Lue keskustelun säännöt.
Hyvännäköinen mies - tunnen itseni vaatimattoman näköiseksi tai jopa rumaksi!
29.03.2016 |
Olen seurustellut miesystäväni kanssa kolmen vuoden ajan. Mies on todella komea, enkä olisi ikinä uskonut, että hän alkaa piirittää juuri minua. Ajattelin, että tämä epävarmuus laantuu ajan myötä, mutta ei..
Edelleen tunnen itseni rumaksi noinkin komean miehen rinnalla. Miehen entiset ovat todella kauniita, mikä ei paranna asiaa. Mies kyllä joskus kehuu minua, mutta ei ota kuvia, kuten otti entisistään eikä mitenkään innosta hihkuen esittele minua ihmisille. Tiedän, että suurin ongelma on huono itsetuntoni. En vaan tiedä, miten tästä nousisin. Miehelle ei varmaankaan kannatta asiasta puhua.
Kommentit (13)
Et varmaankaan nauti kuvatuksi tulemisesta ja miehesi on huomannut tämän. "Innosta hihkumisen" puute siis tarkoittaa ettei esittele sinua tutuilleen vai ettei hihku innosta kun esittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruma naamasta vai kokonaisuudessaan? Tuskimpa olet. Ole tyytyväinen ja otettu.
Suhteessa mieheen olen ruma kokonaisuudessaan. Suhteessa koko väestöön olen ihan ok.
ap
Vierailija kirjoitti:
Et varmaankaan nauti kuvatuksi tulemisesta ja miehesi on huomannut tämän. "Innosta hihkumisen" puute siis tarkoittaa ettei esittele sinua tutuilleen vai ettei hihku innosta kun esittelee?
En tosiaan nauti kuvattavana olemisesta, mutta tämä johtuu siitä, että näytän rumalta kuvissa.
Nyt on jo esitellyt tutuilleen, mutta siinä meni melko pitkään. Eikä tullut fiilis, että esittelee ylpeänä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruma naamasta vai kokonaisuudessaan? Tuskimpa olet. Ole tyytyväinen ja otettu.
Suhteessa mieheen olen ruma kokonaisuudessaan. Suhteessa koko väestöön olen ihan ok.
ap
Sinun ja naisten ylipäätään tulisi olla miehiä paremman näköisiä? Miksi?
Sama ongelma, mutta tajusin, että se on eniten oman pääni sisällä. Minua kiusattiin vuosikaudet koulussa rumaksi, mutta olen opetellut pukeutumaan ja laittautumaan ennen aikuisikää. Olen myös kolmekymppisenä kukkaan puhkeavaa tyyppiä. Edelleen vain miellän itseni rumaksi varsinkin kun en ole klassista missityyppiä. Entiset ystävätkin tykkäsivät mollata, sillä olen myös fiksu, joka on valtti perusbimboihin nähden.
Mies oli aiemmin naistenmiestyyppiä ja liikkui kauniissa naisseurassa. Tämän koen edelleen uhaksi.
On kyllä vaikea uskoa, että ap olisi mitenkään kovin paljon miestä rumempi. Ehkä voisit vain keskittyä korostamaan niitä parhaita puolia. Onko miehessä muka jotain erityistä vikaa vai miksi hän olisi tyytynyt sinuun?
Olin muuten itse ennen matalampitasoisten miesten kanssa. Koin, että he olivat paljon pahempia tässä kyyläilyssä. Olen myös huomannut, että moni nainen kiinnostuu miehestäni, mutta settiä ja haukkuu häntä kun ei saa vastakaikua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mutta tajusin, että se on eniten oman pääni sisällä. Minua kiusattiin vuosikaudet koulussa rumaksi, mutta olen opetellut pukeutumaan ja laittautumaan ennen aikuisikää. Olen myös kolmekymppisenä kukkaan puhkeavaa tyyppiä. Edelleen vain miellän itseni rumaksi varsinkin kun en ole klassista missityyppiä. Entiset ystävätkin tykkäsivät mollata, sillä olen myös fiksu, joka on valtti perusbimboihin nähden.
Mies oli aiemmin naistenmiestyyppiä ja liikkui kauniissa naisseurassa. Tämän koen edelleen uhaksi.
On kyllä vaikea uskoa, että ap olisi mitenkään kovin paljon miestä rumempi. Ehkä voisit vain keskittyä korostamaan niitä parhaita puolia. Onko miehessä muka jotain erityistä vikaa vai miksi hän olisi tyytynyt sinuun?
Olin muuten itse ennen matalampitasoisten miesten kanssa. Koin, että he olivat paljon pahempia tässä kyyläilyssä. Olen myös huomannut, että moni nainen kiinnostuu miehestäni, mutta settiä ja haukkuu häntä kun ei saa vastakaikua.
