Lue keskustelun säännöt.
Olen 25v ja mieheni 40v. Yhdessä 5vuotta. Ei lapsia.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ikäero, minä 26 ja mies 41. Meillä vaan on myös lapsi :)
Miten tapasitte? Miten niin nuorena kuin 20-vuotiaana valitsit 35-vuotiaan miehen? Asema, persoona, seksi, varallisuus, turvallisuuden tunne? Mitä itse epäilit ikäeron kanssa onnistumisessa, jos jotakin epäilit?
Kolmosvastaajakin voi toki kertoa!
Te, jotka suhteessa vanhemman miehen kanssa, millainen miehenne oli tavatessanne (millainen henkisesti ja millaisessa elämäntilanteessa)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 24v ja mies 39v, yksi lapsi.
Minä ja mieheni ollaan yhdessä siksi, että meillä homma toimii ja kaikki menee yksiin. Mieheni on nuorekas ja meillä samat kiinnostuksen kohteet. Itse väsynyt bilettämiseen ja päämäärätiedottomasti haahuilemiseen, halusin vakaan parisuhteen ja perheen nuorena.
Meillä ikäero ei näy arjessa mitenkään. Ehkä sitten kun ollaan vanhoja (tai mies on ;) ). Mutta niin kuin olen monille sanonutkin: mielummin ehkä vähän vähemmän yhteisiä hyviä vuosia mieheni kanssa kuin enemmän pitkiä ja tylsiä jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tapasitte? Miten niin nuorena kuin 20-vuotiaana valitsit 35-vuotiaan miehen? Asema, persoona, seksi, varallisuus, turvallisuuden tunne? Mitä itse epäilit ikäeron kanssa onnistumisessa, jos jotakin epäilit?
Kolmosvastaajakin voi toki kertoa!
Me ollaan oltu yhdessä vasta pari vuotta ja vuosi avioliitossa. Mies oli työtön kun tavattiin yhteisen tuttavan kautta. Aluksi oltiin vähän sillä mielellä että katsotaan mitä tulee mutta ollaan luonteelta niin samanlaisia että en vaihtaisi päivääkään pois.
T. Kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajatuksia herättää?
Ainoa ajatus mikä herää on se, että miksi näit tarpeelliseksi kertoa meille tämän tiedon?
Vierailija kirjoitti:
Minä 24v ja mies 39v, yksi lapsi.
Minä ja mieheni ollaan yhdessä siksi, että meillä homma toimii ja kaikki menee yksiin. Mieheni on nuorekas ja meillä samat kiinnostuksen kohteet. Itse väsynyt bilettämiseen ja päämäärätiedottomasti haahuilemiseen, halusin vakaan parisuhteen ja perheen nuorena.
Meillä ikäero ei näy arjessa mitenkään. Ehkä sitten kun ollaan vanhoja (tai mies on ;) ). Mutta niin kuin olen monille sanonutkin: mielummin ehkä vähän vähemmän yhteisiä hyviä vuosia mieheni kanssa kuin enemmän pitkiä ja tylsiä jonkun muun kanssa.
Mistä puhutte miehenne kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajatuksia herättää?
Ainoa ajatus mikä herää on se, että miksi näit tarpeelliseksi kertoa meille tämän tiedon?
Aivan todellakin. Mitä ajatuksia se on sinussa herättänyt kun kerran mielipiteitä täältä kyselet. Ilmeisesti kaikki ei ihan tyydytä sua.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka suhteessa vanhemman miehen kanssa, millainen miehenne oli tavatessanne (millainen henkisesti ja millaisessa elämäntilanteessa)?
Pääkohdin samassa kuin minä: molemmilla koulutus, vakituinen työpaikka, takana pitkiä seurustelusuhteita, mutta kumpikaan ei ole ollut naimisissa eikä ole lapsia. Samanlainen elämänrytmi muutenkin. Mies tällä hetkellä 40+, minä alle 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä juuri mitään noin äkkiseltään. Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut itseäni reilusti vanhemmista miehistä, sellainen 5 v korkeintaan suuntaan taikka toiseen on musta hyvä ikäero. Oma mies on mua vuoden vanhempi.
En lähtis lapsia tekemään yli 40-v kanssa, sen verran näkee lähipiirissä mitä se vanheneminen on. Oma "nuorekas" ja terveellistä elämää viettänyt veljeni sai sydärin 44-vuotiaana, onneksi selvisi, mutta oli sen verran vakava sydäri, että ei ihan entiselleen tullut ja perheessä oli 3 pientä lasta. Siskon miehelle tehtiin just pallolaajennus, ikää vähän päälle 50-v, serkku kuoli aivoinfarktiin viiskymppisenä. Voi tietty sattua nuoremmillekin, mutta kyllähän se riski iän myötä reilusti kasvaa.
Mutta siis, jokaisen oma asia, ei haittaa mua mitenkään. Naapurissa asuu pariskunta, jossa nainen on varmaan jotain 20 v vanhempi kuin mies ja ihan onnellisilta vaikuttavat ja ovat olleet pitkään yhdessä, että ei kai onnistuminen ikäerosta ole kiinni.
Minä 45 ja mies 60. Mulla on lapsi. En tee enää lapsia tässä iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä 49v. ja mies 62v. Yhdessä oltu 25 vuotta, kaksi aikuista lasta. Mitä ihmeellistä ja ajatuksia herättävää tässä pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä 24v ja mies 39v, yksi lapsi.
Minä ja mieheni ollaan yhdessä siksi, että meillä homma toimii ja kaikki menee yksiin. Mieheni on nuorekas ja meillä samat kiinnostuksen kohteet. Itse väsynyt bilettämiseen ja päämäärätiedottomasti haahuilemiseen, halusin vakaan parisuhteen ja perheen nuorena.
Meillä ikäero ei näy arjessa mitenkään. Ehkä sitten kun ollaan vanhoja (tai mies on ;) ). Mutta niin kuin olen monille sanonutkin: mielummin ehkä vähän vähemmän yhteisiä hyviä vuosia mieheni kanssa kuin enemmän pitkiä ja tylsiä jonkun muun kanssa.
Mistä puhutte miehenne kanssa?
Ennen lasta matkusteltiin paljon ja treenattiin yhdessä säännöllisesti. Lisäksi käytiin enemmän kahdestaan ulkona, usein syömässä tai leffassa. Lisäksi tavattiin ystäväpariskuntia enemmän.
Nykyään(kin) puhutaan ihan arkisista asioista, päivän tapahtumista ja suunnitelmista. Lapsesta. Suunnitellaan tulevia lomia, ja kodin sekä pihan laittoa. Saatetaan puhua kans politiikasta, taloudesta yms. mikä nyt onkaan ajankohtaista.
Yhdessä edelleen urheillaan, tosin lapsi kulkee jo mukana. Sit ulkoillaan ja käydään uimassa, joskus hoplopissa, korkeasaaressa, sealifessa...
Kotona iltaisin tehdään ruokaa, katsellaan sarjoja tai leffoja. Kyllä meillä mielekästä tekemistä on edelleen. Välillä toki otetaan ihan omaa aikaa.
Edellisellä kommentilla haettiin varmaan sitä, että voiko olla mitään yhteistä. Mun mielestä on ihan riittävästi, ja lapsi tuo oman lisänsä siihen.
Ehkä lisään vielä, että elän aika erilaista elämää kuin osa ikäisistäni, mutta se sopii minulle.
Aika paljon ikäeroa. Ei muuta ajatusta herätä.