Voiko liikunnallisesti heikko lapsi olla suosittu koulussa?

Totta kai voi. Itsetuntoa pitää olla ja rohkeutta lähestyä muita ihmisiä. Persoonan vilkkaus ei liity mitenkään motoriseen lahjakkuuteen.

Se on sitten vähän jo kasvattajastakin kiinni, kannustaako lasta vai lyttääkö kömpelöksi ja hitaaksi.

No ei. Meillä oli luokalla liikunnallinen tyyppi, ja oli siellä "suosittu asteikolla" viimeisimpänä.

Liikunnallisesti lahjakkaat ovat myös muilla alueilla lahjakkaampia kuin muut keskimääräisesti. (joka eiusko, niin googlailkoon g-tekijästä mieluiten enkuksi, koska paljon enemmän matskua aiheesta)

Eli johtuu siitä ja tietysti myös siitä, että liikunnallinen kyvykkyys on lasten piireissä erityisen arvostettua.

Vierailija kirjoitti:

No ei. Meillä oli luokalla liikunnallinen tyyppi, ja oli siellä "suosittu asteikolla" viimeisimpänä.

Niin... koska löytyy yksi tällainen tyyppi, niin ap:n teoria on ehdottomasti väärä? 

Sinä tuskin olet koulussa älyllä loistanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei. Meillä oli luokalla liikunnallinen tyyppi, ja oli siellä "suosittu asteikolla" viimeisimpänä.

Niin... koska löytyy yksi tällainen tyyppi, niin ap:n teoria on ehdottomasti väärä? 

Sinä tuskin olet koulussa älyllä loistanut?

Kerran kysyit, niin älyllisesti siellä parhaimpien päässä. Yhden luokan yli hypänneenä. En tullut todistamaan ap:n teoriaa vääräksi, vaan kertomaan oman kokemukseni. Ota iisisti.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että liikunnallisesti lahjakkaat lapset ovat järjestäen suositumpia. Tai vähintäänkin niin, että kömpelot ja hitaat lapset altistuvat herkemmin kiusaamiselle. Miksi näin? Voiko liikunnallisesti heikko lapsi olla suosittu koulussa?

Tuo liikunnalisuus oli muotia joskus Kekkosen aikaan, lapsilla ei oikein ollut muuta tekemistä. Nyt on netit, somet ja tietenkin erilaiset tietokonepohjaiset pelit.

Ketään kiinnosta joku jääkiekkoilija, joka on harkoissa harva se päivä ja viikonloput pelireissuilla.

Kyllä nämä somen sankarit ja tubettajat on nykyään niitä, joilla on feimiä. Vaikka liikunnallisuus ei ole itseisarvo, niin läski ei nyt vaan saa kukaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Totta kai voi. Itsetuntoa pitää olla ja rohkeutta lähestyä muita ihmisiä. Persoonan vilkkaus ei liity mitenkään motoriseen lahjakkuuteen.

Se on sitten vähän jo kasvattajastakin kiinni, kannustaako lasta vai lyttääkö kömpelöksi ja hitaaksi.

Miksi "pitää olla"? Minusta introvertit ja ujotkin saavat ihan vapaasti olla sellaisia kuin ovat. Ei näistä luokan suosittuja tule, mutta eipä välttämättä kiusattujakaan. Meidän lapset on molemmat sekä kömpelöitä, että introverttejä nörttejä, mutta heillä on aina ollut koulussa jokunen samanluontoinen kaveri, eikä kiusatuksi ole joutunut koskaan. Lauman suosiosta heidän luonteisensa eivät välittäisi tuon taivaallista (tiedän, koska olen itsekin ihan samanlainen).

Meidän esikoinen on mielestäni ihan normaalilla suosiolla siunattu. Välillä ehkä jopa selkeästi keskimääräistä suositumpi (ainakin siitä kaverilaumasta päätellen mikä hänen huoneessaan välillä majailee). Onko liikunnallisesti lahjakas? Ei millään muotoa. Ei osaa edes kunnolla juosta. Ei päässyt koriksessa edustusjoukkueeseen. Mutta tykkää pyöräillä, tehdä mini-bmx:llä temppuja. On helposti lähestyttävä ja tulee eri ikäisten lasten kanssa toimeen. Kavereita löytyy vuotta nuoremmista kuin 3 vuotta vanhemmistakin. Meidän esikoinen on siis 10-vuotias.

