miksi "nuoruuden eläminen" tarkoittaa lähes aina keskusteluissa yms

Niinpä ja miksei vanhempana voisi bilettää? 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä ja miksei vanhempana voisi bilettää? 

Perheellisenä se on vaikeampas ja samanhenkinen seurakin kortilla.

Näillä jotka eivät koskaan tuota vaihetta eläneet on joku harhaluulo, että nuoret eivät muuta teekkään kuin elä sitä sinkku&bile&örvellyselämää. Todellisuudessa tuo örvellysvaihe kestää  useimmilla todella lyhyen hetken. Esimerkiksi muutaman kuukauden. Itse olen teekkari. joten olen nähnyt sitä tahkon kiertämistä aika paljon, mutta ylläri ylläri ei sitä jaksa loputtomiin. Oma kiinnostus siihen "biletykseen" kesti fuksivuoden. Sen jälkeen se elämä oli tylsää yksiössä asumista, kuntoilua tietokonepelien pelaamista ja tentteihin lukemista. Että jos joku haluaa olla tuollaisesta kateellinen, niin joo ihan vapaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka eivät koskaan tuota vaihetta eläneet on joku harhaluulo, että nuoret eivät muuta teekkään kuin elä sitä sinkku&bile&örvellyselämää. Todellisuudessa tuo örvellysvaihe kestää  useimmilla todella lyhyen hetken. Esimerkiksi muutaman kuukauden. Itse olen teekkari. joten olen nähnyt sitä tahkon kiertämistä aika paljon, mutta ylläri ylläri ei sitä jaksa loputtomiin. Oma kiinnostus siihen "biletykseen" kesti fuksivuoden. Sen jälkeen se elämä oli tylsää yksiössä asumista, kuntoilua tietokonepelien pelaamista ja tentteihin lukemista. Että jos joku haluaa olla tuollaisesta kateellinen, niin joo ihan vapaasti. 

Eihän se niin toki ole, että elämä olisi pelkkää biletystä joillekin, vaan tarkoitin sitä, että jos joku ei tosiaan halua elää "villiä" nuoruutta edes hetkeä, niin antaa hänen elää omalla tavallaan, nuoruus ei siitä siltikään mene pilalle :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä ja miksei vanhempana voisi bilettää? 

Perheellisenä se on vaikeampas ja samanhenkinen seurakin kortilla.

Minusta lasten hankkiminen on aikuisuuden hukkaan heittämistä.

Eihän kukaan väitä että kaikkien on pakko kreisibailata nuorena. Useimpia kuitenkin kiinnostaa nuorena kokemusten hankkiminen ja rajojen rikkominen. Toisille se tarkoittaa alkoholin huuruista opiskelijaelämää ja toisille kiihkouskovaisesta elämäntavasta luopumista. Nuorena on otollista hankkia kokemuksia, koska ei ole vielä kauheasti menetettävää eikä vastuuta toisista ihmisistä. Elämätön elämä voi alkaa myöhemmin harmittamaan ja silloin kärsijöinä ovat puoliso ja lapset.

Aika monella nuorella ei riitä itseluottamus siihen, että pitää estoitta hauskaa ja nauttii elämästä. Itsekin olin opiskeluaikoina pääasiassa kotihiiri, vaikka baareissa välillä kävinkin, ja vasta kolmekymppisenä olen tarpeeksi rohkea elääkseni just niin kuin itse haluan.

Itsellä loppui kiinnostus biletykseen, kun täytin 22. Olin silloin opiskellut vuoden yliopistossa ja oikeastaan silloin loppui kaikki ylimääräiset rahat niin ei enää olisi ollut varaa käydä baarissa. Ei haitannut, kun enää muutenkaan kiinnostanut. Ei ole vanhemmitenkaan tehnyt enää yhtään mieli bilettämään.

