Lapset jaivat kesalomalle huh-huh!! Minkaikainen osaa siivota jo omat jalkensa esim murojen syonnin jalkeen, jos jotain putoaa lattialle

Siivoavat lelut huoneesta oma-aloitteisesti mutta pihalelujen kohdalla täytyy pyytää. Vievät omat astiat pöydältä tiskialtaaseen. Laittavat omat vaatteet tiettyyn paikkaan kodinhoitohuoneessa, jossa mä sitten katson pyykkiin menevät ja vielä käyttökelpoiset.



Vielä täytyy monessa asiassa muistuttaa mutta tekevät kyllä sitten suht mukisematta (kiukkupäivät ovat sitten asia erikseen).



Mutta mä olenkin aika komentelijaäiti ollut alusta pitäen. Nyt tosin osaan ottaa jo rennommin, kun asiat menevät perille yhdellä sanomisella.

Onneksi täällä on kesälomaa " vain" 2 kuukautta, joten tuota kaaosta kestää vähemmän aikaa.



Itse asiassa en pidä kotona vietetyistä kesälomapäivistä. Ketään kavereita ei ole lähettyvillä, mies on töissä ja lapset kotona riehumassa. Päivät menevät ruuanlaiton parissa, eikä omaa aikaa ole lainkaan. Onneksi meillä on matka varattuna pariksi viikoksi, silloin pääsee pois arkirutiinien parista, syömme ravintolassa, ja ehdimme nauttia lomailusta.

osaa jo kerätä lelut koriin ennen nukkumaanmenoa tai kun lähdetään ulos. Nopeasti oppivat siisteyttä muutenkin jos vaan vanhemmilla on viitseliäisyyttä opettaa. Ennen valittamista kannattaa siis katsoa peiliin: niin makaa kuin petaa.



Nyt komento ja kuri lapsille, opetat heidät siivoamaan jälkensä. Niin yksinkertaista se on.

Siis olen opettanut, vaatinut, palkinnut ja rankaissut, huutanut ja kohteliaasti pyytänyt. Nyt olen todennut, että tekevät mitä vaan, kunhan MINÄ OLEN SIINÄ VIERESSÄ VAHTIMASSA. En kuitenkaan repeä neljään osaan mitenkään. Eli jos olen paikalla käytös on kaunista ja jos huomautettavaa tulee eivät mitenkään kapinoi saattavat vaan sanoa ai anteeksi, kun en laittanut paikoilleen. Kun en ole paikalla esim välipala katettu, mutta jokainen poikkeustilateessa saanut syödä omine aikoineen keittiö on kuin pommin jäljiltä. Todella kuin tarjoilija olisi kaatunut täpötäyden tarjottimen kanssa. Auttakaa ennen kuin *^p%oi#2!!

Söpö kirjoitus, kas meidänkin puolitoista vuotias esikoinen osasi homman! Kas - ei osaa enää 8 vuotiaana, ellen istu vieressä. Pointtini on siinä, että milloin lapsen voi olettaa olevan sisäsiisti, kun itse et ole siinä kyttäämässä. Ps. tiedän jotain kasvattamisesta, olen ammattilainen siinä suhteessa. Kaipaankin vertaistukea vähän isompien lasten äideiltä.

Kasvatusalan ammattilainen olen minäkin, että tietoa löytyy kyllä.

Montako lasta sinulla on, minkäikäisiä ovat ja oletko todella vanhemmille myös sitä mieltä, että lapset tulevat tismalleen sellaisiksi, jollaisiksi heidät kasvattaa? Kuinka pystyt ymmärtämään toisia vanhempia heidän haasteissaan, jos asenteesi on tuo katso peiliin? Kyllä tässä peiliin katsoo varmasti ihan jokainen vanhempi ihan käskemättä, taidot eivät vaan aina löydy sielät peilistä eikä edes alan kirjoista. Monessa olen huomannut, että sietokykyä on pakko kasvattaa. Oletko itse asiantuntijana osannut handlata joka tilanteen ja saanut toivomasi kaltaista käytöstä aikaiseksi? Asiat kun eivät aina ole ihan niin yksinkertaisia. Tuttavallani, niin ikään alan ammattilaisella on todella kaunsikäytöksiset lapset, varmasti siivoavat jälkensä pokkaavat ja niiaavat, ovat kuitenkin ilottomimmat lapset, jotka olen nähnyt.

Istun täällä hänen entisessä ja taas nykyisessä huoneessaan kaiken rojun keskellä. On kyllä hyvin pienestä osannut siivota jälkensä, mutta naisihmisellä on aina kiire eikä mitään päälle pantavaa vaikka nytkin sohvalla lojuu kolme paitaa hintalaput vielä kiinni.

että eka ja tokaluokkalaiset kaipaavat vielä muistuttajaa siihen viereen että miten ne hommat tehtiinkään. Sen verran pieniä vielä että tuppaa säännöt ja muut unohtumaan jos ei vahtikoira (äiti tai isä) ole paikalla.

Ja ainahan sitä voi sitten pistää muksut jälkeenpäin siivoamaan sotkunsa vaikka keittiöstä.

ettei vitosella ole vielä isompia lapsia, todellakin joku eka-toka luokkalainen tarttee ohjeita ja muistuttajaa. Ja eihän se heistäkää aina nii kivaa oo se siivoominen.



Puoltoista-kolmi-vuotiaat vielä mielellään kerää ja siiivoo kaverina. Suunilleen kerjäävät luutua ja imuria käteen. Ja ne legot+lelutkin menee yleensä koriin pelkästään jo sillä että sanoo niille et kerää.:)



Mut mä olin varmana just ihan samalainen ku vitonen luulin olevani melkein täydellinen kasvattaja kun esikoinen (ja muutkin lapset kyllä) oli niin erinomainen että teki melkein kaiken mitä äiti vaan tajusi pyytää.:)



Esikoinen täyttää 7-v ja kas kummaa, mielummin menee kaverille/pihalle, tietsikalle yms kuin siivoaa.:) No kuitenkin joutuu siivoamaan välillä vaikka se niin tylsää olisikin.

Amen

ja kyllä 1-vuotiaana oppivat tuon taidon, eivätkä ole taantunet vaan khittyneet asiassa

Siis ILMAN VALVONTAA? Syntymästään alkaen, juu varmaan. Heko heko mene vetämään unta palloon....

Käydään läpi yhteisiä sääntöjä ja vaikka tulveia tapahtumia. Samalla sovitaan vaikka jälkien siivouksista tai ylipäänsä tavaroiden esille levittämisestä.

Voidaan sopia sanktiosta ja palkkioista jne.

Kirjataan kaikki vielä ylös.

Vierailija:

Siis ILMAN VALVONTAA? Syntymästään alkaen, juu varmaan. Heko heko mene vetämään unta palloon....

tyttö hipsi jo illalla huoneeseen korjasi lelut tai vei roskat roskikseen.

Ei millään ehdi isompien lasten kaikkia sotkuja keräämään pois samalla tahdilla kuin niitä tulee, ja itsehän nämä eivät edes huomaa sotkevansa!



Vaikka 1-vuotiaat levittelevätkin tavaroita ympäriinsä, niin se ei ole mitään sen rinnalla, miten isommat lapset sotkevat! Kokemusta on =)

ja jälkien korjaaminen tapahtuu siinä silien alla. Isommat ovat toimeliimpia,omatoimisia, paljon ehtii sotkua syntymään samoilla linjoilla olen kuin 21.