoa joilla on samankaltaisia ajatuksia, jotenkin tulee huono omatunto siitäkin jos edes miettii että tekisi saada muutama olut alle ja rentoutua. Johan sitä pidetään alkoholistina jos edes vähän ikävöi alkoholia.

Joo kahviövereitä täälläkin kaipaillaan:D Tai eniten sitä vapautta omaan kehoon, että saa pistää poskeen vaikka salmiakkia, vaikken siit niin välitäkkään ;) Nyt sit jännätään, mitä ruokakieltoi tulee, jos vauvan maha ei kestä syömisiä, kovasti aion yrittää imettää, vaikka mullekkin olisi tarpeen masennuslääkitys. Mut kiva tosiaan kuulla teidän kokemuksia raskauden ajatuksista, kun omassa lähipiirissä kaikki vaan lässyttää, miten ihanaa se oli, ja voi kun vaan halusi kotona tehdä pesää vauvan kanssa, itselle se kuulostaa vielä niin vieraalta. Ja tosiaan raskaana menettää ihmisyyden, eikä alkoholia saa ajatellakkaa, koska oot niin pyhässä tilassa, tällänen olo mulle on tullut :D Ap.

Minulla on ihan samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia! Rv 37 menossa ja olen niin väsynyt ja kypsä tähän olotilaan. Virallisella äitiyslomalla olen ollut viikon ja sitä ennen reilu pari viikkoa "kesälomalla". Kotona oleminen turhauttaa ja ärsyttää, eikä keväisestä säästä, ulkoilusta ja liikunnastakaan voi nauttia, kun liikkuminen on vaivalloista ja välillä kivuliastakin. Turhautumista lisää väsymys, sillä nukkuminen on vaikeaa ja hyvin katkonaista selkä- ja lonkkakipujen sekä vessassa ravaamisen vuoksi. Alkuraskaus meni fyysisesti hyvin ilman oksenteluja ja pahoinvointeja, nyt olen saanut kärsiä närästyksestä ja muista "normaaleista" raskausvaivoista, uusimpina vaivoina kivuliaat supistukset ja hengästyminen.

Väsyneenä ja yöllä unettomana sitä onkin hyvä pohtia lähestyvää synnytystä! Aiemmin olen lakaissut pelot ja muut pohdinnat taka-alalle, mutta nyt ne vaan vyöryvät päälle. Odotan esikoista ja ärsyttää todella, kun kaikkeen pohtimaani, en siis ole jyrkkä ajatuksissani tyyliin "näin minä lapseni kanssa toimin", tuttavat ja työkaverit vastaavat että "odota vaan, kyllä lapsen kanssa mieli muuttuu" tai "sittenpähän näet". Eli kaikki pohdiskeluni tyrmätään! 

MIeheni on todella innoissaan pienestä tulokkaasta, mikä on mielestäni todella hienoa. Hänellä vaan tuntuu olevan liian ruusuinen kuva lapsiarjesta... Siksi ylenpalttinen intoilukin joskus väsyneenä ärsyttää. 

Minä en todellakaan aio (vaikka joku lukiessaan varmaan miettii, että kyllä mieleni muuttuu, kun vauveli on kainalossa) odottaa vauvavuoden olevan ohi ennen kuin menen nauttimaan muutaman rentouttavan juoman. Voin aivan rehellisesti kertoa, olematta kuitenkaan alkoholisti, että kaipaan rentouttavaa ja nollaavaa känniä tai muutamaa virkistävää juomaa. Aiemmin olen esim. työviikon päätteeksi saunonut ja nauttinut muutaman kylmän siiderin ja tuntenut oloni taas rentoutuneeksi ja piristyneeksi. Toinen nollaamiskeino on ollut pitkät juoksu- tai kävelylenkit. Nyt en pysty nauttimaan kummastakaan rentoutuskeinosta. :(

Ennen kuin kukaan kommentoi, että miksi teet lapsia, kun et raskautta kestä tai ilman viinaa (nämä on yleisiä kommentteja täällä), kommentoin vaan, että vielä syntymätön lapseni tulee olemaan tärkeintä elämässäni ja odotan hänen tapaamistaan todella. Minulle elämänmuutos on kuitenkin suuri, lisäksi uskon ja luotan, että puolisoni on yhtä pätevä (pätevämpi? :P ) hoitamaan pienokaistamme.

