Lue keskustelun säännöt.
Puhelintyö on pelkkää stressiä
02.04.2016 |
Tässä nyt kahden vuoden aikana kolmessa eri firmassa asiakaspalvelua puhelimitse tehneenä totean, että puhelintyössä jokainen minuutti on pelkää stressaamista. Joka ikinen sanasi on nauhoitettu, joka ikisen puhelun pituus vaikuttaa mitattuihin keskiarvoihisi, myyntitavoitteet ovat aina ulottumattomissa, vaikka yrittäisit kaikkesi, yksikään taukosi ei saa ylittyä minuutilla, joudut jälkeenpäin kuuntelemaan puheluita yhdessä pomosi kanssa, joka arvostelee suorituksesi kaavakkeille ja kertoo mitä olisi taas pitänyt tehdä toisin. Vuoden takaiset sanomisesi puhelimessa voidaan nopeasti kaivaa esiin nauhoitteista ja koko ajan jännittää milloin täysin tietämättään sanonut jotain väärin. Asiakkaat pitävät sinua sylkykuppina ja purkavat huonoa päiväänsä sinuun ja luulevat, että vähäpätöisellä asiakaspalvelijalla on rajattomat valtuudet poiketa firman käytännöistä ja suuttua kun eivät saa tahtoaan läpi.
Jokainen työpäivä alkaa tutulla kuvotuksella ja oksettavalla ololla, joka johtuu jännityksestä. Ja tätä kaikkea pakottaa itsensä tekemään, jotta saa tililleen 1500e kuussa. Ei voi kun miettiä miksi tätä tekee itselleen, mutta ei se auta.
Kommentit (31)
Onko kukaan oppinut stressistä pois? Oma stressaava luonteenikin tietysti vaikuttaa asiaan. elämä on vain hirmu kuluttavaa tehden itselle niin huonosti sopivaa työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun on kohtalotoveri. 😯
Luin tämä kirjoituksen jo eilen ja oli pakko etsiä se uudelleen käsiin, kun jäi vastaamatta ja kuinkin niin omakohtainen teksti.
Allekirjoitan joka sanan. Meilläkin töissä on ollut todella kiireinen kevät, töitä on painettu niska ilmassa, rankkaa on ollut ja stressiä on ollut.. Mitä tekee paikan pomo? Laittaa koko työhteisölle postia kuinka paskoja me ollaan ja kuinka paljon asiakkaita jää palvelematta sen takia, koska eivät jaksa jonottaa. Että siinäpä kiitos kevään työstä. Voipi kuvitella kuinka kohisten työmotivaatio nousee...
Stressaan kanssa jo huomista työpäivää. Harmi, kun ei oikein ole muita työpaikkoja tarjolla tässä tilanteessa. Mutta heti kun jotain löytyy, lähden.
Kiva, kun löytyi yksi kohtalotoveri, vaikka en tätä stressiä soisi kyllä kenellekään. :(
Itse olen myös katsellut muita työpaikkoja, mutta olen tässä parin vuoden aikana todennut, että en pääse edes haastatteluihin asti muissa kuin puhelintyöhön liittyvissä hauissa. Nyt kolmessa eri yrityksessä puhelintyötä tehneenä voin sanoa, että kaikissa ollut oikeastaan yhtä stressaavaa. Tietokonejärjestelmä antaa niin rajattomat mahdollisuudet työn seurantaan ja aina keksitään lisää asioita seurattavaksi. Ap
Allekirjoitan kaikki ylläolevat, todella raskasta hommaa :(
Et varmaan halua paljastaa firmoja joissa olet ollut töissä? Olen itse etsinyt juuri tuon tyyppistä työtä ja alkoi kyllä hirvittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein joskus puolisen vuotta samaa hommaa ja olihan se kauheeta. Onneksi löysin toisen työpaikan. Puhelimeen joutuu toki edelleen joskus vastaamaan mutta suurin osa työstä on ihan jotain muuta. Tsemppiä! Toivottavasti tekin löydätte parempaa duunia.