"Kiva" kuulla, etten ole ainoa, joka miettii tällaisia asioita. Mies on vaan niin komea, että usein jään ihan tuijottamaan, miten joku voi näyttää hyvältä niin nukkuessaan, kipeänä, remppavaatteissa kuin puku päällä, siis ihan aina. Eikä kyse ole nyt vain rakkaudesta. Tiesin miehen ulkonäöltä ennen kuin tutustuttiin ja pidin häntä jo silloin jopa niin komeana, etten voisi edes ajatella ihastuvani, saati että hän kiinnostuisi minusta. Itselleni se hyvältä näyttäminen on lähinnä hetkittäistä harhaa.
Ei miehessä mitään erityistä vikaa ole. Meillä vaan on samanlaiset tavoitteet elämässä, joka on syynä siihen, miksi edes tutustuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mutta tajusin, että se on eniten oman pääni sisällä. Minua kiusattiin vuosikaudet koulussa rumaksi, mutta olen opetellut pukeutumaan ja laittautumaan ennen aikuisikää. Olen myös kolmekymppisenä kukkaan puhkeavaa tyyppiä. Edelleen vain miellän itseni rumaksi varsinkin kun en ole klassista missityyppiä. Entiset ystävätkin tykkäsivät mollata, sillä olen myös fiksu, joka on valtti perusbimboihin nähden.
Mies oli aiemmin naistenmiestyyppiä ja liikkui kauniissa naisseurassa. Tämän koen edelleen uhaksi.
On kyllä vaikea uskoa, että ap olisi mitenkään kovin paljon miestä rumempi. Ehkä voisit vain keskittyä korostamaan niitä parhaita puolia. Onko miehessä muka jotain erityistä vikaa vai miksi hän olisi tyytynyt sinuun?
Olin muuten itse ennen matalampitasoisten miesten kanssa. Koin, että he olivat paljon pahempia tässä kyyläilyssä. Olen myös huomannut, että moni nainen kiinnostuu miehestäni, mutta settiä ja haukkuu häntä kun ei saa vastakaikua.
"Kiva" kuulla, etten ole ainoa, joka miettii tällaisia asioita. Mies on vaan niin komea, että usein jään ihan tuijottamaan, miten joku voi näyttää hyvältä niin nukkuessaan, kipeänä, remppavaatteissa kuin puku päällä, siis ihan aina. Eikä kyse ole nyt vain rakkaudesta. Tiesin miehen ulkonäöltä ennen kuin tutustuttiin ja pidin häntä jo silloin jopa niin komeana, etten voisi edes ajatella ihastuvani, saati että hän kiinnostuisi minusta. Itselleni se hyvältä näyttäminen on lähinnä hetkittäistä harhaa.
Ei miehessä mitään erityistä vikaa ole. Meillä vaan on samanlaiset tavoitteet elämässä, joka on syynä siihen, miksi edes tutustuttiin.
Mies taas sanoo, että se on omaa harhaa etten näytä hyvältä. Hän sanoo, että minulla on ruumiinkuvahäiriö mikä voi olla totta. Minulla kun on pahasti traumatisoitunut tausta.
Moni on myös kehunut kauniiksi. Kehutaanko sinua? Ehkä olet tottunut näkemään itsesi huonompana. Minä en ainakaan osaa ottaa kenenkään kehuja vastaan. Vuosien kiusaamisen jälkeen ne tuntuvat vaiheelta.
Painiskelen näiden juttujen kanssa päivittäin. Olen varmaan itse oudolla tavalla ulkonäkökeskeinen. Miehelle kelpuutan kaljamahan, mutta itse pidän itseäni rumana ja lihavana, vaikka olen hoikka ja nätti, mutta kun en ole kaikkialta 10+ ulkonäöllisesti ja älyllisesti en kelpaa itselleni. Enkä ole mikään tyhmäkään edes. Todella surkea itsetunto ja minäkuva vain :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vielä sanoa, että minulle kelpaisi ulkonäöllisesti vaatimattomampikin mies, vaikka tämä olisi lyhyt kunhan olisi älykäs. Olen siis edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma, mutta tajusin, että se on eniten oman pääni sisällä. Minua kiusattiin vuosikaudet koulussa rumaksi, mutta olen opetellut pukeutumaan ja laittautumaan ennen aikuisikää. Olen myös kolmekymppisenä kukkaan puhkeavaa tyyppiä. Edelleen vain miellän itseni rumaksi varsinkin kun en ole klassista missityyppiä. Entiset ystävätkin tykkäsivät mollata, sillä olen myös fiksu, joka on valtti perusbimboihin nähden.
Mies oli aiemmin naistenmiestyyppiä ja liikkui kauniissa naisseurassa. Tämän koen edelleen uhaksi.
On kyllä vaikea uskoa, että ap olisi mitenkään kovin paljon miestä rumempi. Ehkä voisit vain keskittyä korostamaan niitä parhaita puolia. Onko miehessä muka jotain erityistä vikaa vai miksi hän olisi tyytynyt sinuun?
