Erosta jo melkein puoli vuotta, lapsi vuoden ja tunnen ahdistusta häntä kohtaan.
Mieheni oli minulle kaikki kaikessa. Sitten petti minua ja erottiin. Hylkäsi lapsensa eikä kiinnostunut hänen olemassaolosta.
En ole vieläkään päässyt erosta yli :( Muistan ajan kun olin niiiin onnellinen että saattin lapsi ja meillä perhe. Olin niin onnellinen. Sitten hän teki näin. Vieläkin olen hukassa ja tunnen vihaa kaikkia miehiä kohtaan, varsinkin lapsen isää. Mun mieleen tulee vähän väliä mies ja se nainen jonka kanssa petti. Miten se teki näin ja nainen myös tiesi että olen kotona pienen vauvan kanssa.
Vihaan vain kaikkia :( Mutta pahin on että vihaan ja rakastan lastani samaan aikaan. En varsinaisesti vihaa häntä vaan sitä että on isänsä näköinen ja varmaan luonnettakin periytyy. Ahdistaa että en voi unohtaa hirviötä ikinä niinkuin hän minua, sillä minulla on HÄNEN lapsi.
En ole puhunut tästä kellekkään ja en käsitä itseäni mutta kaikki aika pettäminen muistot ja kaikki pyörii päässäni koska en voi unohtaa kun vieressäni on koko aika hänen lapsi :(
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi isälle asumaan ja rakennat uuden elämän. Sorted
Lukihäiriö? Ei HALUA LASTAAN NÄHDÄ
Se mies jätti sut. Niillä pitäis olla yhä keskenään oma suhde. Jos se on katki niin sitten yhteys vaikka perheneuvolaan. Sää tarttet apua omaan väsymykseen. Ei tässä maassa tartte jäädä parisuhteeseen, vaikka saadaan yhteinen lapsi. Näennäisesti voisit pohtia vähän eri kulmasta tota sun "parisuhdetta" mieheen koska se että sinä olet onnellinen ja sinulle riittää joku juttu, niin ei se ole sama asia kumppanillesi. Siksi ero saattaa tuntua yllättävältä. Teillä oli melko huono suhde jos et sitä nähnyt tai jos sun mies on vetänyt sua höplästä niin ehkä se voisi olla parempi että ero tuli nyt ja voisit keskittyä paremman liiton etsimiseen/kehittymään kumppanina. En siis sano että sussa vika, vaan omia vikojaan voi aina parantaa ja vaikka kiinnostua enempi miten kumppani liitossa viihtyy? Kyllä ihmiset nyt saa seksiä harrastaa, vaikka sinä olet olemassa. Ethän sinä siinä ollut mukana, niin älä syytä itseäsi. Se on niiden valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi isälle asumaan ja rakennat uuden elämän. Sorted
Lukihäiriö? Ei HALUA LASTAAN NÄHDÄ
No paljonko kyselemään vaan vie lapsen isälle ilmoittamatta. Soittaa ovikelloa ja lykkää sisälle ja laukun isälle käteen ja kävelee pois. Sitte isä saa päättää mitä lapselle tekee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi isälle asumaan ja rakennat uuden elämän. Sorted
Lukihäiriö? Ei HALUA LASTAAN NÄHDÄ
Ei tuossa sanottu mitään, ettei halua lastaan nähdä. Sanottiin ettei kiinnosta hänen olemassaolonsa. Kaksi eri asiaa
Ei kiinnosta hänen olemassaolo tarkoittaa kyllä sitä ettei halua nähdä eli ei kiinnosta olla tekemisissä.
Tein kaikkeni miehen eteen mutta hän vain ryyppäsi kaiket päivät. Toinen nainen kiinnosti koska minä hoidin kokoajan vauvaa ja tämä nainen oli kiinnostava vapaa eikä surkimus kotona :(
Kumpa lapsen isä olisi joku tuntematon yhdenillan juttu. Mutta ei. En vaan pääse yli vihasta ja katkeruudesta. Olen monesti miettinyt että ainut tapa ja ratkaisu on itsemurha mutta en voi sitä lapselle tehdä. Mun elämä on vaa katkeruutta ja vihaa :(
Ero on sulle trauma ja nyt oireilet. Hae keskusteluapua niin saat purettua trauman. Lapsi vaistoaa sun tunteet ja alkaa kohta voida huonosti.
Mies ryyppäs koko ajan ja petti ja suret sen perään? Oikeasti sulla on syytä olla iloinen, että pääsit moisesta rentusta eroon, parempiakin miehiä on. Lapsenne on myös sinun lapsi, älä ajattele sitä vain isänsä lapsena.
Hae oikeasti apua itsellesi! Olet masentunut tai jotain muuta, joka tapauksessa kertomasi kuulostaa todella huolestuttavalta.
Soita huomenna neuvolaan ja pyydä päästä neuvolapsykologin juttusille. Muista, että lapsi tarvitsee rakastavan kiintymyssuhteen, huono vuorovaikutus haittaa lapsen normaalia kehitystä.
Koeta päästä ammattiauttajalle, ap. Elämästäsi voi jopa taas tulla kivaa ja nautinnollista, kun saat käsiteltyä tuon asian. Samoin pystyt olemaan parempi äiti lapsellesi.
Mies teki kurjasti, mutta älä anna sen pilata omaa elämääsi!