Olen ollut puhelintyössä. Mitattiin joo, mutta kehityinkin ja oli kivaakin. Mieluummin asiakas puhelimessa kuin nenän edessä. Asiakaspalvelu on vaativaa eikä se sovi kaikille ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä harmittaa kaiken kukkuraksi on se, että vaikka työ olisi kuinka haastavaa, niin jos kyse on puhelimitse tehtävästä työstä on palkka lähes aina huono. Esim. itse teen tällä hetkellä töitä vakuutuksiin liittyen ja käteen jää tosiaan se 1500e kuussa. Ystäväni on myös rahoitusalalla taustatietoihin liittyen, ilman minkäänlaisia tulostavoitteita ja asiakaskontaktia, niin hänellä palkka 2300e. Ja meillä sama traden koulutus siis kummallakin.
Pahin tes on kyllä puhelinpalvelukeskuksia koskeva tes, jouduin ensimmäisen vuoden aikaisemmassa työpaikassa tekemään 8e/h, työ oli stressaavaa vuorotyötä, yölisä naurettavat 3e.
Toivoisin myös, että asiakkaat joskus miettisivät, että vaikka naamaa ei näekään niin sielä luurin toisessa päässä on myös ihminen, jonka koko työpäivän saattaa olla helposti pilattu, kun on tarpeeksi inhottavasti kohtelee.
Ap
Eihän tuo sovi kuin sellaisille, jotka osaavat tyrkyttää oikein, ja joilla on luontainen kyky saada ihmiset ostamaan asioita. Kokeilin joskus puhelinmyyntiä, ja minun tyylini oli "aijaa ei kiinnosta, okei moikka", koska en vaan osannut sitä tyrkyttämistä. Ja pomo hiillosti, miksei synny myyntiä. No siksi, koska en pystynyt tyrkyttämään ihmisille jotain turhaa paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut puhelintyössä. Mitattiin joo, mutta kehityinkin ja oli kivaakin. Mieluummin asiakas puhelimessa kuin nenän edessä. Asiakaspalvelu on vaativaa eikä se sovi kaikille ollenkaan.
Mielipideasioita, mutta kyllä ainakin minulle kasvokkain mukavampia ovat asiakkaat olleet, kun nuorempana opiskelun ohella tullut myös tehtyä.
Puhelintyön esimiestyö on myös useimmissa tapauksissa todella luokattoman huonoa. Itse paloin täysin loppuun. Pomo kiusasi viikottaisilla kahdenkeskisillä palavereilla ja puheluiden kuunteluilla koska tulokseni olivat tiimin parhaat. Halusi vielä enemmän, että olisi saanut paikattua lusmumpien tekemiset. Lomapäiviä ei saanut pitää, oli muka pakko joustaa kun palvelutaso piti pysyä yllä. Takaisin en menisi ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja kokemuksia täälläkin! Ei siinä auttanut muu kuin lohduttautua ajatuksella, että mielummin tätä kuin oisin kokonaan työtön. Kun jatkoin opiskeluitani, sain sitten onneksi viimein jätettyä tuon duunin taakseni. Muita vaihtoehtoja olisi ollut kaupan kassa tai lattioiden luuttuaminen koska muita töitä vähän opiskelleillehän ei perinteisesti ole. Valitsin itse tuon puhelintyön sillä siinä sai kumminkin edes hieman lisiä myyntituloksista ja lisäksi olen ihminen joka jonkinverran nauttii haasteista. Kyllä se työ oli kuitenkin juuri sellaista kyttäämistä kuin kirjoitit! Puhelun tietty keskiarvopituus ei saanut missään nimessä ylittyä jotta asiakkaiden jonoa saatiin purettua. No, vihaisia asiakkaitakin riitti niin koitapa heistä päästä nopeasti ja asiallisesti "eroon" ja aina se oli sinun vikasi jos puhelu kesti. Lähdepä sitten vihaiselle asiakkaalle myymään lisätuotteita, heti tuli noottia jos et tarjonnut vaikka eihän heille jestas sentään edes kehtaa enää tarjota jos toinen sanoo, että en ota tämän jälkeen tuotteen tuotetta teiltä. Järjestelmät eri palveluiden hallinnointiin olivat aivan järkyttävän monimutkaiset ja vaikeaselkoiset ja todella helposti painoit yhtä väärää nappia joka aiheuttikin vaikka koko palvelun irtisanoutumisen. Järjestelmät kun eivät olleet edes suomenkielellä vaan jollakin koodikielellä. Luulit selvinneesi päivästä kohtuu hyvin, niin sitten tulikin vihainen asiakas takaisin linjoille ja pomolta vihaista palautetta. Kamalaa kyttäämistä ja kamala stressi jatkuvasti. Jos työ oli tehtävä kamalalla hopulla niin kuinka todennäköisesti takaa hyvän lopputuloksen se, että järjestelmät on tehty niin ettei niistä kukaan ymmärrä mitään? Huh, työn haastavuteen ja sen aiheuttamaan riittämättömyyden tunteeseen nähden palkka oli kyllä aivan liian surkea.