Itse en ainakaan miellä "nuoruuden elämistä" päihteiden käytöksi ja irtosuhteiksi, vaan sitä melkein jokaisen läpi käymää elämänvaihetta, jolloin tunteet ovat palavia ja lapsuusajan kuviot menevät uusiksi. Sen aikana kasvaa aikuiseksi, oikeaksi omilla jaloillaan seisovaksi yksilöksi joka pystyy ottamaan vastuun sanoistaan ja teoistaan. Nuoruuden aikana omassa kaveripiirissä ollaan muun muassa kuunneltu musiikkia lähes sekoamispisteeseen asti, luettu pakkomielteisesti kirjoja tietyistä aiheista (joku maailmansodista, toinen itämaisesta filosofiasta, kolmas biologiasta) ja koeteltu oman identiteetin rajoja käymällä lähellä niitä. Moni availee ovia, joista ei sitten haluakaan mennä. Useimmilla se tapahtuu jossain kohtaa välillä 15-30 vuotta. En oikein itse osaa pitää aikuisena henkilöä, joka ei ole käynyt läpi mitään identiteetinrakennuskautta tavalla tai toisella.

Sama tunnustetaan yleensä harrastuksissa myös. Esim. lapset käyvät kiltisti musiikkiharrastuksissa murrosikään asti, ja ehkä vielä pakotettuna jonkin aikaa sen aikana. Sitten nuori usein katoaa pariksi vuodeksi kokonaan. Jos hän sitten vielä aikuisena tulee takaisin, hän on itse päättänyt jatkaa harrastusta. Se on normaalia - jos jatkaisi vain tasaisesti lapsesta asti, ei voisi tietää mitä itse haluaa. Nuoruus pitää elää.

Minä olisin oikein mielelläni matkustellut, bilettänyt, hengaillut kahviloissa yms. Valitettavasti jouduin käyttämään aikani tylsiin aikuisten juttuihin kuten opiskeluun ja töissä käymiseen. Ja sitten kuuntelet siinä samalla kun keski-ikäiset neuvovat matkustelemaan nyt kun on mahdollisuus. Jaa mikä mahdollisuus? Aika meni opiskeluun ja töihin, rahat elämiseen.

Vanhempana ei enää ole samanlaisia mahdollisuuksia.

En oikein ymmärrä ajatusta, että vakituinen parisuhde sulkisi kokonaan pois bilettämisen yms. Että vakituisessa suhteessa oleva nuori ihminen tyytyisi vain hissuttelemaan kotona (älkää ymmärtäkö väärin, sekin on kivaa), leipomaan ja lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika monella nuorella ei riitä itseluottamus siihen, että pitää estoitta hauskaa ja nauttii elämästä. Itsekin olin opiskeluaikoina pääasiassa kotihiiri, vaikka baareissa välillä kävinkin, ja vasta kolmekymppisenä olen tarpeeksi rohkea elääkseni just niin kuin itse haluan.

Mutta jos se "niinkuin itse haluaa" onkin juuri sitä leipomista, lukemista yms? Eli miksi pitää tehdä vastoin omaa vahvaa halua, ollakseen ns normaali nuori?

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä ajatusta, että vakituinen parisuhde sulkisi kokonaan pois bilettämisen yms. Että vakituisessa suhteessa oleva nuori ihminen tyytyisi vain hissuttelemaan kotona (älkää ymmärtäkö väärin, sekin on kivaa), leipomaan ja lukemaan.

Ei suljekaan, enkä sitä tarkoittanut! :D Vaan toin vain esille, että jollekin hyvä nuoruus voi tarkoittaa sitä, että on vakituisessa parisuhteessa, leipoo ja lukee ja on kotihiiri. En tarkoittanut, että parisuhde tarkoittaisi kotihiiriyttä, mutta jos on luonteltaan kotihiiri ja sattuu vielä seukkamaan, niin mikäs siinä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan miellä "nuoruuden elämistä" päihteiden käytöksi ja irtosuhteiksi, vaan sitä melkein jokaisen läpi käymää elämänvaihetta, jolloin tunteet ovat palavia ja lapsuusajan kuviot menevät uusiksi. Sen aikana kasvaa aikuiseksi, oikeaksi omilla jaloillaan seisovaksi yksilöksi joka pystyy ottamaan vastuun sanoistaan ja teoistaan. Nuoruuden aikana omassa kaveripiirissä ollaan muun muassa kuunneltu musiikkia lähes sekoamispisteeseen asti, luettu pakkomielteisesti kirjoja tietyistä aiheista (joku maailmansodista, toinen itämaisesta filosofiasta, kolmas biologiasta) ja koeteltu oman identiteetin rajoja käymällä lähellä niitä. Moni availee ovia, joista ei sitten haluakaan mennä. Useimmilla se tapahtuu jossain kohtaa välillä 15-30 vuotta. En oikein itse osaa pitää aikuisena henkilöä, joka ei ole käynyt läpi mitään identiteetinrakennuskautta tavalla tai toisella.

