Eronneen kolmistaan blogistipariskunnan pienet asunnot.

Katsos kun Helsingissä asunnot ovat vähän kalliimpia kuin siellä Kontiolahdella.

Ei ole varaa isompiin kun haluavat asua tuolla seudulla

Me asutaan koko perhe (minä, mies ja taapero) kaksiossa eikä tee yhtään tiukkaa. Tämä on juuri sopiva.

Kysymyksen asettelun motivaationa mikä? Meidän perhe on aloittanut asumisuransa 45 m2:n kokoisessa kaksiossa. Rahat olivat tuolloin tiukassa, mutta muistelen tuota elämänvaihetta toisella tapaa rikkaana. Kyseinen koti oli hyvin suunniteltu ja palveli kolmihenkisen perheemme tarpeita hyvin. Vaikka Suomessa asutaankin usein melko ahtaasti, on meillä kuitenkin puhdas vesi ja ruoan kylmäketju loistavalla tasolla. Olkaamme kiitollisia siitä.

Miten yksiössä pystyy lapsen kanssa elämään?

Ihan hyvin varmasti. Sopu sijaa antaa :)

No voi kauheeta. Onko se lapsi niin isokokoinen, että tarvitsee omakotitalon ja nosturin nostamaan se muksu sisälle. 

Vierailija kirjoitti:

Miten yksiössä pystyy lapsen kanssa elämään?

No ei mitenkään tietenkään. Kaikki, jotka asuvat lapsen kanssa yksiössä kuolevat.

50- ja 60-luvuilla nelihenkinen perhe asui sujuvasti kaksiossa. Tuon ajan asunnot on suunniteltu siten: vanhemmilla vedettävä vuode olohuoneessa tai keittiössä, lapset jakoivat makuuhuoneen. Kun lapset sitten myöhemmin lensivät pesästä, asunto oli edelleen sopivan kokoinen vanhemmille, joten arvostetulta metsälähiöalueelta ei tarvinnut muuttaa.

Kannattaa tutustua suomalaisen asumisen historiaan, niin tällaiset asiat aiheuttavat vähemmän hämmennystä ja oma perspektiivi laajenee.

No jos on vaan yksi lapsi niin ei tossa ole mitään ongelmaa. Eihän siinä yksiössäkään ole se äiti silloin, vain isä ja lapsi.

Me asuttiin esikoisen kanssa 9kk 35neliön kaksiossa kolmestaan. Ainoa ongelma oli se, ettei mahtunut omaa pyykkikonetta.