Vierailija kirjoitti:
Puhelintyön esimiestyö on myös useimmissa tapauksissa todella luokattoman huonoa. Itse paloin täysin loppuun. Pomo kiusasi viikottaisilla kahdenkeskisillä palavereilla ja puheluiden kuunteluilla koska tulokseni olivat tiimin parhaat. Halusi vielä enemmän, että olisi saanut paikattua lusmumpien tekemiset. Lomapäiviä ei saanut pitää, oli muka pakko joustaa kun palvelutaso piti pysyä yllä. Takaisin en menisi ikinä.
Joo hyi että, meillä myös aikaisemmassa paikassa viikottainen kahdenkeskinen myyntipalaveri pomon kanssa. Asetettiin aina uudet tavoitteet ja mietittiin mitä voisin vielä sanoa toisin. Puistattaa ajatella koko paikkaa. Oli pakko irtisanoa itseni puolen vuoden jälkeen, kun mietin työasioita kaiken vapaa-aikani ja ahdistusta jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelintyön esimiestyö on myös useimmissa tapauksissa todella luokattoman huonoa. Itse paloin täysin loppuun. Pomo kiusasi viikottaisilla kahdenkeskisillä palavereilla ja puheluiden kuunteluilla koska tulokseni olivat tiimin parhaat. Halusi vielä enemmän, että olisi saanut paikattua lusmumpien tekemiset. Lomapäiviä ei saanut pitää, oli muka pakko joustaa kun palvelutaso piti pysyä yllä. Takaisin en menisi ikinä.
Jep. Esimiehen palkka riippuu työntekijöiden tekemästä tuloksesta ja siksi esimies painostaa.
Meilläkin esimies vain istuu pöytänsä ääressä ja kuuntelee alaisten tuskastelua. Ja alaisen olo on vielä tuskaisempi jos uskaltautuu vilkaisemaan esimiestä silmiin ja näkee tämän pettymyksen vaikka miten hyvää tulosta tekisit. Mikään ei riitä. Ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Samoja kokemuksia täälläkin! Ei siinä auttanut muu kuin lohduttautua ajatuksella, että mielummin tätä kuin oisin kokonaan työtön. Kun jatkoin opiskeluitani, sain sitten onneksi viimein jätettyä tuon duunin taakseni. Muita vaihtoehtoja olisi ollut kaupan kassa tai lattioiden luuttuaminen koska muita töitä vähän opiskelleillehän ei perinteisesti ole. Valitsin itse tuon puhelintyön sillä siinä sai kumminkin edes hieman lisiä myyntituloksista ja lisäksi olen ihminen joka jonkinverran nauttii haasteista. Kyllä se työ oli kuitenkin juuri sellaista kyttäämistä kuin kirjoitit! Puhelun tietty keskiarvopituus ei saanut missään nimessä ylittyä jotta asiakkaiden jonoa saatiin purettua. No, vihaisia asiakkaitakin riitti niin koitapa heistä päästä nopeasti ja asiallisesti "eroon" ja aina se oli sinun vikasi jos puhelu kesti. Lähdepä sitten vihaiselle asiakkaalle myymään lisätuotteita, heti tuli noottia jos et tarjonnut vaikka eihän heille jestas sentään edes kehtaa enää tarjota jos toinen sanoo, että en ota tämän jälkeen tuotteen tuotetta teiltä. Järjestelmät eri palveluiden hallinnointiin olivat aivan järkyttävän monimutkaiset ja vaikeaselkoiset ja todella helposti painoit yhtä väärää nappia joka aiheuttikin vaikka koko palvelun irtisanoutumisen. Järjestelmät kun eivät olleet edes suomenkielellä vaan jollakin koodikielellä. Luulit selvinneesi päivästä kohtuu hyvin, niin sitten tulikin vihainen asiakas takaisin linjoille ja pomolta vihaista palautetta. Kamalaa kyttäämistä ja kamala stressi jatkuvasti. Jos työ oli tehtävä kamalalla hopulla niin kuinka todennäköisesti takaa hyvän lopputuloksen se, että järjestelmät on tehty niin ettei niistä kukaan ymmärrä mitään? Huh, työn haastavuteen ja sen aiheuttamaan riittämättömyyden tunteeseen nähden palkka oli kyllä aivan liian surkea.
