Annoitteko lapselle nimiä suvusta? kertokaa lapsen nimen TARINA :)

Ei tarkoituksella, mutta pojan toinen nimi on ukin sodassa kuolleen veljen nimi. Ukki oli kyllä hyvillään, luuli, että nimivalinta tulee siitä. 

Lasten nimet päätettiin jo ennen kuin syntyivät. Nimet on kaikki suvusta, 3 lasta jokaisella 3 nimeä. Mies oli päättänyt poikien nimet jo kauan ennen kuin tapasi minut ja minulla oli nimi tytölle valmiina. Ei siinä paljoa keskusteltu.

Esikoistyttö syntyi keskellä kesää, juhannuksen tienoilla. Ulkona oli +30 astetta ja aivan uskomattoman upea sää, sinä vuonna oli muutenkin aivan mahtava kesä, lämmintä ja aurinkoista! Oli jotenkin ilmiselvää että tytöstä tulee Suvi. :)

Minulla yksi tyttö. Nimi menee näin: 

1. Nimi, joka mielestäni todella kaunis ja nimen merkitys myös erittäin kaunis

2. 102-vuotiaaksi eläneen isomummuni nimi

3. oma toinen nimeni

Vähän harmittaa se, ettei nuo nimet aivan täydellisesti soinnu yhteen.. siis sopivat kyllä yhteen, mutta eivät ole ''kuin runo'' :D Kuitenkin ovat niin merkityksellisiä nimiä, että whatever!

lapseni on Unelma Sirpa-Leena.

annoin koska mun unelmat on sirpaleena.

Me keskustelimme lapsen sukunimestä heti kun tiesin olevani raskaana, ja pädyttiin miehen sukunimeen. Mies heitti siihen etunimen, ja se kuulosti hyvältä. Nimi on mieheni vanhan tädin nimi, joka toimi mieheni varaäitinä. Mieheni äiti kuoli kun mies oli 5 v. Näin lapsi sai tädin muistoksi nimensä, ja nähtävästi myös luontonsa! Täti oli hauska tapaus, puhelias, lämmin ja omaperänen ihminen. Harmi, että kuoli kun lapsemme oli taapero.

1. nimi on ihan itse keksitty, palloteltiin kahta vaihtoehtoa ja päädyttiin sitten tähän.

2. nimi on miehen isoäidin nimi, joka sattui olemaan tyyliltään sopiva kolmatta nimeä varten.

3. nimi on mun toinen nimi, joka on myös myös mun isoisoäidin toinen nimi, samankaltainen yhden kirjaimen erolla on myös toisen puolen isoäidillä. Tämä nimi oli se, jonka tiesin alusta asti haluavani lapselle.

Lapselle oli nimi mietittynä. Meni kuitenkin vaihtoon heti synnytyksessä, kun lapsi oli aivan toisen nimisen näköinen. Heti kun katsoin lasta niin mieleeni tuli nimikokonaisuus, joka sitten annettiin. Kyllä kannatti. Se ensimmäinenkin vaihtoehto oli aivan ihana, mutta ei ollut tämän ihmisen nimi. :)

Otin vaan erilaisten mielestäni kivojen nimien merkityksistä selvää. Valitsin 3 merkitykseltään kauneinta nimeä, hyvä kokonaisuus tuli!

1. Mielestäni kaunis nimi, vähän erikoisempi/ hienostelevampi.. :D

2. Miehen isoäidin perinteinen ja kaunis nimi

3. Minun toinen nimeni, joka myös perinteinen ja klassinen.

Etunimi ja kaksi klassista yleistä nimeä muodostivat lopulta kauniin kokonaisuuden.

Mun tytön nimellä on aivan mieletön tarina! En uskalla kertoa koska mut todellakin tunnistetaan siitä jos tuttuja av:lla :D

Lapsien sukunimi on lyhyt ja terävä (mieheni sukunimi). Sen eteen ei oikein käy lyhyt a-loppuinen nimi. Sen sijaan i- tai o-loppuiset onnistuu. Halusimme kaksitavuiset kutsumanimet.

Molemmilla on kolme nimeä, Ensimmäiset keskenään samantyyliset, vanhanaikaiset, tällä hetkellä ihan tavalliset nimet. Ne sointuvat hyvin yhteen. Niissä on samoja kirjaimia, mutta alkavat eri kirjaimilla. Muuten ne ensimmäiset nimet on vain sellaiset, jotka meitä miellytti, ei mitään sukuhistoriaa, vaikka myöhemmin sitten paljastui, että löytyy suvuista.

Kolmannet nimet tulee suvusta. Tytöllä on minun etunimeni "kantanimi" eli pitkämuoto ja pojalla isänsä toinen nimi. Keskinimet on vain hyvänkuuloisia siinä välissä.

Meidän lapsilla vanhoja nimiä suvusta. Monet luulee ulkomaisiksi nimien perusteella. Ovat vain tavallisia vanhoja suomalaisia nimiä, vanhassa kirjoitusmuodossa. Perinteikkäitä isältä pojalle ja vastaavasti äidiltä tyttärelle.