Sitä tässä ihmettelen, kun kukaan ei ole tullut tähän ketjuun vielä vinkumaan, että pakkoko sitä on lisääntyä, varsinkaan kun alkoholi on koko maailma! Ja tosiaan ei ole, mutta kyllä muutama rentouttava joskus vaan toimii:D En tunne enää niin kauhean huonoa omatuntoa ajatuksistani, kun huomaan, että tosiaan taitaa olla tässä vaiheessa ihan normaalia. Ja mullakin kova liikunta on toiminut keinona purkaa pahaa oloa, nyt ei paljoa hitaasti koiran kanssa lenkkeilessä erity mielihyvähormonia, ja pistää ja särkee millo mihinkin. Vielä jos vähän jaksetaan, ei oo enää pitkä aika! Ap.

Onko teillä muilla vaikeuksia pysyä erossa mässäilystä ? Normaalisti en niin välitä herkuista, nyt tekisi kokoajan jtn hyvää mieli, johtuen varmaan siitä, ettei ole oikein muuta tekemistä. Ap.

Hei kerrankin asiallinen ja "mukava" ketju, hienoa :)

Itse olen nyt rv 28 eli en ihan kohderyhmää, mutta mielenkiinnolla luen ajatuksianne. Siis Jatkakaa ja kovasti tsemppiä teille kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Kiitos asiallisista kommenteista. Se, että joku on jaksanut lukea ajatukseni ja vieläpä vastata, helpottaa oloani jo kummasti:) Neuvolassa puhuin aluksi rehellisesti tuntemuksistani, mutta rupesi pelottamaan, että lapsi vielä otetaan pois, kun pelkää, etten pärjää sen kanssa. Tiedän, että pärjään, hoidan koirankin moitteettomasti, ja kaikki velvollisuudet. Toivousin vaan, että vauvaan osaisi suhtautua sitten muullakin tavalla, kuin että pakko se vaan hoitaa. Joo, alkoholi ei masennusta paranna, mutta jos hetken saisi tanssia baarissa muutaman juoman voimin kavereiden kanssa, uskon että jaksaisin taas tätä kotirumbaa. Kohta jo 2kk tehnyt päivisin lähinnä kotitöitä. Mitä te teette päivisin? Ap.

Kiitos itsellesi ap, että otit tämän puheeksi! Mulla myös raskaus aivan loppusuoralla ja voisi sanoa "sama täällä" kaikkeen, mitä otit esille...

Siis apua, meitsi rupee kohta itkee (syytän hormoneita:D). Kirjotin ekaa kertaa tänne palstalle, toki olen roikkunut täällä muuten vaan päivittäin, enkä ois uskonu, miten hyvä mieli tulee vertaistuesta:). Nään valoa tunnelin päässä pitkästä aikaa, kiitos palstatoverit! Ap.

Täällä myös yksi rv37 ja olen ihan valmis synnyttämään vaikka heti. Kivut on saatanalliset ja esikoista pitäisi pystyä hoitamaan kivuista huolimatta. Mies on työreissuissa lähes joka viikko. Liikuntaa ei ole voinut edes ajatella koko raskauden aikana ja tukala olo on vain pahentunut tässä raskauden loppuvaiheessa. En pääse yöllä edes sängystä ylös pissalle ilman että autan käsillä, päällä, ja kaikella muullakin, kunhan vaan alapään ei tarvitse osallistua "nousuoperaatioon'. Olen ystävistäni ainoa, joka on raskaana joten odotan myös innolla raskauden ja imetyksen loppumista, jotta pääsen kerran nollaamaan tilanteen täydellisesti. Ap kysyi,että mitä teemme päivällä: Ei yhtään mitään mitä ei ole pakko tehdä. Valmistan ruuat,käyn puistossa esikoisen kanssa ja siivoan/pyykkään kun on ihan pakko . Onneksi pian saa taas nukkua mahallaan, laittaa omat housut jalkaan ja takkikin menee kiinni. Tsemppiä kaikille loppuodotukseen!

Joo o, kyllä täälläkin sais putkahtaa laps jo maailmaa. Jännää muuten mite synnytyspelko katoaa, kun tästä tukaluudesta haluaa keinolla millä hyvänsä eroon:D Kovasti tulee haaveiltua, että kävis vaikka jossain kahvilla, mutta ikinä ei tiedä, millo tulee tunne, et pakko päästä pötkölleen. Sitten on vähänkuin vankina kotonaan. Kyllä raskaus on vaan naisen parasta aikaa :D Ap.

Juu mulla jäi kahvilla käynnit sikseen koska vaapun kuin pingviini ja kaikki ympärillä olevat ihmiset näkevät vain mahani sekä oudon/vaivalloisen kävelyn. Sitten saa jatkuvasti kommentteja, että "koska laskettu aika on" ja "onko ihan ensimmäinen". Jepjep. Haluan takaisin tilaan,jossa minut nähdään ihan ihmisenä eikä lapsenkantovälineenä.