Kyllä, kyllä ja kyllä. Ap täällä allekirjoittaa taas joka sanan.
Alkaa oikeen naurattamaan, kun miettii niitä kaikkia epäloogisia ja kivikautisia järjestelmiä, joiden käyttöä joutunut opettelemaan. Ja juurikin tuo kuvailemasi yhden napin painallus aiheuttaa katastrofin- tyylisiä ominaisuuksia. :'D
Allekirjoitan täysin.
Kaksi vuotta kestin, puolet ajasta tosin meni saikulla. Eikä riittänyt että itse duuni on paskaa, sen nyt olisin jotrnkuten kestänyt, mutta tiimiesimiehenä oli täysin pätemätön henkilö joka vieläpä otti minut suurennuslasinsa alle eikä jättänyt hetkeksikään rauhaan.
Onneksi pääsin pois! Nyt teen hieman erilaista aspahommaa ja vihdoin tuntuu että saa hengittää! Tuntuu hämmentävältä olla töissä jonne meno ei ala ahdistamaan heti aiemman työpäivän päätyttyä ja jossa työpanostasi oikeasti arvostetaan.
En enää ikinä suostuisi olemaan töissä, joka vie elämänhaluni täysin ja aiheuttaa kaikenmaailman masennusdiagnoosit, psykiatrikäynnit, mielialalääkehoidot...
Toivottavasti tekin löydätte pian jotain toista työtä.
Ja niin, hieman on myös luonnekysymys tämä. Kaverini on myös palveluneuvojana, mutta oikeasti tykkää siitä. Myöskään suurinosa työkavereistani (jotka olivat parhaimpia ikinä ja joiden avulla jaksoi) ei reagoinut kuin minä, vaikka vaihtuvuus olikin todella suurta. Jotain se kertoo, että kahden vuoden sisällä 20 hengen tiimistä jäljellä oli seitsemän. Kahdella näistä minä mukaanluettuna vakavat burn outot ja kaikki mahdolliset, ja usealla muulla motivaatiopulaa ym valittamista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo sovi kuin sellaisille, jotka osaavat tyrkyttää oikein, ja joilla on luontainen kyky saada ihmiset ostamaan asioita. Kokeilin joskus puhelinmyyntiä, ja minun tyylini oli "aijaa ei kiinnosta, okei moikka", koska en vaan osannut sitä tyrkyttämistä. Ja pomo hiillosti, miksei synny myyntiä. No siksi, koska en pystynyt tyrkyttämään ihmisille jotain turhaa paskaa.
No ei kaikki puhelintyö ole pelkkää puhelinmyyntiä, mutta suurimmassa osassa varmaan jotain myyntituloksia myös odotetaan/vaaditaan. Itse olen palveneuvoja ja tosiaan, kun asiakas soittaa niin hänellä on yleensä joki ongelma ratkaistavaksi, mutta sittenhän sitä keskustelua pitäisi laajentaa, jotta jotain kauppojakin syntyisi. Näin tulee kuulemma tyytyväisempi asiakas.
Kiva huomata taas kuinka ruokahalu alkaa olla kokonaan kaikonnut tässä uudessa puhelintyössä. Tällänen stressaaminen voi tehdä enää hyvää ihmiselle.
Ja miksi tästä näin lauantai iltana kirjoittelen johtuu siitä, että tunnen jo ahdistuksen kasvavan maanantain lähestyessä :( ap