Voi olla, mutta yleensä vasta 4.-6. luokalta alkaen. Sitä ennen viipotetaan pitkin koulun pihoja.

Vierailija kirjoitti:

Meidän esikoinen on mielestäni ihan normaalilla suosiolla siunattu. Välillä ehkä jopa selkeästi keskimääräistä suositumpi (ainakin siitä kaverilaumasta päätellen mikä hänen huoneessaan välillä majailee). Onko liikunnallisesti lahjakas? Ei millään muotoa. Ei osaa edes kunnolla juosta. Ei päässyt koriksessa edustusjoukkueeseen. Mutta tykkää pyöräillä, tehdä mini-bmx:llä temppuja. On helposti lähestyttävä ja tulee eri ikäisten lasten kanssa toimeen. Kavereita löytyy vuotta nuoremmista kuin 3 vuotta vanhemmistakin. Meidän esikoinen on siis 10-vuotias.

No ei tuo nyt kovin lahjattomalta kuulosta, jos osaa temppuilla pyörällä ja kuitenkin pelaa korista. Sulla taitaa olla rima aika korkealla.

Minä olin suosittu ja todella huonoissa väleissä liikunnanopettajan kanssa, (Olin ainoa, joka uskalsi kyseenalaistaa hänen natsikäytäntöjään) minkä seurauksena kaikki muutkin alkoivat inhoamaan liikuntaa eivätkä panostaneet tunnilla. Jouduin jopa puhutteluun, kun olen "saastuttanut" kaikki liikunnanvastaisilla mielipiteilläni. Tällä hetkellä olen urheilullinen nuori aikuinen, kun ei tarvitse itku silmässä liukastella koulun suksilla mäkiä ylös kauheassa hädässä, että ehtii bussiin ja pääsee koulupäivän jälkeen kotiinkin, tai seistä nolona selittelemässä kuukautisia kaikkien edessä ennen uimatuntia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin suosittu ja todella huonoissa väleissä liikunnanopettajan kanssa, (Olin ainoa, joka uskalsi kyseenalaistaa hänen natsikäytäntöjään) minkä seurauksena kaikki muutkin alkoivat inhoamaan liikuntaa eivätkä panostaneet tunnilla. Jouduin jopa puhutteluun, kun olen "saastuttanut" kaikki liikunnanvastaisilla mielipiteilläni. Tällä hetkellä olen urheilullinen nuori aikuinen, kun ei tarvitse itku silmässä liukastella koulun suksilla mäkiä ylös kauheassa hädässä, että ehtii bussiin ja pääsee koulupäivän jälkeen kotiinkin, tai seistä nolona selittelemässä kuukautisia kaikkien edessä ennen uimatuntia.

En tarkoittanut liikunnallisuudella varsinaisesti sitä, kuka pärjää liikuntatunneilla. Kuten yllä olevastakin voi todeta, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä liikunnallisuuden kanssa. Tarkotin ensisijaisesti sitä, miten ketterä ja nopea (alakouluikäinen) lapsi on ihan leikeissä välitunneilla. Täysin epätieteellisellä mutulla kun vaikuttaa siltä, että ne hitaamat ja kömpelömmät jäävät usein muutenkin syrjään. Toki tässä voi olla vaikutusta molempiin suuntiin. Joskushan esim. kömpelyys voi lisääntyä siitä, että jännittää omaa suoritusta, koska pelkää epäonnistumista ja/tai toisten kommentteja.

