Miten unohdan kusipäisen ihmisen ja hirveän kostonhalun?
Suht vakava ex-säätö kyseessä. Teki aika paskamaisesti mulle ja olin masentunut ja ahdistunut viikkoja "eron" jälkeen. Tiedän että kannattaisi vain unohtaa ja jatkaa elämää, mutta haluan vain kostaa mahdollisimman pahasti... miten pääsen eroon tästä tunteesta???
Kommentit (55)
Minä saatan itse miettiä, mitä ilkeää tekisin. Mutta se jo auttaakin, sitten ei tarvitse toteuttaa sitä.
Karmajuttu oli kyllä hyvä pointti. Ja tiedän että varmaan puolen vuoden päästä koko tyyppi ei kiinnosta enää pätkääkään, mutta tällä hetkellä...
Muistamalla, että kostoajatuksillakin annat edelleen hänelle valtaa mielialaasi ja tunteisiisi. Hän voittaa niin kauan kuin ajattelet häntä. Sen pahempaa kostoa ei olekaan kuin mennä elämässä eteenpäin ja unohtaa hänet.
itse kärsin samasta ongelmasta mutta minua auttaa jos kuulen "karman lain" tekemästä kepposesta kun niin sanottu pilkka osuu omaan nilkkaan
Myöhemmin olet iloinen, että et kostanut. Kostamalla näyttäisit vaan, että miten paljon sinua koskee. Ota opiksi mitä tilanteesta voi oppia ja mene eteenpäin.
Ps. tiedän miltä susta tuntuu
Revenge is a dish best served cold
Kirjoita vihakirje, jota et tietenkään lähetä. Auttaa kun saa asiat "ulos"
Vierailija kirjoitti:
Suht vakava ex-säätö kyseessä. Teki aika paskamaisesti mulle ja olin masentunut ja ahdistunut viikkoja "eron" jälkeen. Tiedän että kannattaisi vain unohtaa ja jatkaa elämää, mutta haluan vain kostaa mahdollisimman pahasti... miten pääsen eroon tästä tunteesta???
Ettet vain itse kuvitellut koko asiasta liikoja. Jos kostat niin saatat tehdä itsestäsi naurunalaisen.
Aika helppo varmaan kuvitella, mitä nöyryytystä tms. tekijä ei itse kestäisi. Ei ole mitenkään asioiden yläpuolella. Kaikki voivat tehdä vääriä valintoja, kuka missäkin, ja oppirahoja joutuu maksamaan. Kannattaakin ottaa oikein kunnolla opikseen, muistella varhaisimmatkin varoitusmerkit.
Mun mielestä paras muistisääntö tällaisiin tilanteisiin on:
Best payback is not revenge, it's success!
Visualisoi se; kuvittele vaikka miten laitat kaiken paskan isoon kaasuilmapalloon ja sitten vaan päästät sen menemään ja katselet miten se katoaa taivaalle. Voi olla ettei auta heti, mutta ehkä joku päivä huomaat että asia on loppuun käsitelty. :)
Mulla kävi aikoinaan exän kanssa niin, että oltiin jo tosi läheisiä, kun mun vaihtopaperit tuli ja sain päätöksen, et pääsen amerikkaan vuodeks. No exä ei tätä kestänyt, ei ees kunnolla selittänyt mitään, vaan vaihto mut vaan lennosta toiseen. Silloin mietin kostoa, mutta en kuitenkaan tehnyt mitään. Karma onneksi hoiti homman, exän uus muutti ulkomaille töihin muutaman kuukauden jälkeen. Silloin olin iloinen, etten ollut kostanut, mutta yli olin päässyt kuitenkin, sillä exä alkoi jossain vaiheessa kysellä perään, koska palaan ja sain sanoa, et sori mut ei kuulu sulle, en oo kiinnostunu :D
Tekikö tuo ihminen moraalisesti väärin sinua kohtaan? Vai petyitkö ns. omiin odotuksiisi?
Kysyn tätä siksi, että kerrot kyseessä olleen "ex-säädön". "Säätöhän" viittaa ihmissuhteeseen, jossa ei ole parisuhdevelvoitteita ja -sitoumuksia puoleen eikä toiseen. Liittyykö ex-säädön kusipäisyys jollain tavalla tällaiseen suhdeviritelmään? Rikkoiko hän "pelin sääntöjä" (esim. valehtelemalla, antamalla katteettomia lupauksia) vai oliko hän kusipäinen juuri siksi, että noudatti pelin sääntöjä?
Jos "ex-säätösi" valehteli, johti harhaan ja antoi katteettomia lupauksia, totea moraalinen vääryys ja jätä se taaksesi antamalla anteeksi tietoisella valinnalla.
Jos hänen kusipäisyytensä johtui siitä, että hän noudatti suhdeviritelmänne sääntöjä ja sai sinut pettymään omiin odotuksiisi, totea, että teit virheen lähtiessäsi tuollaiseen suhdekuvioon.
Vai oliko kyse jostain ihan muusta kusipäisyyden muodosta? Oli miten oli, älä lähde enää "säätösuhteisiin" – ihmistä ei ole tarkoitettu sellaiseen.
Ah, mä olisin antanut mitä vain, et olisin saanut kostaa exälle. Ne jutut mitä teki, oli yli kaiken kusipäisyyden. Rukoilin mielenrauhaa ja yritin vaan päästä yli. Nyt muöla on ihana ihana mies ja lapsi. Hän on sama onneton kusipää. Karma hoitelee.
Unohda vaan koko juttu ja keskity positiivisiin asioihin joista tulee kiva olo! Mitä sinä turhaan päätäsi vaivaat menneillä.
Minulle on kahdesti käynyt niin, että Karma on kostanut. Molemmilla kerroilla minulle tehtiin todella suurta vääryyttä ja toisen näistä henkilöistä tekemän takia menetin niin rahaa kuin itsekunnioitukseni. Muutamia vuosia myöhemmin minulla asiat paremmin kuin hyvin, jopa niin että ilman näitä vastoinkäymisiä mikään näistä hyvistä asioista ei olisi voinut tapahtua. Kun taas näillä kahdella suuria vaikeuksia ihmissuhteissa ja taloudellisesti. En kylläkään tuntenut mitään vahingoniloa, ne ihmiset eivät kerta kaikkiaan merkinneet siinä vaiheessa enää mitään. Jännä oli vaan todeta, että napsahtipas kipeästi heidän omiin nilkkoihinsa.
Kusipäinen ihminen tuskin kokee ihmeparantumista, joten voit hyvinkin päästä seuraamaan joskus tulevaisuudessa, miten kipeästi hän sotkee oman elämänsä. Itselläni kävi juuri näin, että pahantekijä menneisyydestä mokasi myöhemmänkin elämänsä - ja sai melkoisen itkupotkuraivarin huomatessaan, että minä tiedän sen :). Varsinaisesta vahingonilosta siinä ei silti voi lopulta puhua, koska pilatessaan omat asiansa nämä tunarit pilaavat myös läheistensä elämän; tämäkin kuvaamani tapaus oli tietenkin mennyt perustamaan perheen. Lasten kärsimys ja kasvu kenties yhtä huonoiksi ihmisiksi kuin isänsä ei ole huvin aihe.
Älä suostu miettimään ja kelaamaan sitä. Jos tulee mieleen, anna häipyä samantien. Voita halu kostaa, se on aivan turhaa (muista karman laki, se kostaa puolestasi).