Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sumentaako lihavuus aivot? Oma tarinani:
30.03.2016 |
Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen. Muistan kun 7. luokalla painoin yli 70kg. Amikseen mentäessä 92kg. Amiksen loputtua paino oli jo n. 104kg
Ikinä en oikeastaan ollut yrittänyt laihduttaa (siinä mielessä kai oli outo lihava), olin varmaan jo mielessäni valmiiksi luovuttanut. No, sitten rakastuin. Palavasti. Laihduin 20kg ja tulin raskaaksi (n. 85 kiloisena). Lihoin taas raskauden ja imetyksen myötä aina 107 kiloon asti. Ja taas aloin pudottaa painoa, tällä kertaa 40kg. Olen painanut tämän verran nyt jo 6 vuotta ja jaksan vieläkin ihmetellä kuinka en muista lapsuudestani, nuoruudestani, aikuisiästä (aina tuohon kuuden vuoden takaiseen kun saavutin nykyisen painoni,) juuri mitään. Siis tiedostan missä olen ollut töissä ,kenen kanssa olen hengaillut, mutta en muista että olisin oikeastaan TUNTENUT mitään! Tuntuu tosi hullulta, näin jälkeenpäin, miten en muista eläneeni tässä elämässä.
Toisaalta, olin kyllä ainakin osittain tosi maassa, melkeinpä masentunut... en tiedÄ johtuiko se juuri tuosta masennuksesta sitten että en muista tarkasti. Viimeiset 6 vuotta on kuitenkin kirkkana mielessä VAIKKA vauvavuodet on ollu raskaita, väsymystä ja unettomuuttakin ollut...
Ja toinen asia on sitten taas se kuinka sokea olen ollut lihavuudelleni. Olen ihan tosissani luullut 100+ kiloisena että olen ihan normaalin näköinen. Ihan simpsakka pakkaus, muodokas korkeintaan. :D Vasta nyt jälkeenpäin kuvia katsellessani hävettää miten mieheni on ikinä kehdannut kävellä mun kanssa kaupungilla (tämä siis ensimmäisen raskauden jälkeen kun olin lihavampi kuin koskaan)
Kysyn nyt siis ihan vakavissani, voitko lihavuus sumentaa ainot, ainakin jollain tasolla? Onko kenelläkään omia kokemuksia?
Kommentit (7)
Totaaaaa....en nyt halua vähätellä, mutta kyllä mä nyt luulen että sun aivoja sumentaa joku ihan muu kuin lihavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sillä jotain tekemistä olla, mutta veikkaan, että tuo masennus on kuitenkin isompi tekijä. Olit tavallaan ihan eri ihminen silloin..
Kyllähän sitä menneisyys hämärtyy ihan kaikilla jonkin verran. Kukapa sitä nyt kirkkaasti ja elävästi muistais mitä tunsi ja ajatteli kymmenen vuotta sitten. Sellaisessa ajassa ihminen ehtii muuttua aika paljon, iham vaikka paino pysyis grammalleen samana.
Tiedät kai, että yliopistoissakin on professoreina erittäin ylipainoisia henkilöitä?
No ei sumenna aivoja. Olen itse ollut ikävuodet 30-40 ylipainoinen, ja ihan skarppi kaikin puolin, vaativassa asiantuntijatyössä, tuntenut ja ajatellut ihan samoin kuin nyt normaalipainoisenakin. Samoin on paljon muita ylipainoisia jotka tekevät työtä joka vaatii että aivot toimii.
Sinulla varmaan tuo masennus selittää asian, ei lihavuus.
Mulla on kokemusta lihomisesta ja laihtumisesta ja lihavana olen masentunut ja elämänhaluton. Elän kuin sumussa sen masennuksen takia, joka johtuu lihomisesta ja väsymyksestä.
Laihduttua sitä sitten taas elää ja on aktiivinen ja saa siten kivoja muistoja.
Toiset ne osaavat olla onnellisia lihavanakin. Mä en jostakin syystä tai varmaan siitä, että en ole tottunut olemaan lihava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista ja kiitos ettei kukaan tullu huutelemaan provoa :D
Nää ajatukset on saanu mut myös katsomaan eri tavalla muita lihavia, ovatko he oikeasti niin onnellisia kuin antavat ymmärtää / näyttävät. Mähän olin mestari esittämäään iloista ja rempseää, ja nyt kun ihan oikeasti olen ollut äärettömän onnellinen ja energinen ja hyvinvoiva niin tajuan miten feikki olen ollut. Mulla on ollut ennen tosi paha olla.
ap
Alue: Aihe vapaa
Liiallinen sokeri/rasva käsittääkseni on haitallista aivoille, ja huonotaa muistia sekä muita kognitiivisia kykyjä. Iltasanomien/iltalehden/tms sivuilla oli muutamia viikkoja sitten artikkelikin aiheesta.