Mietinpähän vaan, että onko tämä alku tai ainakin sukua sille, että aikuiset (yleistäen) pitävät lihavia jotenkin tyhmempinä kuin hoikkia.

t. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin suosittu ja todella huonoissa väleissä liikunnanopettajan kanssa, (Olin ainoa, joka uskalsi kyseenalaistaa hänen natsikäytäntöjään) minkä seurauksena kaikki muutkin alkoivat inhoamaan liikuntaa eivätkä panostaneet tunnilla. Jouduin jopa puhutteluun, kun olen "saastuttanut" kaikki liikunnanvastaisilla mielipiteilläni. Tällä hetkellä olen urheilullinen nuori aikuinen, kun ei tarvitse itku silmässä liukastella koulun suksilla mäkiä ylös kauheassa hädässä, että ehtii bussiin ja pääsee koulupäivän jälkeen kotiinkin, tai seistä nolona selittelemässä kuukautisia kaikkien edessä ennen uimatuntia.

En tarkoittanut liikunnallisuudella varsinaisesti sitä, kuka pärjää liikuntatunneilla. Kuten yllä olevastakin voi todeta, sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä liikunnallisuuden kanssa. Tarkotin ensisijaisesti sitä, miten ketterä ja nopea (alakouluikäinen) lapsi on ihan leikeissä välitunneilla. Täysin epätieteellisellä mutulla kun vaikuttaa siltä, että ne hitaamat ja kömpelömmät jäävät usein muutenkin syrjään. Toki tässä voi olla vaikutusta molempiin suuntiin. Joskushan esim. kömpelyys voi lisääntyä siitä, että jännittää omaa suoritusta, koska pelkää epäonnistumista ja/tai toisten kommentteja.

Mietinpähän vaan, että onko tämä alku tai ainakin sukua sille, että aikuiset (yleistäen) pitävät lihavia jotenkin tyhmempinä kuin hoikkia.

t. ap

Aivan! Aloinkin miettimään tuossa, että itse asiassa olin kaikenlaisissa peleissä hyvä ja minut valittiin joukkueeseen aina ensimmäisten joukossa. Tiedä sitten, valittiinko minut sen takia,että olen suosittu, vai olinko suosittu sen takia, että olin hyvä. Hmm..

Jostain syystä tuo liikunnallisuus juurikin katsotaan todella korkealle lasten maailmassa. Mä olen monesti ihmetellyt, että miksi. Siis miksi se on niin korostunut juttu.

Kun nyt katsoo näitä miljonääri-urheilijoita (Selänne, Häkkinen, Räikkönen ym.) niin eihän niillä ole mitään koulutusta, eikä äly jyllää, mutta ihan supersankareita kuitenkin. Johtuisiko tästä yleisestä asenteestä nostaa urheilijat puolijumalan asemaan?

Toki voit muutenkin olla suosittu, mutta siihen tarvitaan usein jonkinlaista lahjakkuutta johonkin asiaan, esim. musikaalisuus tai jokin muu taideaine, jotta muut voivat jollakin tasolla katsoa ylöspäin. Poikkeuksellinen kauneuskin on yksi tällainen.

Julma maailma.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä tuo liikunnallisuus juurikin katsotaan todella korkealle lasten maailmassa. Mä olen monesti ihmetellyt, että miksi. Siis miksi se on niin korostunut juttu.

Kun nyt katsoo näitä miljonääri-urheilijoita (Selänne, Häkkinen, Räikkönen ym.) niin eihän niillä ole mitään koulutusta, eikä äly jyllää, mutta ihan supersankareita kuitenkin. Johtuisiko tästä yleisestä asenteestä nostaa urheilijat puolijumalan asemaan?

Toki voit muutenkin olla suosittu, mutta siihen tarvitaan usein jonkinlaista lahjakkuutta johonkin asiaan, esim. musikaalisuus tai jokin muu taideaine, jotta muut voivat jollakin tasolla katsoa ylöspäin. Poikkeuksellinen kauneuskin on yksi tällainen.

Julma maailma.

Evoluutiopsykologia on melko kiistelty ala, mutta jos nyt lähtisi spekuloimaan ihan huvin vuoksi... 

Vahvat fyysiset ominaisuudet ovat kiistatta olleet selviytymisen kannalta hyvin keskeisiä, joten vahvojen kanssa on kannattanut olla kaveri. Heikot ja hitaat taas pahimmillaan saattavat kaverinsakin vaaraan.