Loppuraskaus on saatanallista aikaa, vähemmästäkin masentaa! (Täällä rv 37) Ja aina kun joku tulee sanomaan, että nauti nyt olostasi kohta sulla ei oo enää ollenkaan aikaa heh heh, tekisi mieli vain lähinnä vetassa turpaan. Tai kun joku valopää tulee kertomaan kuinka pian menee yöunet, ai ihanko totta sitten vasta? Minustahan on nyt niin helppoa nukkua, kun käyn vessassa 10x yössä ja herään toiset kymmenet supistuksiin. Jumalauta että jokaikinen kommentti raskauteen tai vauvaan liittyen tuohon äänensävyyn ottaa niin pattiin, että olen varmasti pian vaaraksi muille ihmisille.

Vastasyntyneen hoito on kuin pilvilinnoissa oloa verrattuna loppuraskauteen. Siis niissä alkuhormoneissa, toki homma menee jossain vaiheessa raskaaksi. Että älä ap vaivu epätoivoon, voi hyvinkin olla että synnytyksen jälkeen elämä tuntuu taas kuin seitsemännessä taivaassa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Joo kahviövereitä täälläkin kaipaillaan:D Tai eniten sitä vapautta omaan kehoon, että saa pistää poskeen vaikka salmiakkia, vaikken siit niin välitäkkään ;) Nyt sit jännätään, mitä ruokakieltoi tulee, jos vauvan maha ei kestä syömisiä, kovasti aion yrittää imettää, vaikka mullekkin olisi tarpeen masennuslääkitys. Mut kiva tosiaan kuulla teidän kokemuksia raskauden ajatuksista, kun omassa lähipiirissä kaikki vaan lässyttää, miten ihanaa se oli, ja voi kun vaan halusi kotona tehdä pesää vauvan kanssa, itselle se kuulostaa vielä niin vieraalta. Ja tosiaan raskaana menettää ihmisyyden, eikä alkoholia saa ajatellakkaa, koska oot niin pyhässä tilassa, tällänen olo mulle on tullut :D Ap.

Siitä on muuten ollut tutkimuksia, että oikeasti äidin syömällä ravinnolla ei ole mitään merkitystä äidinmaidon koosteeseen, ja ne turhat älä juo maitoa, kahvia, syö väkeviä ruokia -dieetit on ihan yhtä tyhjän kanssa. Kannattaa ottaa aikanaan puheeksi ja etsiä ihan lääketieteellistä tietoa asiasta, jos vauvan vatsapuruihin jatkuvasti vinkataan vaan sulle jotain uutta ruoka-ainetta mitä välttää. Ainoa mitkä menevät äidinmaitoon, ovat sellaiset aineet jotka menee äidin verenkiertoon muutenkin, esim. alkoholi. Ja sekin on tasan saman ajan maidossa kuin alkoholi omassa veressä, eli ei varastoidu sinne tissimaitoon mitenkään.

Minä lipsautin kaveriporukassani sellaisen kommentin, että en nauti raskaudesta yhtään. Sen lisäksi en pidä vauvoista koska ne itkee, eivätkä osaa kertoa mikä hätä niillä on. Ensimmäinen lapseni oli täysi koliikkivauva,yötä päivää.. Sanoin myös, että nautin suunnattomasti taaperoista ja lapsista sekä heidän kanssaan touhuamisesta sekä hoitamisesta. No ei herunut ymmärrystä lainkaan. Olen kuulemma idiootti, että hänkin lisää lapsia kun kerta "vihaan" vauvoja. Ei auttanut puolustelut, että tosiaan en nauti vauva vuodesta (varsinkaan kun eka oli koliikki ja pelkään saman toistuvan), mutta lapsihan on vauva vain ekan vuoden. Sen jälkeen homma on ihan erilaista. Ystäväni eivät muistaneet,että lapsi saadaan loppuelämää varten. Ei vain vauvavuotta varten.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä muilla vaikeuksia pysyä erossa mässäilystä ? Normaalisti en niin välitä herkuista, nyt tekisi kokoajan jtn hyvää mieli, johtuen varmaan siitä, ettei ole oikein muuta tekemistä. Ap.

Tässä tulee rv 37:lla olevan tunnustus: Olen esim. tällä viikolla syönyt joka päivä jotain herkkua. Toisina vähemmän toisina enemmän. Onneksi syön vihanneksia 500g/päivä, ja vauvan kokoarvio normaali. Mutta ihan oikeasti, onhan tämä kurjaa aikaa ja pakko saada endorfiineja edes jostain!! 

PS: Jos äidillä on stressiä tai ahdistusta, niin äidille on tutkimusten mukaan hyväksi syödä suklaata. Vähentää stressin huonoja vaikutuksia (levottomuutta) lapseen.