Sama tunnustetaan yleensä harrastuksissa myös. Esim. lapset käyvät kiltisti musiikkiharrastuksissa murrosikään asti, ja ehkä vielä pakotettuna jonkin aikaa sen aikana. Sitten nuori usein katoaa pariksi vuodeksi kokonaan. Jos hän sitten vielä aikuisena tulee takaisin, hän on itse päättänyt jatkaa harrastusta. Se on normaalia - jos jatkaisi vain tasaisesti lapsesta asti, ei voisi tietää mitä itse haluaa. Nuoruus pitää elää.

niin, nuoruuden eläminen onkin laaja käsite ja tottakai oman identieetin vahvistamista. Jotkut eivät kuitenkaan tarvitse suuria ja isoja juttuja, vaan joillekin se nuoruuden eläminen ja identieetin löytäminen on erilaista. Esim on osa identiteetinrakennusoprojektia sekin, että huomaa, että ei halua käydä viikonloppuna baarissa vaan leipoa mustikkapiirakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka eivät koskaan tuota vaihetta eläneet on joku harhaluulo, että nuoret eivät muuta teekkään kuin elä sitä sinkku&bile&örvellyselämää. Todellisuudessa tuo örvellysvaihe kestää  useimmilla todella lyhyen hetken. Esimerkiksi muutaman kuukauden. Itse olen teekkari. joten olen nähnyt sitä tahkon kiertämistä aika paljon, mutta ylläri ylläri ei sitä jaksa loputtomiin. Oma kiinnostus siihen "biletykseen" kesti fuksivuoden. Sen jälkeen se elämä oli tylsää yksiössä asumista, kuntoilua tietokonepelien pelaamista ja tentteihin lukemista. Että jos joku haluaa olla tuollaisesta kateellinen, niin joo ihan vapaasti. 

Mitä teit ystäviesi kanssa ennen opintojen alkua? Monet sotkevat biletyksen känniörvellykseen.

Itsellä myöhäis teini-ikä ja nuoruus oli melkoista ikä-helvettiä. Juhlimisen lisäksi tuli poliisitkin tutuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana ei enää ole samanlaisia mahdollisuuksia.

Eli sen takia on pakko bilettää ja juoda vaikka ei yhtään huvita?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempana ei enää ole samanlaisia mahdollisuuksia.

On totta, että esimerkiksi työssäkäynti kaventaa ajankäytön mahdollisuuksia todella paljon pl. jotkin erikoiset ammatit. Toisaalta esimerkiksi lapsia ei tosiaan ole pakko hankkia elämää rajoittamaan, jos ei halua, ja työssäkäynnistä saatava raha puolestaan lisää mahdollisuuksia pitää hauskaa ja toteuttaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka eivät koskaan tuota vaihetta eläneet on joku harhaluulo, että nuoret eivät muuta teekkään kuin elä sitä sinkku&bile&örvellyselämää. Todellisuudessa tuo örvellysvaihe kestää  useimmilla todella lyhyen hetken. Esimerkiksi muutaman kuukauden. Itse olen teekkari. joten olen nähnyt sitä tahkon kiertämistä aika paljon, mutta ylläri ylläri ei sitä jaksa loputtomiin. Oma kiinnostus siihen "biletykseen" kesti fuksivuoden. Sen jälkeen se elämä oli tylsää yksiössä asumista, kuntoilua tietokonepelien pelaamista ja tentteihin lukemista. Että jos joku haluaa olla tuollaisesta kateellinen, niin joo ihan vapaasti. 

Miinustin koska olet teekkari. Kukaan ei pidä teekkareista - noista laumasieluisista, insinööriaivoisista ja mielikuvituksettomista päällepäsmäreistä.