Olin muuten itse ennen matalampitasoisten miesten kanssa. Koin, että he olivat paljon pahempia tässä kyyläilyssä. Olen myös huomannut, että moni nainen kiinnostuu miehestäni, mutta settiä ja haukkuu häntä kun ei saa vastakaikua.
"Kiva" kuulla, etten ole ainoa, joka miettii tällaisia asioita. Mies on vaan niin komea, että usein jään ihan tuijottamaan, miten joku voi näyttää hyvältä niin nukkuessaan, kipeänä, remppavaatteissa kuin puku päällä, siis ihan aina. Eikä kyse ole nyt vain rakkaudesta. Tiesin miehen ulkonäöltä ennen kuin tutustuttiin ja pidin häntä jo silloin jopa niin komeana, etten voisi edes ajatella ihastuvani, saati että hän kiinnostuisi minusta. Itselleni se hyvältä näyttäminen on lähinnä hetkittäistä harhaa.
Ei miehessä mitään erityistä vikaa ole. Meillä vaan on samanlaiset tavoitteet elämässä, joka on syynä siihen, miksi edes tutustuttiin.
Mies taas sanoo, että se on omaa harhaa etten näytä hyvältä. Hän sanoo, että minulla on ruumiinkuvahäiriö mikä voi olla totta. Minulla kun on pahasti traumatisoitunut tausta.
Moni on myös kehunut kauniiksi. Kehutaanko sinua? Ehkä olet tottunut näkemään itsesi huonompana. Minä en ainakaan osaa ottaa kenenkään kehuja vastaan. Vuosien kiusaamisen jälkeen ne tuntuvat vaiheelta.
Painiskelen näiden juttujen kanssa päivittäin. Olen varmaan itse oudolla tavalla ulkonäkökeskeinen. Miehelle kelpuutan kaljamahan, mutta itse pidän itseäni rumana ja lihavana, vaikka olen hoikka ja nätti, mutta kun en ole kaikkialta 10+ ulkonäöllisesti ja älyllisesti en kelpaa itselleni. Enkä ole mikään tyhmäkään edes. Todella surkea itsetunto ja minäkuva vain :/
Mukavaa, kun jaat kokemuksiasi!
Minua ei ole ikinä kiusattu eikä ulkonäköäni ole kommentoitu ainakaan kovin negatiivisesti. Toki joku on joskus sanonut ikävästi jostakin piirteestä, vaikka välttämättä ei ole ollut tarkoitus loukata. Kauniiksikin sanotaan aina välillä, mutta ei sitä nyt mitenkään jatkuvasti toitoteta.
Mies on joskus huomauttanut pituudestani, nenästäni, ihosta ym. Ei mielestään pahalla, mutta pahalla minä olen ne kommentit ottanut. Kehuu toki myöskin. Itsetunto-ongelmien takia olen rekisteröinyt kaikki nuo kommentit ekstra hyvin.
Minulla kyse on siis huonosta itsetunnosta. Mietin, voisiko se johtua äidistäni, joka kehuu minua, mutta haukkuu itseään koko ajan.
Minulle ei myöskään miehen ulkonäöllä ole suurta merkitystä. Tai ainakin perusjamppa riittäisi oikein hyvin. Ja normaaliälyinenkin riittäisi oikein hyvin. Aikaisemmat mieheni olivat omalla tavallaan komeita, mutta eivät samalla tavalla kuin tämä nykyinen. Heidän kanssaan en tuntenut itseäni näin vaatimattomaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä loukkaisi jos mies ei ottaisi kuvia tai olisi aidosti ylpeä minun ulkonäöstäni. En ymmärrä miten olet kestänyt kolme vuotta tilannetta etkä ole ottanut asiaa esille.
Silloin kun etsitään elämän kumppania riittää ettei silmiin satu.
kun uhraat tuolle liikaa ajatuksia tekee se sinusta sisältä rumempaa, en voi auttaa diilaamaan tuon kanssa mutta kannattaa alkaa rakastaa itseään, vain sen jälkeen muut voivat rakastaa sinua.
sanoit itsekin että olet ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun etsitään elämän kumppania riittää ettei silmiin satu.
kun uhraat tuolle liikaa ajatuksia tekee se sinusta sisältä rumempaa, en voi auttaa diilaamaan tuon kanssa mutta kannattaa alkaa rakastaa itseään, vain sen jälkeen muut voivat rakastaa sinua.
sanoit itsekin että olet ihan ok.
ja kerran olet niin kauhea niin mies selvästi on valinnut sinut muista syistä kuin ulkoisista, nyt positiivisuutta ja keskityt aitoihin ei katoaviin asioihin, ajatukset on energiaa ja muovaavat maailmaa ympärillämme, jos ajattelet että kaikki nauraa sulle näät jokaisen hymyn kadulla ivallisena virnistyksenä.
Ruma naamasta vai kokonaisuudessaan? Tuskimpa olet. Ole tyytyväinen ja otettu.