Äitiyslomalta palannut työkaveri on kuin zombi....

Vierailija kirjoitti:

Hoidamme kahdestaan työtä tiimissä. Työkaverini on ollut aina fiksu, innovatiivinen, hyvä työssään. Nyt kun pari kk sitten palasi töihin, kaikki on muuttunut. Lapsi kuulemma valvottaa öisin. Hän on todella väsynyt, silmäpussit ja jotenkin turvonnut. Kokouksissa istuu torkahdellen, saan aina kertoa uudelleen kaikki ohjeistukset yms. Joudun auttamaan häntä hirveästi selittämällä asiat moneen kertaan, auttamaan joissain asiakastapauksissa jotka on väsyksissään ymmärtänyt/hoitanut väärin. Lounastauot vetäytyy yksin työhuoneeseen, enkä saa hänestä edes seuraa kahvitauoille. Harmittaa, enkä tiedä voinko auttaa häntä mitenkään. Pitäisikö ottaa asia puheeksi vai antaa olla? Tekisi mieli melkein tarjoutua joskus menemään heille yöksi ja valvoa itse jotta toinen saisi nukuttua :(

Jos lapsi on vasta 9 kk, niin sen ikäinen voi vielä hyvinkin valvottaa öisin. Tai vanhempikin itse asiassa. Eipä tuolle mitään taida työkaveri voida tehdä. Vanhempien tehtävä se on jakaa yövalvomiset niin, että molemmat jaksavat käydä töissä, jos tilanne on se, että molemmat ovat töissä.

Mulle itselle puhkes kilpirauhasen tulehdus raskausaikana ja alkaa nyt vasta tuntua, että alan olemaan oma itseni, kun olen lääkityksellä ollut 4v.

No tätähän ei saa sanoa, mut liian aikaisin perhevapailta palanneet äidit ovat usein rasite työyhteisölle. Poissaoloja on paljon koska pieni lapsi usein sairastaa paljon. Äiti on väsynyt ja ajatukset on enemmän siinä lapsessa kuin työssä. Olisi usein kaikkien kannalta parempi, että äiti olisi kotona kunnes on täysin palautunut, ja sinä aikana se työnsä jo mukavasti oppinut sijainen saisi jatkaa sijaisuutta. Muuten on pahimmillaan se tilanne, että äitikin tulee sinne töihin vähän kuin päivähoitoon, koska työteho on alentunut.

Ei kai tuolle oikein mitään voi kuin odottaa että lapsi kasvaa eikä enää valvota. Jotkut varmaan kestää valvomista paremmin mutta itse olen ihan zombi jo yhden valvotun yön jälkeen.

Voithan sinä vähän kysellä miten menee, mutta luultavasti vain aika auttaa. Aika usein käy niin, että palataan töihin ja vasta sitten mietitään miten lapsen rytmi ja opitut tavat käyvät yksiin muun perheen rytmin kanssa. Yksi työkaveri tuli takaisin töihin ja kertoi, että hänellä oli tapana nukkua taaperon kanssa miltei puolillepäivin. Kummasti oli sitten äidin vaikea taipua klo 8.30 mennessä alkavaan työpäivään ja piti kuulemma myös valvoa yöllä myöhään, koska lapsi nukahti "vain" jos äiti nukutti. Ihan järjetöntä.