Minulle kävi ihan samoin! Paitsi että lapsi on vanhempi ja ei kai oltu niiin onnellisia. Luotin kyllä. Aluksi heti pyydettiin ja annettiin anteeksi ja sovittiin että pysytään väleissä. Ei ole paljon sen jälkeen näkynyt saati pystynyt hyvissä väleissä olla :(
Alku oli kauheaa tuskaa ja itkua ja vieläkin puukoniskut leviää sydämeen kun tulee tiettyjä ajatuksia mieleen.... Petetyksi ja hylätyksi tuleminen jättää jäljen.
Kuitenkin tärkeää on anteeksianto. Ei se että sanoo toiselle että antaa anteeksi vielä riitä, vaan tämä on prosessi ja päätös anteeksiannosta pitää tehdä monta kertaa. Katkeruus ei auta.
Se että itse vihaa ei paranna omaa oloa eikä aiheuta mitään ansaittua kostoa toiselle. Se on vaan lisää tuskaa itselle. Vangitsee menneeseen. Pitää yrittää vapautua ja ajatella että näin itsestä tulee vahvempi ja parempi jotakuta parempaa varten. Itse ajattelen hyvää eksästä, hänellä oli hyvä sydän, ajautui vain virheeseen. Joskus katkeruus nostaa päätä ja toivon hänelle pahaa! Mutta silti pakko ajatella että jotain parempaa on tulossa, ei tämä ilman tarkoitusta tapahtunut. Eikä enää mikään mitä hän tekee vaikuta minuun.
Have itsellesi ammattiapua, AP! Vaikka sieltä neuvolan kautta, kuten täällä on jo ehdotettu. Kuulostat tosiaan aika masentuneelta ja ahdistuneelta, ja nuo tunteet projisoituvat lapseen. Sinun täytyy pitää itsesi kunnossa pystyälksesi pitämään huolta lapsestasi, joka on viaton koko tilanteeseen.
Sen perusteella mitä miehestä olet kertonut, niin hyvä vain, että pääsit hänestä eroon. Tuskin se elämänne oli niin ruusuista silloin, kun hän oli vielä maisemissa. Ero on tietysti aina shokki, varsinkin jos pettämistä ja kolmas osapuoli mukana, mutta myöhemmin elämässäsi vielä ihmettelet, miksi ylipäätään jaksoit hänen kanssaan. Tsemppiä!
Olen ihan iloinen että pääsin eroon koska on hirviö mutta ihan hirveää että mulla on lapsi tuollaisen kanssa :(
Oon käyny juttelemassa mutta ei se auta. Oon silti surullinen ja tuntuu kamalalta että omalla rakkaalla lapsella on piirteitä ihmisestä jota vihaan niin paljon ja jonka takia haluaisin kuolla :|
En pysty antamaan anteeksi. Hän rikkoi meidän perheen ja pilasi lapsen tulevaisuuden onnellisesta perheestä. Hän valitsi alkoholin kaverit ja muut naiset. Hän hylkäsi oman lapsensa. Vaikka kaikki mitä tein hänen puolestaan, se ei merkinny mitään
mitä nuo terapeutit auttavat? Myötäilevät vaan ja nyökkäilevät
Hyvälle terapeutille voit luottamuksellisesti kertoa kipeimmätkin asiat, se voi helpottaa. Samalla voit käydä tuntemuksia läpi ja saat apua tunteiden käsittelyyn.
Ootko 16v? Huhhuh. Mene äitis luokse, siltä tuntuu kun lukee sun tekstiä. Miks oot mennyt sikiämään tollaisen helmen kanssa? Ihan se on sunkin lapsi, turhaa purat sitä siihen lapseen, ei ole sen vika kenen kanssa sen äiti on hässinyt ja vielä pitänyt lapsen.
En ole 16v vaikka aika nuori olenkin. Mies halusi lapsen, itse en ole oikeen lapsista välittänyt. Rakastaisin lastani niiiiiin hirveästi ettei mitään rajaa jos isä olisi kuka muu tahansa! :(
Vielä puoli vuotta sitten olin niin onnellinen ja ajattelin kuinka ihanaa että on perhe ja lapsi rakastamansa ihmisen kanssa ja koko tulevaisuus edessä. Aina kun mies valitti jostaan niin olin kannustava ja sanoin että meillä ei mitään syytä valittaa. Terve lapsi ja ylipäätänsä asutaan suomessa eikä missään Intian slummissa. Vaikka mies oli väkivaltainen ja joi niin olin silti onnellinen että en ole yksin ja rakastamme toisiamme :( Kuinkas kävi. Sattuu että rakastin niin älyttömästi ja itse taas olin niin turha vauvan kanssa että heitti meidät pois kun roskat eikä HALUA olla tekemisissä :(
Mun elämä on ohi. Ennen ajattelin vain positiivisesti vaikka tulisi syöpä ihan mitä tahansa niin mulla perhe ja rakastava tärkeä ihminen. Nyt mulla on vauva joka isänsä näköinen :( Mun elämä on vaan ohi. Tunnen vaan kokoajan vihaa ja katkeruutta. Kumpa olisin syntynyt sinne Intian slummiin ja joku muu olisi päässyt tilalleni tänne. Oon kiittämätön mutta en voi aivojani muuttaa
Lapsi isälle asumaan ja rakennat uuden elämän. Sorted